MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUS POIKKEUSLUVAN TAI ALUEELLISEN KIINTIÖN NOJALLA SALLITTAVASTA KARHUN METSÄSTYKSESTÄ METSÄSTYSVUONNA 2022–2023 (Dnro VN/16497/2022; VN/16497/2022-MMM-1)
17.6.2022
Luonnonsuojeluliitto Tapiola (jäljempänä Liitto) kiittää ministeriötä lausuntopyynnöstä ja tutustuttuaan asetusluonnokseen ja sitä koskevaan muistioon, lausuu asiassa seuraavaa:
Liitto muistuttaa maa- ja metsätalousministeriötä siitä, että karhu kuuluu luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteeseen IVa, KOKO SUOMEN ALUEELLA. Tämä tarkoittaa sitä, että karhua koskee direktiivin artikla 12 tiukka suojelumenettely, myös poronhoitoalueella. Ministeriö suhtautuu karhuun asetusmuistiossaan lainsäädäntöä halventaen siten, että karhun suhteen “muu tyydyttävä ratkaisu” olisi komission ja muun Euroopan asia hoitaa liitteeseen V. Itse asiassa ministeriö toteuttaa käytäntöä, ikään kuin liitteen V mukainen menettely olisi jo voimassa.
Hallituksen esityksessä (HE 237/2010 vp) on poronhoitoalueella päädytty kiintiömetsästystä perustelemaan siten, että kyseinen menettely on hallinnolle kevyempi ratkaisu. Tällainen perustelu ei täytä luontodirektiivin kriteerejä miltään osin, koska artikla 16 (1)e edellytykset koskien harkintaa suojelusta poikkeamisesta eivät täyty (päämäärä, suotuisa suojelutaso, muu tyydyttävä ratkaisu), tai erityisesti e-alakohdan poikkeamisedellytykset yksilöinnin ja tarkoin valvottujen olojen suhteen. Koska hallintopäätöksiä ei ole, suojelusta poikkeamiseen ei luonnollisestikaan ole muutoksenhakumahdollisuutta, jolloin EU-lainsäädännön tehokas valvonta ei toteudu miltään osin. Metsästyslain 41 a § 4 momentin mukainen karhun kiintiömetsästys poronhoitoalueella voidaan siten tulkita rinnakkaiseksi lupajärjestelmäksi. Liitto on jättänyt asiasta kantelun EU:n komissiolle 8.6.2022.
Muun Suomen osalta Liitto toteaa, että maa- ja metsätalousministeriön tulisi selvittää itselleen perustehtävänsä luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien suhteen. Se ei ole näiden lajien tappaminen.
Lisäksi ministeriön tulisi ohjeistaa Suomen riistakeskuksen hallintokäytäntöä siten, kuin perustuslakivaliokunta mietinnössään PeVL 48/2010 vp esittää. EU-lainsäädännön tulkinta päätöksenteossa on osoittautunut haasteelliseksi tehtäväksi.
Korkein hallinto-oikeus on linjannut luontodirektiivin liitteen IVa lajien osalta hallintokäytäntöjä seuraavissa päätöksissään, jotka nojaavat mm. EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisuun asiassa C-674/17:
ECLI:FI:KHO:2020:27
ECLI:FI:KHO:2020:28
ECLI:FI:KHO:2022:48
Viimeisimmässä vuosikirjapäätöksessä KHO toteaa ilveksen niin sanotusta kannanhoidollisesta metsästyksestä seuraavaa:
“Luontodirektiivin mukaisilla toimenpiteillä pyritään kuitenkin varmistamaan yhteisön tärkeinä pitämien eläinlajien suotuisan suojelutason säilyttäminen, minkä vuoksi unionin oikeuskäytännön mukaan lajeja on suojeltava tämän tason heikkenemiseltä. Velvoite koskee myös suotuisan suojelutason saavuttaneita lajeja, kuten ilvestä.”
Asetusmuistiossa esitetyt päämäärät karhukannan rajoittamiselle ovat siten lainvastaisia, mikä käy ilmi myös Luonnonvarakeskuksen arvioista, sillä karhukanta on kääntynyt laskuun. Suojelusta poikkeamisen luonne voi siten olla vaikutuksiltaan joko positiivinen tai neutraali suhteessa karhukantaan. Erityisesti tämä asettaa haasteita milloin tapetaan naaraita. Koska karhu synnyttää talvipesässään, ei ole tiedossa miten moni karhunaaras on tosiasiallisesti ollut hedelmöittynyt. Koska karhukanta on taantunut, on metsästyksellisillä menettelyillä jo heikennetty saavutettua suojelun tasoa.
“Korkein hallinto-oikeus toteaa, että riistakeskuksen päätöksen perusteluissa viitatussa maa- ja metsätalousministeriön asetusta koskevassa muistiossa tai ilvestä koskevassa kansallisessa hoitosuunnitelmassa ei ole nimenomaisesti käsitelty sitä aluetta, jota nyt kysymyksessä oleva poikkeuslupahakemus on koskenut, vaan niissä on tarkasteltu yleisellä tasolla ilveskannan hoitoon liittyviä ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia tekijöitä.“
Täsmällisesti perustellut päämäärä ja osoitus tieteellisten tietojen avulla siitä, että suojelusta poikkeamisella voidaan tavoittaa kyseinen päämäärä, eikä muuta tyydyttävää ratkaisua ole, ovat ehdoton edellytys. Asiasta on kolme (3) KHO:n päätöstä. Montako niitä ministeriön mielestä tarvitaan?
“Korkein hallinto-oikeus viittaa edellä mainittuun unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuun asiassa C-674/17 ja katsoo, että pelkästään asetuksen tai kansallisen hoitosuunnitelman yleisten tavoitteiden toteuttaminen ei ole yksinään riittävä peruste poikkeusluvan myöntämiselle, ellei poikkeusluvasta samalla ilmene selvästi ja täsmällisesti se luontodirektiivin mukainen hyväksyttävä päämäärä, johon kannanhoidollisella metsästyksellä kyseisellä alueella pyritään, sekä se, miten metsästyksellä saavutettaisiin tämä päämäärä.”
“Korkein hallinto-oikeus katsoo lisäksi, että luontodirektiivin tiukasti suojeltavaan lajiin kohdistuva kannanhoidollinen metsästys ei sellaisenaan voi olla luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja sen myötä myöskään metsästyslain 41 a §:n 3 momentin soveltamisen edellytyksenä oleva päämäärä ilman, että metsästyksellä pyritään samalla johonkin luontodirektiivin mukaiseen hyväksyttävään päämäärään, joka kuuluu 16 artiklan 1 kohdan e alakohdan alaan.”
Kannan kasvun rajoittamiselle ei ole muuta käytettävissä olevaa keinoa kuin karhujen tappaminen. Tämä ei kuitenkaan ole luontodirektiivin mukainen päämäärä ja itsetarkoitus, johon tulisi pyrkiä. Päämäärä ei voi olla peruste itsessään, vaan se täytyy perustella jollain muulla, hyväksyttävällä syyllä, jolle ei ole olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua.
Ministeriön asetusmuistiossaan esittämä jeremiadi karhun aiheuttamista vahingoista on niin ikään toissijainen, koska vahinkoja varten ovat sovellettavissa artikla 16 (1)a-d- alakohdat. Perustelu ei voi olla mikään lottoarvonta: kirjataan vähän kaikkea ja ehkä joku niistä osuu?
Edelleen KHO:n päätöksessä linjataan: “Siltä osin kuin riistakeskuksen päätöksen perusteluina on ollut tarkoitus viitata ilveskannan tihentymistä johtuvien sosiaalisten ongelmien lieventämiseen hakemuksen kohteena olevalla alueella, päätöksen perusteeksi ei ole tältä osin esitetty selvitystä. Näin ollen riistakeskus ei ole riittävällä tavalla perustellut poikkeusluvan päämäärää koskevan edellytyksen täyttymistä.”
Ongelman, joka yksinomaan suojelusta poikkeamisella voidaan ratkaista, tulee olla todellinen ja tapauskohtainen. Sen perusteeksi ei riitä hallintomenettelyn keventäminen, eivätkä yleiset ministeriön suulla lausutut kannanhoidolliset toiveet ja linjaukset.
Yhteenvetona lausunnosta Liitto esittää seuraavaa:
Poronhoitoalueen kiintiömetsästys on vastoin luontodirektiivin 12 artiklan tiukkoja suojelusäädöksiä.
Ministeriön tulee ohjeistaa Suomen riistakeskusta hallintoprosessin suhteen EU-lainsäädännön oikeaan tulkintaan.