Kun Luvian edustalla, Säpin saaressa lasketaan aamulla verkkoja, niillä harvemmin pyydetään kalaa. Lintujen syysmuutto on tuonut paikalle myös rengastajat, jotka virittävät verkkonsa pyyntikuntoon.
– Nämä ovat vakioverkkoja, ne lasketaan joka aamu auringon noustessa ja ne kootaan iltapäivällä yhden aikaan, kertoo rengastaja Kari Mäntylä.
Samalla osa Säpin lintuaseman väestä on siirtynyt rannalle ”staijaamaan”.
– Se on muuton seurantaa, johon lähdetään joka aamu. Valoisa aika käytetään tarkasti hyödyksi, Mäntylä jatkaa.
Säppi on Porin Lintutieteellisen yhdistyksen lintuasema ja aktiivisia rengastajia yhdistyksellä on arviolta noin kymmenkunta. Toiminta alkoi Suomessa 1913, professori Axel Palménin johdolla ja viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana maassamme on rengastettu 180 000–260 000 lintua vuosittain.
– Rengastuksen avulla saadaan tärkeää tietoa lintujen muuttoreiteistä ja pesintöjen onnistumisesta, sanoo Mäntylä joka itse on rengastanut kymmeniä tuhansia lintuja.
– Viime vuosi oli huono pesintöjen kannalta. Nyt näyttää paljon paremmalta sillä lintuja on, toteaa Juha Sjöholm, porilainen lintuharrastaja ja rengastaja.
Lauantaiaamupäivän aikana verkkoon jää punatulkkuja, talitiaisia, hippiäisiä, puukiipijöitä, punarintoja ja pyrstötiaisia. Kokeneet rengastajat irroittavat linnut nopeasti verkoista ja osa siivekkäistä viedään ”toimistolle” mitattavaksi sekä tarkempaa iänmääritystä varten. Kaikki merkitään muistiinpanoihin huolellisesti
Määräaikaan, kello 13 mennessä yli sata lintua on saanut renkaan jalkaansa. Rengastajalla ei juuri taukoa ole.
– Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, kertoo Sjöholm ja jatkaa kun verkkoon jää tundraurpiainen:
– Harvinaisuudet ovat tietysti tämän harrastuksen suola. Erot ovat pieniä, mutta niihin harjaantuu. kun katselee tuhansia lintuja ja lintukuvia.
Maallikko ei eroja juuri huomaa, mutta kokenut harrastaja tietää mitä etsiä. Tuntomerkkejä löytyy etenkin nokasta, siivestä ja pyrstöstä.
Kun vakioverkot on koottu, rengastajat siirtyvät yhdessä muun lintuaseman miehityksen kanssa haravoimaan saarta, jossa on jo aikaisemmin havaittu ”ino”, eli Phylloscopus inornatus: taigauunilintu.
– Meri pysäyttää usein muuttavat linnut. Siksi etenkin rannikolla ja saaristossa muuttoaikaan tulee hyviä havaintoja, Sjöholm kertoo.
Ketjuun tulee liikettä kun niemen kärkeä lähestyttäessä pieni pajulinnun näköinen lintu kiinnittää miesten huomion.
– Pallida, innostuu Petteri Mäkelä, linnun löytäjä.
Saaren tyrnipusikossa piileskelee vaaleakultarinta, Iduna pallida joka kärsivällisen odottelun jälkeen tulee esille. Havainto on Suomen kuudes. Viesti löydöstä lähtee nopeasti hälytyksenä muille harrastajille. Samana iltana saapuu jo veneellinen innokkaita lintuharrastajia paikalle.
Sunnuntaina yhteysvene ajaa saareen seitsemän kertaa. Osa tulijoista on lähtenyt aamulla Varkaudesta ja Joroisilta saakka liikkeelle päästäkseen saareen näkemään linnun. Tiistaihin mennessä linnun on nähnyt jo noin 170 tyytyväistä harrastajaa.
Lintu- Suomi- Lintu sanakirja, lyhyt oppimäärä:
- staijaus = pitkäkestoinen kiikarointi, esimerkiksi muuton seuranta
- bongata = käydään katsomassa tietty lintulaji
- elis, elari = elämänpinna = ensimmäinen havainto ko. lajista
- vuodari = vuodenpinna (ks. edellä)
- pihapinna= piha-alueelta havaittu lintulaji
- rari= harvinainen lintulaji
- megarari= huippuharvinainen
- iltahuuto= päivän havaintojen kokoaminen
Lähteet: Luonnontieteellinen museo, Etelä-karjalan lintutieteellinen yhdistys: Lintuslangi
