Lausunto ahmakiintiöasetuksesta metsästysvuodelle 2018-2019 DNRO: 2021/01.03/2018
2.1.2019
Luonnonsuojeluliitto Tapiola (jäljempänä Liitto) kiittää maa- ja metsätalousministeriötä lausuntopyynnöstä ja toteaa asetusluonnoksesta seuraavaa:
Menettelystä:
Liitto paheksuu syvästi ministeriön tapaa antaa asetusluonnos lausuntokierrokselle kesken joulunpyhien ja siten että lausuntoaikaa on jälleen vain noin kaksi viikkoa. Tämä menettely ei ole hyvän hallinnon mukaista ja vastoin perustuslain 20 §, jossa julkisen vallan tulee turvata mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Liitto on huomauttanut ministeriön käytännöstä jo useasti aikaisemmin ja tämä käytäntö tulee nyt vihdoin viimein korjata. Mitään ilmeistä perustetta käytännölle ei ole, viitaten ympäristöministeriön esityksestä annettuun lausuntoajan pidentämiseen.
Liitto on tehnyt 15.12.2018 ministeriön säädösvalmistelusta kantelun oikeuskanslerinvirastoon.
Nykytila
Alpiininen vyöhyke Suomen osalta on huomattavan pieni, joten ”suotuisa suojelutaso” alueella ei ole mikään saavutus, ottaen huomioon, että ahma on ollut koko 2000-luvun ajan uhanalainen. Ahmakannan ”moninkertaistuminen” taas ei kerro mitään lähtötason ollessa lähellä nollaa ja yksilömäärien edelleen pysytellessä hyvin pieninä, noin 300 yksilön tuntumassa. Päinvastoin, ahmakannan kasvu on ollut huolestuttavan hidasta, sillä lisääntymispotentiaali olisi paljon suurempi ja noin 20 vuoden aikana olisi tullut saavuttaa vähintään kaksinkertainen ahmakanta, jotta kehityksen voitaisiin katsoa olevan suotuisa. Luonnoksesta puuttuu kokonaan arviointi suhteessa kansalliseen uhanalaisuusluokitukseen. Se, että ahmakanta on jossain muualla elinvoimainen tai runsas ei poista sitä tosiseikkaa, että Suomi on vastuussa omasta biodiversiteetistään.
Luonnonvarakeskuksen mukaan ”poronhoitoalueen ahmakantaa on vaikea arvioida, koska kyseessä on suuri alue, jolta löytyy harvakseltaan petoyhdysmiehiä. Myös pentuehavaintoja tehdään vähän.” Näin ollen varovaisuusperiaate tulisi ehdottomasti huomioida, koska koko poronhoitoalueen ahmakannan tila näyttää olevan hyvin epävarma.
Suomen suurpetokantojen hoito perustuukin valitettavan paljon tapposuunnitelmiksi luonnehdittaviin ”hoitosuunnitelmiin”, eikä suinkaan luontodirektiiviin. Tämä kertoo jälleen siitä, että ministeriö on edelleen valitettavan kykenemätön ymmärtämään perustehtävänsä uhanalaisten ja luontodirektiiviin kuuluvien eliölajien osalta. Direktiivin tosiasiallinen tarkoitus ja henki on lajien suojelu, ei niiden hävittäminen.
Ahman aiheuttamat vahingot
Perustelu siitä, mitä esitetyllä kahdeksan (8) ahman tappamisella saavutettaisiin suhteessa petovahinkojen korvauksiin, on riittämätön. Ministeriö toistaa aiempina vuosina esittämäänsä samaa litaniaa muutaman sadan tuhannen euron säästöstä. Nyt kuvitteellisesti ministeriö ennustaa kaikkien vahinkojen olevan vaatimia.
Liitto on jo aiemmin vaatinut porovahinkojen eriyttämistä muista korvattavista petovahingoista ja nyt järjestelmä on tulossa järkevämmäksi riistavahinkolain uudistuksella. Kuten Liitto jo aiemmin esitti, tällä menettelyllä saadaan huomattavasti suuremmat säästöt kuin uhanalaisen ahman tappamisella. Edelleen poronhoitoalueen niin sanotuista ”petovahingoista” tarkastetaan vain murto-osa. Tutkimuksella on osoitettu[1], että petokorvausten hakemiseen sisältyy huomattava väärinkäytösten mahdollisuus. Vahinkotarkastuksia lisäämällä ja tehostamalla on mahdollisuus saada tosiasiallista säästöä aikaan. Vastaava menettely korvauskäytännöissä poronhoitoalueen ulkopuolelta ei tulisi missään muodossaan kyseeseen, jolloin järjestelmä ei ole tasapuolinen kaikille.
Kuten taulukoista 1 ja 2 voidaan havaita, ei kahdeksan (8) ahman tappamisella ole ollut mitään tosiasiallista vaikutusta maksettuihin petokorvauksiin. Ahman metsästyksen syitä tulee siis etsiä muualta. Koska kyseessä ei ole ravinnoksi käytettävä riistalaji, eikä vahinkoperusteisella luvalla metsästetty saalis jää ampujalleen, on vaikea löytää mitään motiivia menettelylle, kuin puhdas tahtotila, joka on motiivina sekä direktiivin, että metsästyslain 20§ vastainen.
Ministeriö ei ole pystynyt osoittamaan, että kahdeksan (8) ahman tappamisella saavutettaisiin minkäänlaista sosiaalista hyväksyttävyyttä (ahma tapettu moottorikelkalla yli ajamalla 2017[2]), tosiasiallista vaikutusta petovahinkojen määrään tai korvauksiin, tai mitään muutakaan positiivista vaikutusta. Näin ollen ahman kiintiömetsästykselle ei löydy mitään hyväksyttäviä perusteita. Käytäntö on osoittanut, että ministeriön asettamat kiintiöt tulevat täyttymään huolimatta siitä ovatko hakemukset tarpeellisia vaiko eivät.
Esitys:
Liitto esittää, ettei uhanalaisen ahman metsästystä tule sallia ensinkään, edellä esitetyin perustein.
[1] https://yle.fi/uutiset/3-9356964
[2] https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3435247/Ahma+tapettiin+ajamalla+kelkalla+paalta