Susiasetus 2016-2018


LAUSUNTO MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUKSEEN POIKKEUSLUVALLA SALLITTAVASTA SUDEN METSÄSTYKSESTÄ PORONHOITOALUEEN ULKOPUOLELLA METSÄSTYSVUONNA. 2016—2018. Dnro 1723/01.03/2016

8.12.2016

Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola kiittää Maa- ja metsätalousministeriötä lausuntopyynnöstä ja siirtää lausunnon Luonnonsuojeluliitto Tapiolalle.

Luonnonsuojeluliitto Tapiola (jäljempänä LSL Tapiola) on tutustunut asetusluonnokseen, sekä taustamuistioon ja lausuu asetuksesta seuraavaa:

Sisältö:

  1. Suurimmasta sallitusta saalismäärästä
  2. Metsästyslaki 41a§ 1 mom. 1 ja 3 kohta
  3. Kannanhoidollinen metsästys 2014-2015 ja 2015-2016
  4. Taloustutkimuksen kyselyt ihmisten susiasenteista
  5. Reviirityöryhmät
  6. Muuta
  7. Esitykset

 

  1. Suurimmasta sallitusta saalismäärästä:

Ministeriö esittää vuotuista 40 suden suurinta sallittua saalismäärää metsästysvuosille 2016-2018 kullekin. Yhteensä siis kahdelle vuodelle 80 sutta. Määrä ei juurikaan poikkea siitä, mikä oli viime metsästysvuoden 2015-2016 kannanhoidollinen kiintiö 46 sutta. Nyt aiemmasta käytännöstä poiketen huomioitaisiin asetuksen voimaantulon jälkeen myös muu kuolleisuus, kuten poliisin määräyksellä poistetut, liikenteessä tai muutoin tietoon tulleet kuolleet sudet.

Edellä olevaan LSL Tapiola huomauttaa, että metsästysvuonna 2016-2017 on 7.12.2016 mennessä poronhoitoalueen ulkopuolella tiedossa oleva kuolleisuus jo vähintään 6 sutta.

Junan alle on jäänyt kaksi (2) sutta (Nurmeksessa lokakuussa ja marraskuussa).

Auton alle on jäänyt kaksi (2) sutta (Pöytyä elokuu ja Tenhola syyskuu)

Poliisin määräyksellä on ammuttu kaksi (2) sutta (Nuijamaalla marraskuun alussa ja Lieksassa marraskuun lopussa)

– Yhteensä = 6 sutta.

 

Asetuksen voimaantultua metsästysvuoden 2016-2017 kokonaiskuolleisuus nousee siis jo lähelle 50 sutta mikäli asetuksen kuolleisuus 40 sutta täyttyy. Lisäksi, poliisia eivät sido mitkään kiintiöt, vaan poliisilla on edelleen poliisilain 2 luvun, 16§ nojalla ”oikeus ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle taikka vakavasti vaarantaa liikennettä.”[1] Näin kokonaiskuolleisuus nousee helposti vielä kiintiön jälkeenkin.

LSL Tapiola huomauttaa, että susien kokonaiskuolleisuus on kahtena viime metsästysvuonna koostunut seuraavista tekijöistä:

 

2014-2015:

Kannanhoidollinen metsästys:                 17 sutta

Vahinkoperusteiset luvat:                        15 sutta

Poliisin määräykset:                                 4 sutta

Liikenneonnettomuus:                             2 sutta

Muut syyt, löydetty kuolleena:                3 sutta

Yhteensä:                                                 41 sutta

 

2015-2016:

Kannanhoidollinen metsästys:                 43 sutta

Poliisin määräykset:                                 15 sutta (+koira)

Vahinkoperusteiset luvat:                        12 sutta

Liikenneonnettomuus:                              5 sutta

Pakkotila:                                                  1 susi

Muut syyt, löydetty kuolleena:                2 sutta

Yhteensä:                                                 78 sutta (+koira)

 

Kahden edellisen metsästysvuoden kokonaiskuolleisuus on 119 sutta.

Josta ihmisen aiheuttama 114 sutta. Kannanhoidollisella metsästyksellä, vahinkoperusteisin luvin ja poliisin määräyksestä on tapettu kahden viime metsästysvuoden aikana 106 sutta. Nyt kaavailtu kiintiö kahdelle vuodelle ja jo tiedossa oleva kuolleisuus nostaa kahtena vuonna tapettavan määrän muu kuolleisuus huomioiden lähes 90 suteen. Luku ei juurikaan poikkea kahden viime metsästysvuoden aikana erinäisin lupa- ja määräystoimin tapetuista susista.

Vertailun vuoksi esitetään susien kuolleisuus viime vuosilta (lähde: Luke, sis. poronhoitoalueen):

 

2011-2012                                                2012-2013                          2013-2014

vahinkoperusteiset

luvat:

25 vahinkoperusteiset luvat: 15 vahinkoperusteiset luvat: 10
poliisi: 7 poliisi: 6 kolari: 3
kolari: 6 kolari: 4 poliisi: 1
laiton: 1 laiton: 3 laiton: 1
yhteensä: 39 muu: 2 muu: 3
    yhteensä: 30 yhteensä: 18

 

Susien määrä kannanarvioissa (Lähde: RKTL/ Luke):

2011:      135-145

2012:      150-160

2013:      120-135

2014:       140-155

Merkille pantavaa on, että metsästysvuonna 2013-2014 ihmisen aiheuttama kuolleisuus oli huomattavan pieni, mikä saattaa olla yksi osatekijä siihen, että susikannassa oli nähtävissä kasvua. Esimerkiksi metsästysvuonna 2011-2012 tiedossa oleva kokonaiskuolleisuus ei juuri poikkea nyt kaavaillusta. Ehdotetun kiintiön kokonaisvaikutukset ovat ennalta arvaamattomia, sillä kannanhoidollisen metsästyskokeilun vaikutusten arviointi susikannan tilaan on vielä tekemättä, vaikka itse metsästyksen toteutus ja valitukset onkin arvioitu.

Lokakuussa 2016 Luonnonvarakeskuksen (Luke) antaman lauma-arvion mukaan susilaumojen määrä Suomessa on romahtanut, ollen vain 23-28 laumaa (sis. rajalaumat), kun se vastaavasti arvioitiin marraskuussa 2015 olevan 22-43 laumaa. Ei ole siis näköpiirissä, että minimitavoite 25 lisääntyvää paria (laumaa) toteutuisi. LSL Tapiola varoitti jo viime vuonna lausunnossaan kannan kasvun pysähtymisestä. Kun kyseessä on erittäin uhanalainen eläinlaji Suomessa, täytyy kaikkien lajiin kohdistuvien verotustoimien olla huolellisesti perusteltuja. Kannanhoidollinen metsästyskokeilu voidaan näin todeta surkeasti epäonnistuneeksi niin hallinnon-, kuin poliittisen päätöksenteonkin osalta, mukaan lukien myös käytännön toteutus.

Luonnonvarakeskuksen lokakuussa tekemä lauma-arvio sisältää Venäjän kanssa yhteisiä rajalaumoja yhdeksän (9) kappaletta. Näiden olemassaoloa ei voida huomioida arvioitaessa Suomen susikannan vähimmäistavoitetta. LSL Tapiola on huomauttanut jo aiemmissa lausunnoissaan, että näiden säilymisestä ei ole olemassa mitään takeita, eikä niihin voida kohdistaa mitään suojelutoimia[1]. Yhdistys avaa tätä enemmän kohdassa 3.

LSL Tapiola varoittaa ministeriötä, jälleen kerran, olemaan ryhtymättä liian suurellisiksi mitoitettuihin, perusteettomiin poikkeuslupakäytäntöihin.

LSL Tapiola pitää susiasetuskiintiötä liian suurena ja esittää, ettei mitään kiintiötä tule asettaa kahdelle seuraavalle vuodelle, vaan toimia ainoastaan varovaisuusperiaatteen mukaisesti ja tarkkaan harkiten, tapauskohtaisesti vain:

– poliisin poliisilain 2 luvun 16§ mukaisesti antamien määräysten ja

– eläinsuojelullisten syiden vallitessa.

Tavoitteena tulee ensisijaisesti olla siis, että Suomen susikanta toipuu holtittomasta kannanhoidollisesta kokeilusta, jonka seurauksena 2015-2016 tapettiin kaikkiaan 20 lisääntyvää yksilöä, eli lähes puolet kannanhoidollisesta saaliista, mikä oli vastoin kaikkia lupaehtojen, ja kannanhoitosuunnitelman suosituksia.

Kannanhoidollisesta metsästyskokeilun jälkeen tulee susikannan antaa toipua, joten kaikkien verotustoimien tulee olla äärimmäisen varovaisia ja harkittuja.

Kiintiössä on huomioitava koko metsästysvuoden aikainen kuolleisuus, ei pelkästään asetuksen voimaantulon jälkeinen.

 

  1. Metsästyslaki 41a§ 1 mom. 1 ja 3 kohta:

Parasta olisi pidättäytyä kiintiöstä, sillä käytäntö on osoittanut, että ne täyttyvät, vaikka ministeriö mainitsee, ettei kiintiö ole tavoite johon tulisi pyrkiä. Väliotsikossa mainitun pykälän 1 momentin 3 kohtaa tulee kiintiöasetuksen kyseessä ollessa käyttää harvoin, vain asian vaatimiin erityistapauksiin ja edellytykset tulee punnita huolella (ks. kohta 4. Luontodirektiivi). Ensisijaisesti tulee käyttää ennaltaehkäiseviä toimia ja suunnata voimavaroja asialliseen tiedottamiseen.

Kokonaistilanteen ja tappolupien seurannan tulisi olla jollakin viranomaistaholla hallinnassa, jotta viime vuoden kaltaisilta ylilyönneiltä vältytään. Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola varoitti tästä jo lausunnossaan susikannan hoitosuunnitelmaan 12.1.2015. Tilanne olisi siis ollut ennakoitavissa, mikäli siihen olisi paneuduttu asiaankuuluvalla huolellisuudella. Myös poikkeusluvassa mainittujen lupaehtojen noudattamista tulee valvoa, ettei päädytä vastaavaan tilanteeseen kuin tammikuussa 2016 kannanhoidollisen metsästyksen alkaessa Pohjois-Karjalassa, jolloin lupakiintiöt ylitetään, eikä tosiasiallista valvontaa viranomaisten toimesta ole.

Pelkkä seuranta ei tietenkään riitä, vaan tulee olla myös selvillä mihin toimenpiteisiin ryhdytään, mikäli seurannassa siihen tarvetta ilmenee, esimerkiksi siinä tapauksessa, että lisääntyviä yksilöitä (alfoja) ammutaan tai alueella ilmenee metsästysrikos. Ellei näitä rajoituksia kirjata lupaehtoihin, jää pelkkien suositusten noudattaminen vain luvansaajan hyväntahtoisuuden varaan. Esimerkiksi Suomen riistakeskuksella ei tällä hetkellä lain mukaan ole mahdollisuutta peruuttaa jo myönnettyä lupaa. Myös siinä tapauksessa, että todetaan 2017-2018 kiintiön olevan susikannan jatkaessa pienentymistään, liian suuri, tulee kiintiöön puuttua muuttamalla asetusta.

Asetusluonnoksessa mainittu 3§ 3 momentti ”Edellä 1§:ssä säädettyyn määrään luetaan poliisin määräyksellä poistetut, liikenteessä tai muutoin tietoon tulleet kuolleet sudet”, ei tule toteutumaan, sillä on jo viitteitä siitä, ettei liikennekuolemia tai vastaavia tulla ilmoittamaan siinä pelossa, että ne vähennetään kiintiöstä. Lisäksi Pohjois-Karjalassa[1] metsästäjät ovat organisoimassa susien tappamiseksi yhteistyötä venäläisten kanssa. Tarkoituksena on voimassa olevan poikkeusluvan turvin ajattaa sudet Venäjälle tapettavaksi, jolloin Suomen puolella saalista ei tule, mutta poikkeuslupa voidaan anoa uudelleen sen välittömästi umpeuduttua. Suomen riistakeskus Pohjois-Karjala myönsi 25.11. kolmannen poikkeusluvan (2016-1-400-03863-0) edellisten jatkoksi. Yhtään sutta luvalla ei ole metsästetty, vaan uusimmassa hakemuksessa on mainittu susien poistuneen Venäjälle.

Luontodirektiivin 16 artiklassa on säädetty tiukasta suojelusta poikkeamisesta. Suomessa artiklaa on tulkittu laveasti, kun sitä tosiasiallisesti tulisi tulkita suppeasti. LSL Tapiola muistuttaa ministeriötä, että komissiossa on tällä hetkellä ainakin kolme kantelua eri yhdistysten toimesta ja lisäksi LSL Tapiola on tietoinen siitä, että komissio tällä hetkellä seuraa Suomen viranomaisten toimia tarkasti.

Vahinkoperusteinen poikkeuslupa 41a§ 1 mom. 1 kohdan mukaan edellyttää merkittävää vahinkoa. Lähtökohtaisesti tunnearvo ei ole merkittävä vahinko. Tulee myös miettiä, tuetaanko harrastustoimintaa uhanalaisen luonnoneläimen kustannuksella. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota siihen, mikä on merkittävä vahinko ja onko muita keinoja käytetty.

Metsästyslain 41a§ 1 mom. 3 kohdan osalta EU:n direktiivin tulkintaohje[2] sanoo seuraavaa sivulla 56: “This qualification implies that not every kind of public interest of a social or economic nature is sufficient, in particular when seen against the particular weight of the interests protected by the Directive.” Tämä tarkoittaa, että mikä tahansa sosiaalinen tai taloudellinen syy ei direktiivistä poikkeamiselle kelpaa, vaan: ”it also seems reasonable to assume that a public interest is in most cases likely to be overriding only if it is a long-term interest: short-term interests that would only yield short-term benefits would not be sufficient to outweigh the long-term interest of species conservation.” Tämä tarkoittaa sitä, että suojelusta poikkeaminen sosiaalisista tai taloudellisista syistä edellyttää poistolla saavutettavaa pitkän tähtäimen hyötyä, ei lyhytaikaista tai tilapäistä apua tilanteeseen, mikä ohittaisi uhanalaisen lajin pitkän aikavälin suojelutavoitteen. LSL Tapiola korostaa, että on olemassa tehokkaita, pitkällä aikavälillä toimivia, ennaltaehkäiseviä ratkaisuja, joiden tulee aina olla ensisijaisia.

 

  1. Kannanhoidollinen metsästys 2014-2015 ja 2015-2016:

Ministeriön perustelumuistiossa todetaan virheellisesti s.10 seuraavaa: ” Lisäksi ehdoissa edellytettiin, että pyynnissä pyritään välttämään alfayksilön tappamista. ” Ehdoissa ei tällaista edellytystä ollut, kyseessä oli pelkkä suositus, joka ei luvan saajaa sido oikeudellisesti mihinkään. Ote Riistakeskus Satakunnan päätöksestä 23.1.2015 (päätön nro: 2015-1-550-00001-0), joka on sanamuodoltaan lähes tai täysin identtinen muiden vastaavien päätösten kanssa: ”Pyynnissä tulee välttää alfayksilön tappamista. Pyynti suositellaan kohdistettavaksi nuoreen, haittaa tuottavaan yksilöön. ” Edellä mainittu ei ole edellytys tai lupaehto, vaan siis suositus.

Kuten jo edellä on todettu, yksilöinti nuorten ja aikuisten susien osalta epäonnistui. Riistakeskus antoi lisäksi lupaehtoihin suosituksen, että kannanhoidollinen pyynti tulee kohdentaa haittaa ja vahinkoa aiheuttavaan yksilöön. Ei ole tiedossa, miten tämä yksilöinti onnistui.

LSL Tapiola huomauttaa myös talven 2015 kannanhoidollisen metsästyksen hallinto-oikeusprosessien osalta seuraavaa: Suomen riistakeskus esitti valituksiin tekemissään vastineissaan seuraavaa: ”Suomen riistakeskus korostaa vielä tässä yhteydessä sitä, että maa- ja metsätalousministeriön asetus olisi sallinut poikkeuslupien myöntämisen yhteensä 29 suden tappamiseen. Suurin sallittu saalismäärä oli kuitenkin asetettu niin, että vaikka kaikki saaliiksi saadut yksilöt olisivat alfa-yksilöitä, niin sillä ei vaarannettaisi susikannan suotuisaa suojelun tasoa tai sen saavuttamista, minkä on myös luontodirektiivin tarkoitus.” (Hämeenlinnan hallinto-oikeus, Riistakeskuksen lausunto 16.3.2015, Dnro 00457/15/7305.)

Edellä mainittu ote lausunnosta osoittaa suurta piittaamattomuutta, mikäli ministeriön osalta ohjeistus todella näin on. Mikäli taas Suomen riistakeskuksessa on epäselvää lisääntyvien yksilöiden (alfa) merkitys, suositellaan ministeriötä järjestämään Suomen riistakeskukselle pikaista koulutusta asiasta. Metsästysvuoden 2015-2016 kannanhoidollisen jahdin jäljiltä nähtiin miten 20 alfayksilön menetys on romahduttanut Suomen susilaumojen määrän.

Kannanhoidollisessa metsästyksessä tulivat ilmi lisäksi seuraavat ongelmat:

1) Kannanhoidollisia lupia ei käytetty asutuksen lähellä[3].

2) Yli puolet hakemuksista oli petoyhdyshenkilöiden tekemiä, vaikka ohjeen mukaan petoyhdyshenkilön ei tulisi toimia luvanhakijana järjestelmän uskottavuuden säilyttämiseksi.[4] (Petoyhdyshenkilökoulutus, dia no: 8.)

 

  1. Taloustutkimuksen kyselyt ihmisten susiasenteista:

Se, pitääkö Suomessa suojella luontodirektiivin IV-liitteeseen kuuluvaa erittäin uhanalaista eläinlajia, jonka kanta on viimeksi Suomessa ollut elinvoimainen 1800-luvulla, ei ole mielipidekysymys. Se on tehtävä, joka pitää viranomaisten ja hallinnon toteuttaa siten, että pitkän aikavälin suojelutavoitteet saavutetaan ja kanta on elinvoimainen. Tähän on olemassa keinoja, mutta hallinnon toimet niiden toteuttamiseen ovat toistaiseksi olleet tehottomia kautta linjan. Mallia voi hakea muualta Euroopasta, esimerkiksi Saksasta, jossa susikannan kehitys on ollut positiivinen koko 2000-luvun ajan.

 

  1. Reviirityöryhmät:

Reviirityöryhmien perustaminen alkoi vasta kannanhoidollisen metsästyskokeilun aikana tai sen jälkeen. Työryhmän tarkoitus ei voi olla lausuntoautomaatti 41a§ 1 mom. 3 kohdan lupaperusteille. LSL Tapiola viittaa lisäksi kohtaan kaksi, Metsästyslain 41a§ 1 mom. 2 ja 3 kohta: mikä on kriteeristö erittäin merkittävälle sosiaaliselle syylle ja millaista asiantuntemusta reviirityöryhmästä löytyy sen arviointiin?

Ensisijaisesti työryhmän tehtävä tulee painottua ennaltaehkäisevien toimien suunnitteluun, toteutukseen ja innovointiin. Jos työryhmän lausunnolla katsotaan olevan jotain merkitystä päätöksenteossa, tulee sen kokoonpano toteuttaa siten, että jokainen järjestö osoittaa itse sinne edustajansa, ei siten että riistakeskus, riistaneuvoston puheenjohtaja tai muu koolle kutsuja päättää sen järjestöjen puolesta.

Reviirityöryhmien kokoonpanoon tulee muutoinkin kiinnittää huomiota. Suojeluasiantuntemus ei saa jäädä marginaaliin, pelkästään eriäväksi mielipiteeksi kirjatuksi lauselmaksi päätösten perään. Lisäksi suurin osa reviirialueilla asuvista ei tällä hetkellä edes tiedä ketä kyseessä oleviin työryhmiin kuuluu, saati että mikä niiden merkitys on, eivätkä tunne sidosryhmäedustajaansa.

Toisekseen, reviirityöryhmän olemassaolo ei olisi sellaisenaan estänyt yhtäkään kannanhoidollisessa metsästyksessä toteutettua virhettä, esimerkiksi lisääntyvien yksilöiden tappamista.

Reviirityöryhmän merkitys ei tule asetusmuistiossa ilmi sellaisena kuin nyt julkisuudessa on annettu ymmärtää ministeriön lausunnoissa. Reviirityöryhmäajatusta ja sen merkitystä ja roolia tulee selkiyttää, mikäli sille aiotaan antaa julkisuudessa esitetyn kaltainen painoarvo.

 

  1. Muuta

LSL Tapiola muistuttaa, että ministeriöllä on 9.12.2016 mennessä ollut lausuntokierroksella esitys metsästyslain muuttamiseksi, johon kaavaillut muutokset koskevat osaltaan myös sutta ja ovat myös suojelua tukevia ja edesauttavia muutoksia, kuten metsästyksenjohtajan nimeäminen, ravintohoukuttimen käytön kieltäminen (tietyin poikkeuksin) ja mahdollisuus karkotusluvan myöntämiseen riistakeskukselle, kun se aiemmin on ollut poliisin vastuulla.

Yhdistys painottaa, että ennaltaehkäisevillä toimilla saavutetaan pysyviä tuloksia, kuten nyt Varsinais-Suomen Susiaita-hankkeen käynnistyttyä on ollut havaittavissa.[5] Petoaitojen rakentamisella on ollut positiivinen vaikutus tapahtuneisiin laidunvahinkoihin. Tämä on todettu jo useaan otteeseen mm. Saksassa tehdyissä tutkimuksissa. [6] Varsinais-Suomen hankkeessa korostuu myös asiallisen tiedottamisen merkitys.

“Wolf population genetics in Europe: a systematic review, meta-analysis and suggestions for conservation and management”[7], artikkelissa eurooppalainen tutkijayhteisö esittää lukuisia toimia tieteeseen perustuvalle kannanhoidolle ja suojelulle. Artikkelissa sanotaan mm. seuraavaa: ” Jotta susi säilyisi pitkällä aikavälillä Euroopassa elinvoimaisena ja saavuttaisi suotuisan suojelun tason kokonaispopulaation määrää tulee kasvattaa sekä suosia dispersaalia ja edistää sitä, että populaatiot pääsevät kosketuksiin toistensa kanssa. Siksi on tärkeää arvioida koko efektiivisen populaation koko, jotta saadaan tieteelle perustuvat geneettiset ja demografiset tavoitteet.” Yksi artikkelin kirjoittajista on Jouni Aspi.

YLE:n uutisessa ministeriön Jussi Laanikari selittää uutta metsästysmallia seuraavasti: ” – Eli tarvitaan metsästystä lisäämään paikallisten asukkaiden hyväksyntää suurpetoja kohtaan, Laanikari selittää uutta käytäntöä.”[8] Tutkimustiedon valossa metsästys ei lisää hyväksyntää sutta kohtaan, tai vähennä merkittävästi pelkoja.[9] Itse asiassa, se saattaa olla jopa haitallista, kuten Guillaume Chapron ja Adrian Treves ovat osoittaneet tutkimuksessaan: ”Blood does not buy goodwill: allowing culling increases poaching of a large carnivore.[10]” Niin ikään uusimman tutkimustiedon valossa Suomen susikanta ei ole saavuttanut suotuisaa suojelun tasoa, eikä sellaista ole lähiaikoina odotettavissakaan.[11]

Suomen riistakeskus on nyt ryhtynyt kiitettävällä aktiivisuudella puuttumaan riistahallintolain 20§[12] mukaisesti riistahallinnon luottamushenkilöiden toimintaan muun muassa suhteessa ristiriitaisiin kaksoisrooleihin. LSL Tapiola pitää tärkeänä, että suurpetojahteihin osallistuvien taustalta ei löydy metsästysrikollisuutta.

Lisäksi mainitaan, että LSL Tapiola on pyytänyt Suomen riistakeskus Kainuulta tietoja kuluvan metsästysvuoden aikana poronhoitoalueella tapetuista susista, sekä poliisilta tutkinnassa olevista metsästysrikoksista kaikilta alueilta. Tietopyyntöihin ei ole vastattu, tai ne on luvattu toimittaa määräaikaan mennessä, mikä ei kuitenkaan ole toteutunut.

 

  1. Esitykset

Edellä perusteltuun liittyen Luonnonsuojeluliitto Tapiola esittää seuraavaa:

– Mitään kiintiötä ei tule asettaa kahdelle seuraavalle vuodelle.

– Susi voidaan tappaa ainoastaan:

  1. a) poliisin poliisilain 2 luvun 16§ mukaisesti antamien määräysten ja
  2. b) eläinsuojelullisten syiden vallitessa.

– Mikäli kiintiöön kuitenkin päädytään, siinä on huomioitava koko metsästysvuoden aikainen kuolleisuus.

– Kiintiön seuranta ei riitä, on määriteltävä, miten seurannan tuloksiin tulee kulloinkin reagoida.

– Reviirityöryhmän rooli tulee painottua ennaltaehkäiseviin toimiin ja työryhmän kokoonpano tulee muodostaa demokraattisesti.

– Ennaltaehkäisevät toimet ovat ensisijaisia, aina.

 

 

 

 

Leena Iivonen                                           Sari Kantinkoski

Puheenjohtaja                                          Sihteeri

 

[1] http://yle.fi/uutiset/3-9324397

[2] http://ec.europa.eu/environment/nature/conservation/species/guidance/pdf/guidance_en.pdf

[3] http://tapiolary.com/?p=1070

[4] http://saarijarvenrhy.fi/srhy/Suurpedot_files/Petoyhdyshenkilökoulutus%202015.pdf

[5] http://yle.fi/uutiset/3-9338024

[6] Reinhardt I., Rauerb G., Klutha G., Kaczenskyb P., Knauerb F., Wotschikowskyc U. (2012): Livestock protection methods applicable for Germany – a Country newly recolonized by wolves. Hystrix, the Italian Journal of Mammalogy. 23 (1): 62–72.

[7] https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27682639

[8] http://yle.fi/uutiset/3-9335675

[9] Changes in attitudes toward wolves before and after an inaugural public hunting and trapping season.

Treves, Hogberg, Naughtton-Treves, Shaw. Environmental Conservation (2016) 43 (1): 45–55

[10] http://rspb.royalsocietypublishing.org/content/283/1830/20152939

[11] http://www.nature.com/hdy/journal/v117/n4/full/hdy201644a.html

[12] http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110158#L2P19

[1] http://yle.fi/uutiset/3-9324397

 

[1] http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110872#Pidp3055856