Lausunto luonnoksesta maa- ja metsätalousministeriön asetukseksi ilveksen metsästystä koskevasta kiintiöstä metsästysvuonna 2018-2019 (DNRO: 1479/01.03/2018)
29.9.2018
Luonnonsuojeluliitto Tapiola (jäljempänä Liitto) kiittää maa- ja metsätalousministeriötä lausuntopyynnöstä ja lausuu asetusluonnoksesta seuraavaa:
Yleistä:
Liitto esitti lausunnossaan asetusluonnoksesta metsästysvuodelle 2017-2018 ministeriön esityksen 404 ilveksen metsästyksestä olevan liian suuri. Kuten odottaa saattoi, kanta on voimakkaasti taantunut (21%) liian suuren saalismitoituksen johdosta. Liitto varoitti tästä jo kahdessa edellisessä ilveslausunnossaan.
Liitto pitää 11% verotusta poronhoitoalueen ulkopuolella liian suurena. Koska kyseessä on keskiarvo poronhoitoalueen ulkopuolella, on vaarana, että 11% verotus on voimakkaan taantuman alueilla liian suuri. Niillä riistakeskusten alueilla, joilla ilveskanta on taantunut, ei metsästystä tulisi sallia lainkaan. Etenkin kun huomioidaan viime vuoden metsästyksen painottuneen nimenomaisesti naaraisiin. Tämä on ilveksen lisääntymispotentiaalin kannalta huono ja vaikutukset tulevat näkyviin viiveellä.
Ilveksen aiheuttamat vahingot:
Mikäli vain vajaa kolmannes myönnetyistä vahinkoperusteisista luvista on käytetty, tulee miettiä lupaperusteita ja lupien tosiasiallista tarvetta. Riistakeskuksen ei ole syytä toimia lupa-automaattina, etenkin kun ilves on koko maan alueella (poronhoitoalue mukaan lukien) luontodirektiivin liitteessä IV. Toisaalta, koska asetusluonnos koskee poronhoitoalueen ulkopuolista Suomea, ei porovahinkojen tarkastelu tässä yhteydessä ole relevanttia. Toisin sanoen, muun Suomen kannanhoidollista metsästystä ei tule perustella poronhoitoalueen vahingoilla. Ellei muita perusteita direktiivistä poikkeamiselle ole, ei metsästys ole silloin itseisarvo.
Ilveksen aiheuttamat petovahingot olivat vuonna 2017 noin 13000€ ja vuoden 2018 vahinkokertymä on 6.9. mennessä noin 30 000€. Koska kanta on voimakkaasti metsästyksen johdosta taantunut ja silti vahinkokertymä edellisvuotta suurempi, ei metsästyksellä voida katsoa olevan merkityksellistä vahinkoja ennaltaehkäisevää vaikutusta.
Nyt kaavaillun ilveskiintiön 205 ilvestä laskennallinen korvausarvo ministeriön asetuksessa[1] elävien riistaeläinten ohjeellisista arvoista on 430 500€, jos kaikki pyydettävät yksilöt ovat aikuisia. Jos kaikki pyydettävät yksilöt ovat nuoria, vastaava arvo on 225 500€. Todellisuudessa saaliin laskennallinen arvo tulee olemaan jotain näiden väliltä, saalisrakenteesta riippuen. Metsästyksellä aiheutettu laskennallinen vahinko on ilveksen aiheuttamaa vahinkoa merkittävästi suurempi.
Koska direktiivilajien suojelu on valtion velvoite sekä tapahtuu Suomessa valtion varoin ja ilveksen kuuluessa EU:n luontodirektiivin mukaisiin, erityisesti suojeltaviin lajeihin (direktiivin liite IV), tulisi lajin suojelutavoitteille aiheutettu haitta jotenkin korvata. Liitto on aikaisemmissa lausunnoissaan esittänyt pyyntilupamaksun käyttöönottoa ja esittää sellaista jälleen (Liiton lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (Dnro: 1149/01.01/2017), 21.7.2016).
Kannanhoidollisen metsästyksen perustelut:
Kuten Liitto on aikaisemmissa lausunnoissaan todennut, on ilveksen kannanhoidollisen metsästyksen perustelu eläimen ruokavaliosta johtuen täysin irrelevanttia. Ilves käyttää ravinnokseen pieniä hirvieläimiä ja viime vuoden kannanhoidollisen metsästyksen lupaperusteissa vähintään 149 luvassa oli perusteena pienriista. Erikseen 87 luvassa oli mainittu ilveksen käyttävän ravinnokseen valkohäntäpeuraa/kaurista (Odocoileus virginianus), joka on Suomen luonnossa vieraslaji[2]. Kannanhoidollisen metsästyksen lupaperusteet on esitetty taulukossa 1. Taulukkoa varten on käyty läpi ilvesluvat ”suurpetopoikkeusluvat”-sivustolta 29.10.2017 mennessä. Taulukko on suuntaa antava.
Edellä taulukossa 1 esitettyjä lupaperusteita ei voida pitää kelvollisina. Kotikissa, vieraslaji ja ilveksen luontainen ravinto eivät ole sellaisia syitä, joita direktiivissä tarkoitettaisiin. Metsästys tulee perustua tosiasialliseen tarpeeseen, eikä mielikuvitukseen.
Esitys
Liitto esittää seuraavaa: ilveksen kannanhoidollisesta metsästyksestä tulee voimakkaan taantuman alueilla pidättäytyä täysin ja metsästyksen tulee muillakin alueilla olla maltillista, eikä ylittää 11% alueellisesta kannasta.
[1] https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100241
[2] http://vieraslajit.fi/sites/default/files/Vieraslajistrategia_web.pdf#overlay-context=fi/node/27