Ilvesasetus 2019


LAUSUNTO MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUKSESTA
POIKKEUSLUVALLA SALLITTAVASTA ILVEKSEN METSÄSTYKSESTÄ
METSÄSTYSVUONNA 2019–2020 (Dnro 1248/01.03/2019)

 

12.9.2019

Luonnonsuojeluliitto Tapiola (jäljempänä Liitto) kiittää maa- ja metsätalousministeriötä lausuntopyynnöstä
ja lausuu asetusluonnoksesta seuraavaa:

Ilveskannan suhteen on käynyt juuri kuten Liitto aiemmissa lausunnoissaan on varoittanut: ilveskanta on
kääntynyt laskuun ja nyt ministeriö on jälleen esittämässä lisäystä poikkeuslupiin suhteessa viime vuoteen.
Tätä ei voida pitää hyväksyttävänä.

Ministeriön perustelut kiintiölle ovat kestämättömät: ilveksiä pitäisi tappaa Etelä-Suomessa, jotta ne eivät
siirtyisi pohjoiseen aiheuttamaan porovahinkoja.

Kuten Liitto on aiemmin useissa lausunnoissaan todennut, tulee poronhoitoalueen petovahinkomenettelyt
uudistaa täysin. Korvausta tulee maksaa vain todetusta vahingosta, eikä nykyisen käytännön mukaan,
jolloin petovahingoista vain murto-osa tarkastetaan ja tarkastetuistakin noin kolmannes osoittautuu olevan
jotain muuta kuin mitä on ilmoitettu. Lisäksi menettely ei ole yhdenvertainen Etelä-Suomen kanssa, jossa
karjankasvattaja mm. on velvollinen suojaamaan eläimensä asianmukaisesti ja vahinkotapauksissa
korvaukset edellyttävät tarkastusta. Poronhoitoalueen erityisasema on omiaan vääristämään kilpailua ja
petokorvauksista on tullut suoraa maataloustukea poronhoitoalueelle.

Lisäksi kantaa rajoittavan metsästyksen yhteydessä tulee ehdottomasti huomioida myös
vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla tapetut ilvekset, jotta kokonaiskuolleisuuden suhteen ei pääse
tulemaan ”yllätyksiä”, kuten suden kannanhoidollisen metsästyskokeilun 2015-2016 yhteydessä kävi.
Toilailusta ei ole ilmeisesti opittu mitään?

Lupaharkinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota myös perusteisiin ja harkinnan tulee olla tosiasiallisesti
tapauskohtaista. Lupaharkinnassa ei riitä pelkästään se, että arvioidaan lupia jaettavan tasapuolisesti
hakijoille millä tahansa perusteilla kuten taulukossa 1 on esitetty:

Taulukko 1: Suomen riistakeskuksen myöntämät poikkeusluvat ilveksen kannanhoidolliseen metsästykseen 2017-2018 aihepiireittäin. Lähde: Suomen riistakeskus, suurpetopoikkeusluvat.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisäksi ministeriö viittaa asetusmuistiossaan LCIE:n raporttiin, jossa mm todetaan: ” LCIE toteaa, että on
tärkeää muistaa, että suurpetojen suojelu ei välttämättä tarkoita tiukkaa suojelua.” Sanoipa LCIE mitä
tahansa, ministeriön kannattaa pitää kirkkaana mielessään ne oikeusohjeet, joita ilveksen suhteen
sovelletaan ja merkityksellisiä niistä on ainoastaan kaksi: luontodirektiivi (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY,
annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston
suojelusta) ja EU-komission laatima direktiivin tulkintaohje (Guidance document on the strict protection of
animal species of Community interest under the Habitats Directive 92/43/EEC).

Toimenpiteinä Liitto esittää ilvesasetuksen suhteen ministeriölle lyhykäisyydessään seuraavaa:
Kiintiö on liian suuri.
Kokonaiskuolleisuus tulee huomioida.
Lupaharkinta tulee perustua todelliseen tarpeeseen, myös kannanhoidollisen metsästyksen kyseessä ollen.