Metsäkanalinnut


LAUSUNTO MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUKSESTA METSON, TEEREN, PYYN JA RIEKON METSÄSTYKSEN KIELTÄMISESTÄ METSÄSTYSVUONNA 2019–2020 (DNRO: 1221/01.03/2019)

19.8.2019

 

 

 

Luonnonsuojeluliitto Tapiola (jäljempänä Liitto) lausuu asetusluonnoksesta pyytämättä seuraavaa:

Ensinnäkin Liitto moittii ministeriötä luokattoman huonosta säädösvalmistelusta, jossa kuulemisosuus jää jälleen välttämättömän pahan rooliin. Ministeriön antama lausuntoaika (14.8.-23.8.2019) asetusluonnokseen on suorastaan hävettävän lyhyt. Asia lienee jo päätetty ja lausuntokierros on vain kosmeettinen osuus, jota ei voida jättää poiskaan vaikka mitä ilmeisimmin mieli tekisi.

Metsäkanalinnuille ovat tyypillisiä varsin rajutkin kannanvaihtelut ja pesintöjen onnistuminen riippuu paljolti alkukesän säätiloista ja poikasille ensiarvoisen tärkeän hyönteisravinnon saatavuudesta. Liitto muistuttaa ministeriötä, että metsäkanalinnuilla on viime vuosina useita epäonnistuneita pesintöjä. Liitto muistuttaa myös, että mikäli metsästys mitoitetaan väärin, käy kuten merihanhelle, jonka kanta romahtaa yhtäkkisesti.

Ministeriön tehtävä on toteuttaa metsästyslain 20 § henkeä asetuksissaan, samoin tulee huomioida lintudirektiivin säädökset: riistakantoja ei tule vaarantaa.

Metsäkanalintuja rasittavat lisäksi metsäojitukset, elinympäristöjen ja elintärkeiden soidinalueiden tuhoutuminen ja pirstoutuminen turpeennoston ja avohakkuiden seurauksena. Samoin väärin suunniteltu infrastruktuuri hävittää edellä mainittuja elinehtoja. Biodiversiteetti tulisi huomioida paremmin useilla eri hallinnonaloilla ja toimialaloilla. Lisäksi ilmaston lämpeneminen tulee jatkossa vaikuttamaan Suomen eliöstöön ja osa vaikutuksista on ennalta arvaamattomia. Joka tapauksessa pohjoiset lajit tulevat työntymään entistä pohjoisemmaksi ja osa tulee katoamaan Suomen lajistosta.

Ministeriön toimilla on jo onnistuttu edesauttamaan useiden metsästettävien riistalintujen taantumaan ja uhanalaistumiskehitystä: haahka, jouhisorsa, punasotka, heinätavi, haapana, isokoskelo, nokikana, tukkakoskelo, tukkasotka, metsähanhi ja alli löytyvät kaikki uhanalaisuusluokituksesta ja taantuma on ollut varsin nopeaa. Vaikka syyt eivät varsinaisesti löytyisi lajien metsästyksestä, ei niiden ahdinkoa tule edesauttaa tappamalla niitä.
Tarkasteluja tulisi aina tehdä pidemmällä aikavälillä, huomioiden ne skenaariot miten mahdollinen kannan verotus tulee vaikuttamaan, myös pitkällä aikavälillä. Kun pesinnät epäonnistuvat, verotus kohdistuu silloin aikuisiin lintuihin, mikä on kaikki pois seuraavan vuoden pesinnöistä.

Kiiruna
Liitto esittää ministeriölle metsästysasetuksen 10 a §(1) kumoamista. Mikään kansakunta ei voi vaalia loputtomiin eläinsuojelulain vastaista pyyntimenetelmää, joka on täysin valikoimaton saaliinsa suhteen ja aiheuttaa eläimelle täysin turhaa ja tarpeetonta kipua ja kärsimystä. Asetuksen 10 a § on metsästyslain 20 § vastainen, jonka mukaan eläimille ei tule tuottaa tarpeetonta kärsimystä.

Koska kiiruna (Lagopus muta) tulee mitä luultavammin häviämään ilmaston lämmetessä, on sen katoamisen jouduttaminen täysin tarpeetonta. Kiiruna tulisi pikaisesti poistaa metsästettävistä riistalajeista.

Riekko
Riekko (Lagopus lagopus) on taantunut tasaisesti ja mitä edellä kirjoitettiin kiirunan osalta metsästysasetuksen 10 a § kumoamisesta, tulee soveltaa myös riekkoon. Myös riekko tulee kärsimään ilmaston lämpenemisestä ja kuten lintuatlas toteaa: ” Riekon levinneisyys on supistunut jo pitkään, ja kolmas atlas paljastaa huolestuttavan taantuman jatkuvan edelleen. Laji on käytännössä katoamassa kokonaan eteläisestä Suomesta.” Ministeriön ei ole tarpeellista jouduttaa tätä kehitystä. Riekko on lajina sen tyyppinen, että hyötyisi elinympäristöjen ennallistamisesta. Ministeriön aiemmat metsätaloustoimet ovat tuhonneet laajoja riekon esiintymisalueita varsinkin Etelä-Suomesta. Kuten taulukosta 1 käy ilmi, on riekon metsästys ollut vielä 90-luvulla varsin voimallista ja saalismäärät ovat jopa kohtuuttoman suuria. Ellei muuttuvia tilanteita ennakoida, voidaan riekko myös ennen pitkää lisätä listalle niistä lajeista, joiden taantumaa ministeriö on onnistunut edesauttamaan.

 

 

 

 

 

 

 

Metso ja teeri
Metsolle (Tetrao urogallus) ja teerelle (Lyrurus tetrix) kaavaillut pidennykset metsästysaikoihin, etenkin latvalinnustus oli kokeilun alla muutama vuosi sitten ja talvimetsästyksen vaikutus lintukantoihin oli nähtävissä heti: kannat taantuivat. Pidennyksistä tulisi nyt luopua, sillä kanalintukannat eivät ole kaikilla alueilla läheskään toipuneet.

Suomen riistakeskuksen esityksessä(3) metson pitkäaikaiskehityksessä on alueita, joilla suunta on pikemminkin negatiivinen. Koska metsäkanalinnut ovat luonteeltaan paikkalintuja, eivät taantuneet alueet palaudu, mikäli täyttöä ei saada muualta.

Nyt etenkin teeren osalta talvimetsästykseen ryhdytään aivan liian aikaisessa vaiheessa.
Metson ja teeren osalta metsästysaikoja ei missään nimessä tulisi pidentää, vaan pikemminkin tuntuvasti lyhentää ja rauhoittaa taantuvan kannan alueita kokonaan metsästykseltä.

Pyy
Suomen lintuatlaksessa(4) todetaan pyystä (Bonasa bonasia) seuraavaa: ”Pyy on taantunut viimeisten vuosikymmenten aikana, vaikkakin vähemmän kuin metso ja teeri. Silti pesimäkannan on arvioitu pienentyneen noin 60 %:a 1960-luvun lopulta 1990-luvun alkuun. Kannan taantumisen on arveltu johtuvan metsärakenteen muutoksista sekä mahdollisesti metsästyksestä.” Pyyn osalta metsästyksen pidentäminen ei ole näin ollen perusteltua.

 

(1) https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930666#P10a

(2) http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__06%20Kala%20ja%20riista__02%20Rakenne%20ja%20tuotanto__16%20Metsastys/5_Mets_saalis.px/table/tableViewLayout1/?rxid=61ae8652-2a26-41c0-ab11-996566cbdb43

(3) https://mmm.fi/documents/1410837/15037078/Muistion+Liite+1+Suomen+riistakeskuksen+esitys.pdf/d614d4d3-800d-6d71-f14c-d10b7f66abae/Muistion+Liite+1+Suomen+riistakeskuksen+esitys.pdf.pdf

(4) http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/pyy