LAUSUNTO MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUKSESTA PUNASOTKAN, TUKKAKOSKELON JA ALLIN METSÄSTYKSEN KIELTÄMISESTÄ METSÄSTYSVUOSINA 2018–2021 (Dnro: 1167/01.03/2018) 14.7.2018
Luonnonsuojeluliitto Tapiola (jäljempänä Liitto) kiittää ministeriötä lausuntopyynnöstä ja tutustuttuaan asetusluonnoksiin lausuu niistä seuraavaa:
Yleistä:
Liitto pitää erinomaisena sitä, että ministeriössä on viimein huomioitu Suomen riistavesilintujen hälyttävän taantuva kehitys ja ryhdytty toimiin lajien säilymisen turvaamiseksi. Asetusten tavoite ja suunta on siten oikea. Asetusmuistiot on laadittu erittäin informatiivisiksi.
Asetuksin rajoitetaan punasotkan (Aythya ferina), tukkakoskelon (Mergus serrator) ja allin (Clangula Hyemalis) metsästystä siten, että kaksi ensimmäisenä mainittua rauhoitettaisiin kolmen (3) vuoden määräajaksi ja allin metsästys kiellettäisiin muualla, paitsi merialueilla asetusmuistiossa kuvatun mukaisesti siten, että allille asetettaisiin merialueilla metsästäjäkohtainen saaliskiintiö (5 allia / päivä).
Liitto muistuttaa ministeriötä siitä, että metsästettävistä vesilinnuista myös heinätavi (Anas querquedula), jouhisorsa (Anas acuta), nokikana (Fulica atra) ja tukkasotka (Aythya fuligula) kaipaisivat myös yhtäläisesti pikaisia toimia. Ne kuuluvat kaikki tuoreimmassa Suomen lintujen uhanalaisuusarvioinnissa[1] tällä hetkellä luokkaan EN (erittäin uhanalainen). Niin ikään voimakkaasti ovat taantuneet myös haahka (Somateria mollissima), haapana (Anas penelope) ja isokoskelo (Mergus merganser). Kaikkien edellä mainittujen lintujen uhanalaisuuskehitys ja luokitukset on koottu taulukkoon 1.
Kuten edellä olevasta taulukosta 1 voidaan todeta, haahka on IUCN:n luokituksen mukaan NT, eli silmälläpidettävä laji. EU:n alueella vaarantuneita ovat asetusmuistioissa mainittujen lisäksi myös haapana, heinätavi ja jouhisorsa. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa tapahtunut negatiivinen muutos on ollut hätkähdyttävän nopea ja kehitys on tapahtunut vain 15 vuoden aikana. Kaikki mainitut linnut ovat olleet vuonna 2000 vielä luokituksessa LC.
Liitto esittääkin ministeriölle, että kaikki uhanalaistuneet riistavesilinnut tulisi rauhoittaa, kunnes lajien populaatiot ovat saavuttaneet kestävän (LC) tason. Tämä olisi myös linjassa metsästyslain 20§ kanssa: ”Metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että riistaeläinkannat eivät vaarannu, luontoa ei tarpeettomasti vahingoiteta, riistakantaa ei vaaranneta eikä eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä.” Nyt rauhoituksen toteutuessa vain osittain, joidenkin lajien kohdalla, ei metsästyslain 20§ 1 momentin edellytys täyty.
Punasotka ja tukkakoskelo
Punasotkan ja tukkakoskelon osalta tulee asetuksen voimassaoloajan päättyessä tarkistaa toimenpiteen vaikutus pesivien parien määrään. Rauhoitusta tulee ehdottomasti jatkaa, kunnes elinvoimainen taso on saavutettu varmuudella, jolloin turhasta kiireestä metsästyksen aloittamiseksi uudelleen tulee pidättäytyä.
Kuten niin monen lajin kohdalla on jo aiemmin todettu, suojelutyössä harvoin saavutetaan pikavoittoja, vaan työn on oltava pitkäjänteistä ja tavoitteellista. Romahdus toisaalta voidaan saavuttaa hyvin lyhyessäkin ajassa. On muistettava myös, että metsästys loppuu joka tapauksessa, mikäli nämä linnut katoavat Suomen luonnosta.
Alli
Allin osalta asetusluonnoksesta voidaan todeta, että toimet eivät ole riittäviä. Asetusluonnoksessa esitetään metsästäjäkohtaista rajoitetta 5 allia/päivä. Muistiossa todetaan, että alleja metsästävien määrä on vaihdellut noin 700-2000 metsästäjän välillä.
Luonnonvarakeskuksen riistasaalistilaston mukaan alleja on metsästetty seuraavasti:
Pääosa vuoden 2016 allin metsästyksestä keskittyi Suomenlahdelle ja Uudenmaan vesialueille. Saalis oli tuolloin ilmoitettu 14000 yksilöä. Metsästäjien määrään suhteutettuna metsästäjäkohtainen saalis vuonna 2016 on ollut seuraava:
700 metsästäjää: 21 allia
2000 metsästäjää: 7,35 allia
Viiden (5) yksilön päiväkiintiöllä tämä tarkoittaa sitä, että 2000 metsästäjän kahden päivän saaliskiintiöllä (10 allia) ylitetään viime vuoden riistasaalistilasto päätyen 20000 lintuun, eli 6000 yksilöä enemmän vuoteen 2016 nähden. Viime vuosien saaliskehityksen ylittäminen ei liene asetuksen tavoite? Päivittäinen saaliskiintiö voi toimia myös kannustimena, jolloin kokonaisvaikutukset koituvat allille kohtalokkaiksi. On muistettava, että vielä 90-luvulla alleja metsästettiin kymmeniä tuhansia. Viime vuosina saaliskehitys on ollut allin osalta nousujohteinen.
Asetusmuistiossa ei ole esitetty mihin laskelmaan viiden (5) yksilön päiväkiintiö / metsästäjä, perustuu. Asetusmuistiossa todetaan kuitenkin, että Itämeren valtioista Suomessa metsästetään eniten alleja. Muistiossa on perusteltu rajoitettua kiintiömetsästystä mm. myöhäissyksyn pienpetopyynnillä. Mikä tosiasiallinen merkitys pienpedoilla on myöhäissyksyllä ulkosaaristossa, jossa ei ole pesiviä lintuja ja näin ollen ravintoa tarjolla?
Liitto esittääkin, että myös alli tulisi rauhoittaa kokonaan punasotkan ja tukkakoskelon tapaan, kuten edellä on mainittu.
[1] https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159435/Suomen_lintujen_uhanalaisuus_2015.pdf