LAUSUNTO KARHUKANNAN HOITOSUUNNITELMAAN SEKÄ MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUKSESTA KARHUKIINTIÖKSI 2017-2018 (Dnro 1063/01.03/2017)
Luonnonsuojeluliitto Tapiola kiittää maa- ja metsätalousministeriötä lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa:
Lausunto on kaksiosainen, sisältäen pääkohdat 1) Hoitosuunnitelma ja 2) Kiintiöasetus.
- Hoitosuunnitelma
1.1. Yleistä suunnitelmasta
1.2. Hoitosuunnitelman tavoitteet
1.3. Kannanhoitoalueet
1.4. Karhukannan seuranta
1.5. Vahingot ja niiden ennaltaehkäisy
1.6. Karhun metsästys ja valvonta
1.7. Karhukannan hoito ja hirvieläimet
1.8. Ravintohoukuttimet
1.9. Viestintä
1.10. Muuta
- Kiintiöasetus
1.Hoitosuunnitelma
1.1. Yleistä suunnitelmasta
Hoitosuunnitelma on yleisilmeeltään kannan verotussuunnitelma. Varsinainen ekologinen osio puuttuu kokonaan ja tarkastelu nimenomaan siltä kannalta, miten Suomen karhukanta saadaan jatkossa pysymään suotuisalla suojelun tasolla. Tarkastelu ja toimet keskittyvät metsästykseen. Tämä näkyy muun muassa kannanhoidon tavoitteiden asettelussa, jossa elinvoimainen karhukanta on jätetty viimeiseen osioon. Tavoiteosion kohdan 6 lähempi tarkastelu jää puutteelliseksi, sillä lausuttavana on vain yksi osio kannanhoitosuunnitelmasta, joka on annettu nähtäväksi: niin sanottu toimenpideosio. Osiossa viitataan sellaisiin kappaleisiin ja kohtiin, joita ei ole nähtävillä. Esimerkiksi sivuilla 6 ja 8: ” Lisäksi karhukantamme on erittäin tuottava ja sillä on vahva yhteys Venäjällä elävään karhukantaan (ks. kohdat 2.2, 2.3 ja 2.8), joten Suomen karhukanta on elinvoimainen.” ja ” Jatkossa poronhoitoalueen karhukanta-arvioon liittyvää epävarmuutta vähennetään kohdistamalla toimenpiteitä karhujen määrän selvittämiseksi kohdan 9.4 mukaisesti.” Lausuttavana oleva aineisto on joko puutteellinen tai huolimaton. Siitä puuttuu olennaisia osia, joten lausuntoa ei pysty nyt riittävällä tarkkuudella antamaan. Suojeluosion sisältö jää nyt vallan tarkastelematta, sekä osio 2 niiltä osin jossa siinä ilmeisesti viitataan osioon 1.
1.2. Hoitosuunnitelman tavoitteet
Karhukannan kestävä taso, sen saavuttaminen ja ylläpito tulee olla koko hoitosuunnitelman lähtökohta ja suunnitelman muiden osioiden tulee tukea tätä kehitystä. Toisin sanoen, kaikki muut tavoitteet tulee sovittaa ja reflektoida siihen tavoitteeseen, että Suomessa on geneettisesti kestävä karhukanta. On erikoista, että ministeriön ensimmäinen tavoite viittaa kannan vähentämiseen metsästämällä, eikä karhukannan turvaamiseen. Metsästys voi olla toimenpide, muttei ensisijainen tavoite.
Tavoitteena vahinkojen ennaltaehkäisy on hyvä ja siihen tähtäävien toimien tulee olla etusijalla ja Suomen riistakeskuksen rooli petovahinkojen ennaltaehkäisyssä tulee osoittaa toimintakertomuksiin ja tilastoihin pohjautuen, ei pelkästään retoriikkaan.
Hoitosuunnitelman tavoite kehittää kannan seurantaa on kannatettava. Seurannan tulee kuitenkin pohjautua tieteeseen ja koska käytössä on sama metodi kuin susikannan arvioinnissa, yhdistys viittaa Luonnonvarakeskuksen evaluointiin[1], jossa menetelmän puutteet on osoitettu. Kannanarviomenetelmään liittyvät epävarmuustekijät on syytä huomioida metsästyksen mitoituksessa.
Karhunmetsästyksen eettisyys ja vastuullisuuden noudattamien ovat viime kädessä ministeriön myöntämien resurssien varassa. Väärinkäytöksiä tulee ilmi vuosittain. Asiaa ei voi jättää pelkästään metsästyksen toteuttajien hyvän tahdon varaan.
On hyvä, että ministeriö tiedostaa oikean tiedon jakamisen merkityksen Suomen suurpetojen osalta. Viestintää ja tiedottamista tulee ehdottomasti kehittää.
On myös huomattava, että koska ihmisasutus Suomessa on harvaa, mutta laajalle levittäytynyttä, vaatimus ehdottomasta ”saloilla pysymisestä” ei tule onnistumaan. Suomessa ei ole riittävästi yhtenäisiä, suuria erämaita jossa laajoja reviirejä ja elinpiirejä omaavat lajit voisivat säilyä ilman minkäänlaista ihmiskontaktia. Vaikka esimerkiksi karhu pystyy hyödyntämään monen tyyppistä elinympäristöä, ovat sen avainbiotooppeja kuitenkin metsät ja suot. Elinympäristöjen pirstoutuminen ja tuhoutuminen uhkaavat monia lajeja. Parasta lajien suojelua on aina niiden elinympäristöjen suojelu.
Karhu on sukukypsä 3-5 vuoden iässä ja se tuottaa kerrallaan 1-4 pentua joka toinen tai neljäs vuosi. On siis kyse lajista, jonka lisääntymispotentiaali on suhteellisen hidas. Tämän huomioiminen tulisi konkretisoitua kannanhoitosuunnitelmassa varovaisuusperiaatteen noudattamisena.
1.3. Kannanhoitoalueet
Sosiaalinen kestävyys on ilmaisuna kärsinyt inflaation susikannan hoitosuunnitelman ja sen toimeenpanon yhteydessä. Tosiasiallinen näyttö metsästyksellä saavutettavasta sosiaalisesta hyväksynnästä on jäänyt esittämättä. Koska Suomen karhupopulaatio on edelleen kehittyvä, tulee kannanhoidossa huomioida varovaisuusperiaate.
Koska erityisesti poronhoitoalueeseen on kannanhoitosuunnitelmassa kirjattu runsaasti epävarmuustekijöitä, mainitut tekijät tulee huomioida lupaperusteissa. Kuten Suomen riistakeskus on useasti maininnut, kiintiö ei ole tavoite joka tulisi saavuttaa. Nyt tämä ohjenuora tulisi vielä sisäistää ja viedä käytännön toimien tasolle. Karhu kuuluu myös poronhoitoalueella luontodirektiivin IV-liitteen lajeihin, joten myös poronhoitoalueella tulisi olla elinvoimainen karhukanta.
Yhdistys korostaa, että kuten kannanhoitosuunnitelmassakin todetaan, ei Suomen riistakeskuksella ole mahdollisuutta peruuttaa myönnettyjä lupia. Se voi toimia näin ainoastaan metsästystä valvovan viranomaisen, eli poliisin tai rajavartioston esityksestä, joten jonkinlainen ministeriön suunnitelma väärinkäytösten varalle tulisi pystyä esittää.
Poronhoitoalueella metsästys tulee mitoittaa todennettuihin vahinkoihin, ei ilmoitettuihin. Yhdistys viittaa tässä tutkija Mauri Niemisen vielä julkaisemattomaan tutkimukseen, jonka hän itse on katsonut parhaaksi tuoda julki[2] [3]. Lapin Kansassa Nieminen toteaa vuosina 2008-2016 läpi käymästään aineistosta seuraavaa: ” 280 poroa, lähes kolmannes, jouduttiin tai olisi pitänyt hylätä. Niistä yli 40 oli ilmoitettu ahmavahingoiksi. Ilmoituksissa oli puutteita, virheitä, raadot usein syötyjä ja vahinkoa oli vaikea todeta.” Erityisesti huomiota tulisi kiinnittää puutteellisiin, virheellisiin ja viiveellä tehtyihin ilmoituksiin. Vain 6,7% ilmoitetuista vahingoista tarkastettiin ja niistäkin hylättyjen osuus oli kolmannes. Nieminen raportoi myös selkeistä väärinkäytöksistä:
” – Kahta vaadinta tarjottiin korvattavaksi kaksi eri kertaa, ja kaksi porotarhassa kuollutta poroa oli rahdattu maastoon petokorvauksia varten…
Nieminen sanoo, että usein ilmoitettua petovahinkoa tai mahdollista petoa ei voitu varmuudella todentaa vahinkopaikalla, koska pororaato oli jo kovin syöty, tai liian vanha. Joskus vahinkopaikalta ei löytynyt edes verta tai petojen jälkiä.
– Poron pääkin saattoi olla kateissa, koska poromies oli sen vienyt mukanaan, Nieminen sanoo.”
Kannanhoitosuunnitelmassa todetaan sivulla 8 seuraavaa: ” Poronhoitoalueen karhukanta-arvioon liittyy muuta maata enemmän epävarmuustekijöitä, joten yksilömääräistä tavoitekantaa ei ole tarkoituksenmukaista asettaa.” koska epävarmuustekijöitä on huomattavasti, ei ole perusteltua lähteä asetuksessakaan liikkeelle liian löyhäkätiseen lupamenettelyyn. Yhdistys palaa tähän osiossa 2.
Metsästyslain 41a§ 1 momentti kuuluu seuraavasti: ” Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella, 41 §:ssä tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää ahman, suden, karhun, saukon, ilveksen, euroopanmajavan, hallin, kirjohylkeen, itämeren norpan, hillerin, näädän ja metsäjäniksen pyydystämiseen tai tappamiseen:
1) luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston säilyttämiseksi;
2) viljelmille, karjankasvatukselle, metsätaloudelle, kalataloudelle, porotaloudelle, vesistölle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon ehkäisemiseksi;
3) kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle; tai
4) näiden lajien tutkimus-, koulutus-, uudelleensijoittamis- ja istuttamistarkoituksessa taikka eläintautien ehkäisemiseksi.”
Kyseessä on siis niin sanottu vahinkoperusteinen poikkeuslupamenettely, jossa saalis kuuluu valtiolle. Niin sanottu kannanhoidollinen metsästys taas on toteutunut Metsästyslain 41a§ 3 momentin mukaan seuraavasti: ” Sutta, karhua, saukkoa ja ilvestä koskeva poikkeuslupa voidaan myöntää myös tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden pyydystämiseksi tai tappamiseksi.”
Yhdistys toteaa, että poikkeuslupamenettely on jo lainsäädäntöön kirjattu, samoin niin sanottu kannanhoidollinen metsästys, jonka edellytyksenä on: ”tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden pyydystämiseksi tai tappamiseksi”. Jos lupamenettelyn muutoksella haetaan niin sanotun kiintiömetsästyksen kohdentamista tarkemmin tiettyihin yksilöihin, ajatus on kannatettava. Tällöin poistuu myös vahinkoperusteisen poikkeusluvan tarve, mikäli sellaista ilmenee lupa-alueella. ” Tarkoituksenmukaisempaa olisi, että kannanhoidollisten poikkeuslupien päätösharkinnassa voitaisiin huomioida karhujen aiheuttamia vahinkoja ja ongelmia nykyistä painokkaammin.” Koska koko luvanmyöntämisperuste on puutteellinen lain edellyttämältä yksilöinnin ja valikoinnin osalta, yhdistys esittää, että muutosta, sen tarkoitusta ja mahdollista käytännön toteutusta tulisi vielä avata laajemmin. Nyt lupaperusteen muutos näyttäytyy jälleen yhtenä korulauseena, jonka tosiasiallinen merkitys ja tarkoitus voi olla aivan jotain muuta kuin nyt esitetty.
Hoitosuunnitelmasta puuttuu nyt erittely kannanhoidollisin- ja vahinkoperusteisin luvin, poliisin määräyksestä ja muutoin menehtyneiden karhujen osuus. Suppea esitys tästä löytyy kiintiöasetuksen muistiosta.
1.4. Karhukannan seuranta
Ministeriön tulee ensinnäkin taata Luonnonvarakeskukselle ja Suomen riistakeskukselle riittävät ja laadukkaat resurssit kannanarvion toteuttamiseksi. Arvioinnin tulee ensisijaisesti perustua tieteeseen. Tassu-järjestelmän osoitettuihin puutteisiin on jo viitattu osiossa 1.2. Mallia kannanarviointimenetelmän luotettavuuden parantamiseen tulee hakea esimerkiksi Ruotsista ja siitä suunnasta mihin susikannan arviointi on nykyisellään menossa. Halpa menetelmä voi osoittautua myöhemmin kalliiksi. Suurpetoyhdyshenkilöverkoston laajempi käyttö siirtää vastuuta entisestään suhdanneherkille vapaaehtoistoimijoille, joiden aktiivisuus ja luotettavuus ovat osoittautuneet korreloivan potentiaalisten lupapäätösten kanssa [4] [5]. Taho on herkkä turvautumaan painostustoimiin, joihin hallinto ei saisi olla myötämielinen. Ei ole mielekästä ulottaa huonoksi koettua käytäntöä suden osalta koskemaan laajemmassa määrin karhuja.
Liukuvilla keskiarvoilla tapahtuvaa kannanarviomenetelmää on syytä avata enemmän. Mikä keskiarvon haarukka on ja mihin se perustuu? Kuinka luotettava arviomenetelmä on ja onko vastaava käytössä jossain muualla? Missä? Mitkä ovat kokemukset? Mikä keskiarvoilla tuotetun kanta-arvion merkitys tulee olemaan esimerkiksi poikkeusluvista päätettäessä? Päästäänkö keskiarvomenetelmällä karhukannan osalta parempaan lopputulokseen, vai karhukannan verotuksen osalta? Mitään näistä kysymyksistä ei ole suunnitelmassa tarkasteltu. Koska liukuva keskiarvo on ilmeisesti kaavailtu olemaan varsin keskiössä sekä arvion, että verotussuunnittelun suhteen, sen merkitystä ja vaikutusta tulisi voida arvioida tarkemmin.
Toimenpideosiossa mainittu: ” Suurpetoyhdyshenkilöverkoston tilaa seurataan säännöllisesti ja sitä kehitetään”, on potentiaalinen parannus, mikäli sen tarkoitus on evaluoida petoyhdyshenkilöverkoston toimintaa kvalitatiivisesti ja asettaa sille jonkinlaiset kriteerit.
Hoitosuunnitelma korostaa sekä tutkimuslaitoksen, että riistakeskuksen resurssien rajallisuutta. Suunnitelma ei voi nojata tällaiseen, vaan maa- ja metsätalousministeriön tulee taata molemmille tahoille riittävät resurssit, jotta Suomen karhukannan hoito ja verotus pohjaituisivat kelvollisiin, tieteellisiin vertaisarvioituihin menetelmiin. Resurssipula kannanhoitosuunnitelman yhtenä lähtökohtana on kehno esitys.
Tiedonkeruun yhtenäistäminen on hyvä asia ja ilahduttavaa että tähän kiinnitetty huomiota (sivu 11). Yhtenäinen järjestelmä parantaa tiedon ja tilastojen vertailukelpoisuutta.
1.5. Vahingot ja niiden ennaltaehkäisy
Luettavana olevasta hoitosuunnitelman osiosta puuttuvat seuraavat tiedot:
Miten petoaidoin suojattuja kohteita on seurattu tähän mennessä? Paljonko petoaitoja on myönnetty viime vuosina ja millaisiin kohteisiin ne sijoittuvat? Miten yleistä on, että esimerkiksi mehiläistarhalla suojauksesta huolimatta tapahtuu vahinko? Mitä muuta tukea suojauskohteet ovat saaneet: tiedollista, suunnittelua, ym?
Kustannusvastaavuusperiaate tulee huomioida myös poikkeuslupia myönnettäessä. Mikäli tuotannon suojaamista ei ole koettu mielekkääksi toteuttaa, tulee sama harkinta toteuttaa myös poikkeuslupamenettelyä koskien. Tapahtuneen vahingon tulee jokseenkin vastata pedon tappamista. Pedolle voi arvoa lähteä hakemaan esimerkiksi riistaeläinten korvausarvojen suuruusluokista. Esimerkiksi juuri karhun kohdalla tämä tarkoittaisi vahingon suuruusluokkana 4500-15500€[6]. Vastuuta tuotantoeläinten suojaamisesta tulee siirtää myös tiloille. Mallia tähän voi hakea esimerkiksi Saksasta, jossa vahingonkorvauksia ei myönnetä, ellei tilalla ole toimivat petoaidat oikein asennettuna.
On myös syytä muistaa, ettei poikkeusluvan saajalla ole mitään velvoitetta noudattaa suosituksia, kuten kohdistaa lupa haittaa ja vahinkoa aiheuttaneeseen eläimeen, ellei sitä ole kirjattu lupaehtoihin. Suositus ei juridisesti sido mihinkään.
Metsästyksellä ei ole pitkäaikaista vaikutusta vahinkojen ennaltaehkäisyyn. Muussa tapauksessa esimerkiksi poronhoitoalueella ei oikeastaan tulisi ilmetä ollenkaan porovahinkoja. Lisäksi yhdistys on samaa mieltä kannanhoitosuunnitelmassa esitetyn kanssa: karhun kevätpyynnin sallimiseksi ei ole mitään perustetta.
Ministeriö ei ole esittänyt minkäänlaista yhteenvetoa suurriistavirka-aputilanteista, kuten paljonko toimeksiantoja tulee vuosittain ja missä sekä mitä menetelmää on käytetty (karkko, pedon ampuminen). Lisäksi arviointi toimenpiteiden vaikuttavuudesta olisi syytä käydä läpi. Kannanhoitosuunnitelmasta ei löydy vastausta mihinkään edellä mainituista kysymyksistä. Koska poliisi antaa suurriistavirka-aputehtävän aina määräyksenä, poliisilla tulisi olla hallussaan päätökset ja raportit edellä mainituista tapahtumista.
1.6. Karhun metsästys ja valvonta
Kannanhoitosuunnitelman luonnoksessa sivulla 16, kohdassa 6.1 todetaan viimeisessä kappaleessa seuraavaa: ” Lisäksi karhun metsästykseen liittyy myös ilmiöitä, joista on pyrittävä pääsemään eroon.” Lause on kovin vihjaileva ja epämääräinen ja vaatisi yksilöintiä siitä mitä nämä niin kutsutut ilmiöt ovat ja miten ne ilmenevät? Hoitosuunnitelmassa asiat on syytä kirjata eksaktisti, epäselvyyksiä välttäen. Epämääräisyyksillä ei päästä pitkälle.
Kappaleessa mainittujen riistaneuvostojen ja sidosryhmäyhteistyön osalta on syytä tuoda julki valtaisa puute luonto- ja ympäristöjärjestöjen edustuksessa. Alueellisissa riistaneuvostoissa on kyllä esimerkiksi MTK:n ja metsäkeskuksen edustusto, mutta minkäänlaista luonnonsuojelun asiantuntemusta neuvostoissa ei ole, vaikka sidosryhmäyhteistyötahoihin näitä saattaakin lukeutua. Perustuslain 20§ mukaan: ” Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.” Luonnonsuojelun näkökulman puuttuminen näkyy selvästi myös lausuttavaksi annetussa hoitosuunnitelman toimenpideosiossa. Kuten aiemmin jo todettu, suojelutavoitteiden ja -toimenpiteiden osalta suunnitelma on huomattavan puutteellinen. Ministeriö on jälleen lähtenyt ajamaan asiaan metsästyksen kärki edellä, vaikka on muistettava, että karhu kuuluu silti EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV.
Mainittakoon vielä, että suunnitelman luonnoksessa sivulla 17 esitetty kohtaa 9.3 ei löydy hoitosuunnitelman luettavaksi annetusta osiosta, joten näitä alueellisten kannanhoitoalueiden toimenpiteiden erilaisia painotuksia ei voida arvioida.
Metsästyksessä vastuu eläimen ampumisesta ja siitä että tapahtuma etenee lain mukaan, on sillä joka asetta käyttää. Kun tarkastellaan karhunmetsästyksen ohessa tapahtuvia väärinkäytöksiä, niitä ilmenee säännöllisesti vuosittain. Metsästyksen valvonnassa on syytä hyödyntää esimerkiksi Metsähallituksen erävalvonnan potentiaalia ja laajentaa erävalvojien oikeuksia yksityismaiden suuntaan. Tämä oli hoitosuunnitelmassa nostettu yhdeksi toimenpiteeksi. Tosin sama esiintyi jo sudenhoitosuunnitelman päivityksessä 2015.
Riistahallintolain mukaan ” Riistanhoitoyhdistyksen toimihenkilöksi voidaan nimittää se, joka:
1) on täyttänyt 18 vuotta;
2) on täysivaltainen; ja
3) tunnetaan rehelliseksi ja luotettavaksi ja on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva.”[7] Toimihenkilövalinnoissa on ilmennyt seikkoja, jolloin riistahallintolain 20§, 2 momentin 3 kohta ei täyty. Toimihenkilövalinnoissa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota tähän. Esimerkiksi törkeästä metsästysrikoksesta tuomittu henkilö ei yhdistyksen näkemyksen mukaan ole enää 20§ 2 momentin 3 kohdan tarkoittama henkilö[8]. Välinpitämätön suhtautuminen näinkin räikeisiin rikoksiin luottamustoimessa toimiessa ei edesauta järjestelmän uskottavuutta.
Metsästyslain 41a§ 3 momentti edellyttää pyynnin valikoivuutta: ” Sutta, karhua, saukkoa ja ilvestä koskeva poikkeuslupa voidaan myöntää myös tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden pyydystämiseksi tai tappamiseksi.” Nyt luettavana olevassa kannanhoitosuunnitelman luonnoksessa ei ole mitään esitystä siiten miten pyynti on viime vuosina valikoitunut: mikä on saaliin ikä- ja sukupuolijakauma kannanhoitoalueittain? Mitkä ovat olleet yksilöinnin tavoitteet ja miten ne ovat toteutuneet? Koska lupapäätöksissä yksilöinnin suhteen esitetään lähinnä suosituksia, ei sitovia ehtoja, ei mikään velvoita pyynnissä toteuttamaan suosituksia. Kuten aiemmin on jo todettu, yksilöinti jää pelkästään luvan saajan ja käyttäjän hyvän tahdon varaan. Suosituksista poikkeamisesta ei tule edesvastuita. Tällä ei ole ollut kovinkaan vahvaa metsästystä ohjaavaa vaikutusta. Yhdistys pitää hyvänä asiana, että asia on nyt huomioitu hoitosuunnitelmaluonnoksessa ja suuntana on lupasuositusten muuttaminen lupaehdoiksi.
1.7. Karhukannan hoito ja hirvieläimet
Hirvikannan säilyvyyden osalta ei ole suurta huolta. Luonnonvarakeskuksen riistasaalistilaston mukaan hirvieläimiä metsästetään kymmeniä tuhansia vuosittain (Taulukko 1).[9]
Alhaista hirvieläinkantaa elvytetään tarvittaessa rauhoituksilla, ei tappamalla petoja. Etenkin metsäpeuran osalta tulee huomioida sopivien vasoma-alueiden mahdollisuus ja ryhtyä tarvittaessa elinympäristöjen ennallistamiseen. Peura hyötyy siitä eniten.
1.8. Ravintohoukuttimet
Haaskakäytäntöjen yhtenäistäminen on hyvä asia. Peto ei tiedä vieraileeko se kuvaus- vai metsästystarkoitukseen perustetulla haaskalla. Ilmoituksiin väärinkäytöksistä tulee myös suhtautua vakavasti ja viedä tätä viestiä myös poliisille. Samojen säädösten tulee koskea siis kaikkia ravintohoukuttimia ilmoitus- ja lupamenettelyiden, sekä valvonnan osalta.
Luontomatkailuyritysten kuvauspaikoilla ei toistaiseksi ole tapahtunut vahinkoja. Karhun tiedetään käyttäytyneen aggressiivisesti tilanteissa, joissa sitä on häiritty tahallisesti tai tahattomasti metsästäjän toimesta. Luontomatkailuyritysten kuvauspaikat ovat myös kansainvälisesti tunnettuja ja kuvauspalveluiden tuottaminen on tärkeä elinkeino.
1.9. Viestintä
Kaikkiaan suurpetoihin liittyvää viestintää tulee kehittää ja ajantasaistaa, sekä siirtää sitä asiantuntijapainotteiseksi. Luotettava tiedon jakaminen hälventää parhaimmillaan epäluuloja sekä korjaa väärää tai puutteellista tietoa.
1.10. Muuta
Luettavaksi annettu maa- ja metsätalousministeriön karhukannan hoitosuunnitelman osio on lähinnä suunnitelma siitä missä eri tilanteissa ja millaisin eri käytäntein karhuja voidaan tappaa. Suojelun näkökulma ja lähtökohta loistavat poissaolollaan. Kokonaisvaltaista arviota suojelun toteutumisesta ja toimista ei ole tässä osiossa esitetty. Myös luonnonsuojelujärjestöjen osallisuus ja rooli systemaattisesti sivuutettu, vaikka perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja ympäristöstä kuuluu kaikille. Luontojärjestöjen vaikutusmahdollisuudet on jälleen kerran rajattu lausuntojen antamiseen.
Kannanhoitosuunnitelma on tällaisenaan jätetty kovin puutteellisena ja epätarkkana sekä hyvin ylimalkaisena ja yltiöoptimistisena yhdistyksille lausuttavaksi.
Maa- ja metsätalousministeriön tulee koostaa Suomen karhukannan hoitosuunnitelma huolellisemmin ja antaa se lausuttavaksi uudelleen, kun työ on kokonaisuutena tarkastellen valmiimpi. Yhdistys moittii silmiinpistävän puutteellista ja huolimatonta valmistelua asian suhteen. Ikään kuin ministeriö ei pitäisi asiaa tärkeänä?
Ministeriön tulee kunnioittaa järjestöjen vapaaehtoistyötä ja antaa mahdollisuus tosiasialliseen vaikuttamiseen. On halventavaa ja järjestöjen työtä aliarvioivaa jättää keskeneräistä tai puutteellista aineistoa lausuttavaksi.
- Kiintiöasetus
Asetusmuistiossa mainittu joustavuus ei saa koitua karhukannan vahingoksi. Jotta tämä joustavuus olisi käsitteenä paremmin auennut, olisi ollut hyvä voida tutustua myös hoitosuunnitelman 1-osioon, nyt luettavana oli vain kannanhoitosuunnitelman toimenpideosio, josta mm. puuttuivat kokonaan kannanhoitoon vaikuttavien tekijöiden erilaiset painotukset alueellisten kannanhoitoalueiden toimenpiteiden mukaisesti.
Yhdistys mainitsi joo hoitosuunnitelmaosiossa, metsäpeuran osalta sen hyötyvän eniten elinympäristöjen ennallistamiseen ja säilyttämiseen tähtäävistä toimista. Istutusten varassa kehittyvän metsäpeurakannan vahvistuminen ei voi olla ainoastaan petojen poistamisen varassa. Peto-saalissuhteet kuuluvat luontoon. Todellista tahtotilaa metsäpeuran palautukseen ei ministeriöllä tunnu olevan, koska luonnonsuojelullinen ja kokonaisvaltainen näkökulma peuran biologisista tarpeista puuttuu tästäkin toiminnasta.
Yhdistys mainitsi jo hoitosuunnitelmaosiossa karhun kuuluvan luontodirektiivin liitteeseen IV, mikä tarkoittaa tiukasti suojeltua. Karhu on tiukasti suojeltu myös poronhoitoalueella, eivätkä ministeriön toimet saa tähdätä sen hävittämiseen alueelta. Metsästyslain 41a§ 3 momentti edellyttää yksilöintiä. Mitään tarkempaa suunnitelmaa yksilöinnistä ja kohdentamisesta ei ole kuitenkaan esitetty hoitosuunnitelmassa tai nyt käsiteltävänä olevassa asetusmuistiossa.
Sosiaalisesta kestävyydestä, vahingoista ja niiden ennaltaehkäisystä sekä alueista yhdistys on jo lausunut hoitosuunnitelman toimenpideosion luonnoksen yhteydessä.
LSL Tapiola katsoo, että nyt esitetty asetusluonnos on varsin suurpiirteinen mitoitukseltaan, mikäli huomioidaan ne lukuisat epävarmuustekijät, joita asetusmuistiossa ja kannanhoitosuunnitelmassa on esitetty. Silläkin uhalla, että ministeriöllä on ollut viime vuosina tapana lisätä kiintiöitä 32-34% luonnoksessa esitetystä, yhdistys esittää loppuyhteenvetona, että kaavailtu kiintiö on liian suuri. Kahden edellisen susiasetuksen tarkastelun yhteydessä ministeriötä on toistuvasi informoitu ja varoitettu muun muassa varovaisuusperiaatteen noudattamisesta. Se olisi nyt vihdoin syytä sisäistää.
Mainittakoon vielä, että yhdistys pyysi sähköpostitse perjantaina 17.6.2017 noin puolen päivän aikaan maa- ja metsätalousministeriöstä nähtäväksi karhukannan kaksiosaisen hoitosuunnitelman osiota, jossa on kuvattu Suomen karhukannan hoitoa ja suojelua. Lausuntopyynnössä tiedusteluja varten annetusta sähköpostiosoitteesta ei ole saatu mitään vastausta lausunnon antopäivään mennessä. Yhdistys moittii ministeriön menettelyä.
[1] https://www.luke.fi/wp-content/uploads/2016/10/Wolf_report_final_version.pdf
[2] https://yle.fi/uutiset/3-9356964
[3] https://www.lapinkansa.fi/lappi/petokorvauksilla-kannattavaan-poronhoitoon-200194017/
[4] https://yle.fi/uutiset/3-9313765
[5] https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/131411-lieksalaisten-mitta-tuli-susiasiassa-tayteen-srva-sopimus-irtisanottiin
[6] http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100241?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=%20ohjeelliset%20arvot
[7] http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110158#L2P20
[8] https://yle.fi/uutiset/3-9226260
[9] http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__06%20Kala%20ja%20riista__02%20Rakenne%20ja%20tuotanto__16%20Metsastys/5_Mets_saalis.px/table/tableViewLayout1/?rxid=001bc7da-70f4-47c4-a6c2-c9100d8b50db