{"id":3067,"date":"2020-03-01T15:33:04","date_gmt":"2020-03-01T15:33:04","guid":{"rendered":"http:\/\/tapiolary.com\/?p=3067"},"modified":"2020-03-02T06:53:23","modified_gmt":"2020-03-02T06:53:23","slug":"vieraskyna-tappamisen-paradoksi-ihmisarkuus-ja-sen-menettaminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/tapiolary.com\/?p=3067","title":{"rendered":"VIERASKYN\u00c4 Tappamisen paradoksi: ihmisarkuus ja sen menett\u00e4minen"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a>\u201dArkuus\u201d voi olla ulkopuolisen m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4 tai kohteen itsens\u00e4 kokemus. Kielitoimiston sanakirjan (KS) mukaan ihmisarka tarkoittaa ihmisi\u00e4 karttavaa tai pelk\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4. T\u00e4llaisenaan sen merkitys j\u00e4\u00e4 kuitenkin viel\u00e4 hyvin laajaksi ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iseksi. Jos sanakirjahakua laajentaa yhdyssanan loppuosaan, selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 arka viittaa (1) pelokkaaseen, pelkurimaiseen, s\u00e4ikkyv\u00e4\u00e4n, arkailevaan, varovaiseen tai ujoon (esim. arka ja hiljainen lapsi). Arka voi olla my\u00f6s (2) kosketettaessa kipua tunteva, aristava, hell\u00e4 tai kipe\u00e4 (esim. arka iho), tai sitten se voi olla (3) helposti vahingoittuva tai haitallisille vaikutuksille altis (esim. kosketusarka). Edelleen arka voi viitata (4) helposti pahastuvaan tai loukkaantuvaan, ulkopuolista puuttumista siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n tai haavoittuvaan (esim. arka arvostelulle). Arka voi olla my\u00f6s (5) varovaisuutta, hienotunteisuutta vaativa, arkaluonteinen (esim. arka asia). (KS.)<\/p>\n

Osa arkuuden m\u00e4\u00e4ritelmist\u00e4 (1, 3) pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n sis\u00e4syntyisyyden. Esimerkiksi aran lapsen arkuuden voidaan n\u00e4hd\u00e4 juontuvan ainakin osittain h\u00e4nen biologispohjaisesta temperamentistaan (temperamentista ks. esim. Keltikangas-J\u00e4rvinen, 2015). Olisi luonnolta kuitenkin aikamoinen erikoisuus luoda arka, pelkurimainen, s\u00e4ikkyv\u00e4 ja varovainen petoel\u00e4in, joka olisi helposti vahingoittuva \u2013 sellaisen tarina olisi loppu jo ennen kuin se olisi p\u00e4\u00e4ssyt kunnolla alkamaankaan. Arkuuden tunteminen (2) esimerkiksi kivun yhteydess\u00e4 sen sijaan on luonnollista niin ihmiselle kuin el\u00e4imellekin. 4. kohta on mielenkiintoisin, koska sit\u00e4 voi tulkita halutessaan monella eri tavalla. Voidaan kyll\u00e4 ajatella, ett\u00e4 ihmisarkuuteen pyritt\u00e4ess\u00e4 tavoite on saada susi pahoittamaan mielens\u00e4 ihmisen toiminnasta, kuten karkotuksesta ja mets\u00e4styksest\u00e4, ja saada se sen vuoksi pysym\u00e4\u00e4n poissa ihmisten ilmoilta. Muut KS:n esimerkit 4-kohdan yhteydess\u00e4 ovat arka omatunto, loukata toisen arimpia tunteita, olla arka kunniastaan, asemastaan; arka arvostelulle. Itse en menisi v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 susi on t\u00e4llainen mielens\u00e4pahoittaja, vaan ennemminkin n\u00e4m\u00e4 esimerkit soveltuvat ihmisen k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen. Herkk\u00e4nahkainenkaan peto ei kauan menestyisi. Viimeinen, 5. m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 puolestaan sopii suteen mielest\u00e4ni ainoastaan sellaisena n\u00e4k\u00f6kulmana, ett\u00e4 susi on arkaluonteinen asia yhteiskunnassamme. Tosin kovin arkaluonteinen asiahan susi ei ole, vaan hyvinkin paljon mielipiteit\u00e4 ja tunteita her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ja huomiota saava.<\/p>\n

Ihmispelko sen sijaan on KS:n mukaan ihmisiin kohdistuvaa pelkoa. Pelko m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n jonkin selv\u00e4sti tajuttavan tai kuvitellun vaaran aiheuttaman h\u00e4d\u00e4n, tuskan tunteena (esim. kuolemanpelko). Ihmisarkuutta osuvampi m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 ihmisen halulle olisikin ehk\u00e4 juuri ihmispelkoa tunteva susi.<\/p>\n

Ihmisarkuutta voi ajatella joko yksil\u00f6n tai lajin ominaisuutena. Suden kokeman ihmisarkuuden \u2013 tai -pelon tai mit\u00e4 k\u00e4sitett\u00e4 ikin\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n \u2013 oletetaan olevan sis\u00e4syntyist\u00e4 ja siten automaattista, koska puhutaan ihmisarkuuden menett\u00e4misest\u00e4 my\u00f6s nuorten susiyksil\u00f6iden kohdalla. KS:n mukaan menett\u00e4\u00e4 on (1) jonkin kadottamista tai hukkaamista, joutumista luopumaan jostakin, lakkaamista omistamasta tai pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 hallussaan jotakin, j\u00e4\u00e4mist\u00e4 ilman jotakin tai k\u00e4rsimist\u00e4 jonkin menetyksest\u00e4. Edelleen se voi tarkoittaa my\u00f6s (2) h\u00e4vi\u00e4mist\u00e4, joutumista h\u00e4vi\u00f6lle tai tappiolle tai niist\u00e4 k\u00e4rsimist\u00e4. Jotta jotain voi menett\u00e4\u00e4, edellytt\u00e4\u00e4 se siis sit\u00e4, ett\u00e4 ensin on pit\u00e4nyt omistaa kyseinen seikka.<\/p>\n

IHMISARKUUS TODELLISEN SUDEN OMINAISUUTENA<\/p>\n

Suden ihmisarkuus on toisaalta n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 ominaisuutena, jonka ansiosta susi pysyttelee ihmisest\u00e4 kaukana ja saa pit\u00e4\u00e4 henkens\u00e4. Kuitenkin sen kanssa on k\u00e4ynyt samoin kuin esimerkiksi villiin luontoon ja er\u00e4maahan yhdistetyn ihannoidun susik\u00e4sityksen kanssa. Ihmisarkuudesta on tullut hallitseva k\u00e4site, jota vastoin k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4 susi on m\u00e4\u00e4ritelty ep\u00e4normaaliksi tai h\u00e4irik\u00f6ksi, vaikka sen k\u00e4ytt\u00e4ytyminen olisikin t\u00e4ysin normaalia suden k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4.<\/p>\n

Ihmisarkuuden olettaminen suden synnynn\u00e4iseksi ominaisuudeksi on suorastaan j\u00e4rjet\u00f6n ajatus, mik\u00e4 valkenee seuraavan ajatuskulun my\u00f6t\u00e4: Suden perim\u00e4 ei sis\u00e4ll\u00e4 yksil\u00f6ity\u00e4 tietoa siit\u00e4, ett\u00e4 suden tulee karttaa ihmist\u00e4. Sen perim\u00e4ss\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole tietoa ihmisen kyvyst\u00e4 rakentaa tai omistaa tai miten eri tavoin ihmisen rakentaminen ja omistaminen voivat tulla k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 esiin. Susi ei tunne ihmisten k\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4 mitta-asteikkoja tai ihmisten pelkoja. Susi ei siis voi luonnostaan tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sen on kielletty\u00e4 menn\u00e4 ihmisten asumusten l\u00e4heisyyteen tai edes katsoa ihmiseen p\u00e4in.<\/p>\n

\"\"<\/a>Suden reaktiot ihmiseen riippuvat siit\u00e4, millaisia kokemuksia sill\u00e4 on ihmisest\u00e4 (Fritts, Stephenson, Hayes & Boitani, 2006, 300). National Geographicin valokuvaaja ja biologi Ronan Donovan odotti arktisten Ellesmerensaaren valkeiden susien, jotka olivat olleet t\u00e4ysin vailla ihmiskontakteja, olevan rohkeita ja ihmist\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Ensimm\u00e4iseksi l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 lauman tarkkailun h\u00e4n joutui kuitenkin pian keskeytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, koska lauman alfanaaras suhtautui ihmisen l\u00e4sn\u00e4oloon ep\u00e4ilev\u00e4sti, mik\u00e4 taas aiheutti laumalle stressi\u00e4. T\u00e4m\u00e4n naaraan suhtautuminen oli poikkeavaa, sill\u00e4 monet muut sudet tulivat Donovania melko l\u00e4helle, jopa kosketuset\u00e4isyydelle. Toisen lauman sudet my\u00f6s hyv\u00e4ksyiv\u00e4t Donovanin l\u00e4sn\u00e4olon ja sen, ett\u00e4 h\u00e4n kulki lauman mukana ja osallistui n\u00e4in sen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. (Valkean suden valtakunta.)<\/p>\n

Jos suden negatiiviset kokemukset ovat hyvin lievi\u00e4 tai jos sutta esimerkiksi ruokitaan, se ei juurikaan pelk\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4. Suurilla tasangoilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa tavatut sudet eiv\u00e4t alun perin pel\u00e4nneet ihmist\u00e4, mutta kohdattuaan ampuma-aseita niist\u00e4 tuli salaper\u00e4isi\u00e4 ja v\u00e4lttelevi\u00e4. (Fritts ym., 2006, 300.) Sen sijaan metsiss\u00e4 asuvien, v\u00e4hemm\u00e4n tutkittujen susien arveltiin olevan enemm\u00e4n pelokkaita (Fritts ym., 2006, 300 viittaavat Fogleman, 1988; McIntyre, 1995).<\/p>\n

Fox (1972b) sen sijaan on havainnut, ett\u00e4 jokaisen susipopulaation sis\u00e4ll\u00e4 esiintyy vaihtelua yksil\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4 suhtautumisessa ihmiseen ja ihmisen rakentamaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n (Fritts ym., 2006, 300). Rohkeat yksil\u00f6t tulevat todenn\u00e4k\u00f6isesti ennemmin tapetuiksi, ja ne tarvitsevatkin suojelua selviyty\u00e4kseen. Populaation suojelu ei kuitenkaan takaa suden pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4, koska yht\u00e4 lailla my\u00f6s suojelluissa populaatioissa esiintyy sek\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n ihmist\u00e4 pelk\u00e4\u00e4vi\u00e4 ett\u00e4 ihmist\u00e4 v\u00e4lttelevi\u00e4kin susia. (Fritts ym., 2006, 301 viittaavat Fox, 1972a; McNay, 2002a, b; Thurber ym., 1994.)<\/p>\n

Kaikki sudet eiv\u00e4t siis ole ihmisarkoja, joten ei voida puhua varsinaisesti lajin ominaisuudesta. Kun kaikki sudet eiv\u00e4t ole ihmisarkoja, on kyseenalaista my\u00f6sk\u00e4\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihmisarkuuden voisi menett\u00e4\u00e4, koska toisilla susilla sit\u00e4 ei ehk\u00e4 ollutkaan. Ihmisarkuus onkin t\u00e4ss\u00e4 valossa enemm\u00e4nkin yksil\u00f6llinen piirre. Sen menett\u00e4neen suden pit\u00e4\u00e4 kuitenkin olla ensin ihmisarka, ja sitten sen pit\u00e4\u00e4 muuttaa k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4\u00e4n niin, ettei se en\u00e4\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4. Sit\u00e4, milloin n\u00e4in voi tapahtua, pit\u00e4isi tutkia ennen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6sten vet\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n

IHMISEN K\u00c4SITYKSI\u00c4 IHMISARKUUDEN MENETT\u00c4MISEST\u00c4<\/p>\n

Olennainen kysymys kuitenkin kuuluu, miten suden ihmisarkuuden menett\u00e4minen n\u00e4kyy. Piha- alueella liikkuvia susia sanotaan l\u00e4hes poikkeuksetta ihmisarkuutensa menett\u00e4neiksi, vaikka kyse onkin yleens\u00e4 aivan normaalin suden normaalista k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4 (ks. luku Pihavierailujen taustoja). Jostain kummallisesta syyst\u00e4 ihmiset ajattelevat suden olevan kuitenkin ainoastaan jahtaamassa heit\u00e4 ja tekem\u00e4ss\u00e4 tarkoituksellisesti heille vahinkoa. My\u00f6s ihmiseen p\u00e4in katsovia susia on pidetty joskus ihmisarkuuden menett\u00e4nein\u00e4, mutta pelkk\u00e4 katse ei pysty kuitenkaan vahingoittamaan ket\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Susikannan hoitosuunnitelmassa (2019) todetaan, ett\u00e4 \u201dIhmisarkuuden kokonaan tai l\u00e4hes kokonaan menett\u00e4neet sudet ovat eritt\u00e4in harvinaisia. Yhteiskunnassa vallitsee varsin laaja yhteisymm\u00e4rrys siit\u00e4, ett\u00e4 ihmisarkuuden menett\u00e4nyt susi voidaan tappaa. Yhteisymm\u00e4rryst\u00e4 ei kuitenkaan ole saavutettu siit\u00e4, miten ihmisarkuuden menett\u00e4neen suden k\u00e4yt\u00f6s m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n.\u201d T\u00e4t\u00e4 puutetta on pyritty paikkaamaan hoitosuunnitelmassa seuraavien m\u00e4\u00e4rittelyjen avulla:<\/p>\n

1. HUOLTA AIHEUTTAVA SUSI<\/em>: Susi tai suden j\u00e4ljet havaitaan alle 100 metrin et\u00e4isyydell\u00e4 asuin- tai tuotantorakennuksesta, kuitenkin piha-alueen ulkopuolella tai tiell\u00e4.<\/p>\n

2. MAHDOLLISTA UHKAA AIHEUTTAVA SUSI:<\/em> Suden j\u00e4ljet havaitaan asutun rakennuksen tai tuotantorakennuksen piha-alueella. Samoin, jos susi havaitaan pihassa ja se poistuu paikalta v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ihmisen havaittuaan. Piha-alueella tarkoitetaan asuin- tai tuotantorakennusten muodostamaa hoidettua aluetta.<\/p>\n

3. UHKAA TAI VAARAA AIHEUTTAVA SUSI:<\/em> Suden havaitaan liikkuvan rakennetussa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 tai ihmisten asuinalueilla satunnaista havaintoa ja v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 paikalta poistumista pidemp\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

4. VAKAVAA VAARAA AIHEUTTAVA SUSI<\/em>: Susi l\u00e4hestyy ihmist\u00e4 tai ei muussa kohtaamistilanteessa poistu paikalta (j\u00e4\u00e4 kiertelem\u00e4\u00e4n tai seuraamaan taikka k\u00e4ytt\u00e4ytyy uhkaavasti). Samoin tilanteet, joissa susi on jo aiheuttanut tai yritt\u00e4nyt aiheuttaa henkil\u00f6vahingon tai on k\u00e4ynyt tai yritt\u00e4nyt k\u00e4yd\u00e4 ihmisen ulkoiluttaman kytketyn koiran tai muun kotiel\u00e4imen kimppuun.<\/p>\n

\u201dP\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti Suomen riistakeskus on taho, johon otetaan yhteytt\u00e4 kohtien 1 ja 2 mukaisissa tapauksissa ja Riistakeskus p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 karkotustoimenpiteist\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 tapauksissa. Poliisiin otetaan yhteytt\u00e4 kohtien 3 ja 4 mukaisissa tapauksissa. Poliisi toimii n\u00e4iss\u00e4 tapauksissa Poliisihallituksen ohjeiden mukaisesta ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 tarvittavista jatkotoimista tapauskohtaisesti<\/em>.\u201d<\/p>\n

Vaikka m\u00e4\u00e4ritelmien tarkoitus onkin ollut hyv\u00e4, ne sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t paljon puutteita ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyyksi\u00e4 ja pit\u00e4v\u00e4t yll\u00e4 my\u00f6s liioiteltuja pelkoja ja k\u00e4sityst\u00e4, ett\u00e4 susi on aina vaarallinen ihmiselle. M\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t tukevat esimerkiksi sit\u00e4, ett\u00e4 jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n suden j\u00e4ljist\u00e4 tulee huolestua. Ne antavat my\u00f6s vahvan vaikutelman siit\u00e4, ett\u00e4 esimerkiksi kiertelem\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt susi on aina vakava vaara. Ihmisen pelot ja uhkakuvat eiv\u00e4t kuitenkaan ole sama asia kuin todellisuus. Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 aina tappaa susi, joka pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n VOI aiheuttaa vaaraa? Vaara voi olla ihan vain ihmisen p\u00e4\u00e4kopan sis\u00e4ll\u00e4. Siihen voi kytkeyty\u00e4 lis\u00e4ksi viel\u00e4 ihmisen erityinen HALU olla vaarassa \u2013 olematta sit\u00e4 oikeasti \u2013, sill\u00e4 n\u00e4in sudesta voidaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 mahdollisimman nopeasti eroon.<\/p>\n

Ihmisarkuus on mielest\u00e4ni ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n liian voimakas k\u00e4site kuvaamaan suden k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4. Kyseess\u00e4 on peremminkin ehk\u00e4 itsesuojeluvaisto, joka voisi olla perinn\u00f6llinen piirre ja jota toisilla susilla on enemm\u00e4n ja toisilla v\u00e4hemm\u00e4n. Mit\u00e4 susi ei tunne tai mink\u00e4 se ajattelee voivan olla vaarallista, sit\u00e4 se varoo. Susi ei kuitenkaan ole pelokas tai arka, vaan se on oppivainen ja sopeutuvainen. Joka tapauksessa k\u00e4sitteet ihmisarkuus ja -pelko ovat v\u00e4\u00e4ristyneet ihmisen mieless\u00e4 ja saaneet kohtuuttomat mittasuhteet, jotka eiv\u00e4t vastaa mitenk\u00e4\u00e4n totuutta suden luonteesta ja k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4.<\/p>\n

MITEN SUSI UHKAA IHMIST\u00c4?<\/p>\n

Suden aiheuttama uhka on monesti vain ihmisen v\u00e4\u00e4ristyneisiin susik\u00e4sityksiin nojaavaa, ep\u00e4realistista pelkoa. Esimerkiksi er\u00e4maata suden paikkana korostamalla voidaan ep\u00e4normalisoida ihmisasumusten l\u00e4helle tulevat sudet ja pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 vaarallisina h\u00e4irikk\u00f6susina. Yhden tai muutaman poikkeuksellisesti k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4n suden k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 on voitu yleist\u00e4\u00e4 koko laumaa tai jopa koko lajia koskevaksi. Suden ihmisen kimppuun k\u00e4ymisiin on ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 suhtautua kriittisesti, koska meill\u00e4 ihmisill\u00e4 on tapana esitt\u00e4\u00e4 asioita itsellemme edullisella tavalla varsinkin silloin, kun puhutaan jostain, mit\u00e4 emme itse hyv\u00e4ksy.<\/p>\n

Muun muassa Laaksosen (2013, 141\u2013143) mukaan ne tapaukset, joissa susi tappanut tai vahingoittanut ihmist\u00e4, voidaan luokitella k\u00e4ytt\u00e4ytymisen taustalla olevien syiden mukaan. Todenn\u00e4k\u00f6isesti l\u00e4hes kaikki aikuisten kuolemat Suomessa johtuvat rabiestartuntaan sairastuneiden el\u00e4inten puremista, mutta rabies ei johda en\u00e4\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n kuolemaan kehittyneiden hoitomenetelmien ansiosta. Joissain tapauksissa koira on houkuttanut suden ihmisen l\u00e4helle. Yleens\u00e4 ihminen t\u00e4ll\u00f6in ajattelee suden uhkaavan h\u00e4nt\u00e4, vaikka sen mielenkiinto kohdistuu koiraan, jota susi voi pit\u00e4\u00e4 vieraana uhkana itselleen. Ihmisen, koiran ja suden kohtaamisista l\u00f6ytyy lehtitietoja mutta ei juurikaan tutkittua tietoa. Tiett\u00e4v\u00e4sti ihmisvahinkoa n\u00e4iss\u00e4 kohtaamisissa ei ole kuitenkaan tapahtunut. Susi voi k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 uhkaavasti ihmist\u00e4 kohtaan my\u00f6s puolustaessaan pes\u00e4\u00e4ns\u00e4 tai sairasta laumanj\u00e4sent\u00e4. N\u00e4iss\u00e4 tilanteissa susi varoittaa aina ensin murisemalla, n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 hampaitaan tai liikehtim\u00e4ll\u00e4 levottomasti. Itsepuolustustilanteet ovat kuitenkin harvinaisia, sill\u00e4 esimerkiksi pannoitettaessa susi alistuu ja vapauduttuaan pakenee nopeasti paikalta. Jotkin susiyksil\u00f6t ovat aggressiivisempia kuin toiset, mutta vaikka susi olisi tottunut ihmiseen, se ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ydy uhkaavasti. Susi ei pid\u00e4 yleens\u00e4 ihmist\u00e4 saalislajina, eik\u00e4 edes silloin, kun se on tottunut ihmiseen.<\/p>\n

Toistuvat suden hy\u00f6kk\u00e4ykset ovat jaoteltavissa karkeasti kahteen luokkaan. Ensimm\u00e4isess\u00e4 kategoriassa ovat tapaukset, joissa suden puremat ovat johtuneet suden ruokkimisesta tai tottumisesta ihmisen l\u00e4sn\u00e4oloon. Usein n\u00e4it\u00e4 susia on pidetty lemmikkein\u00e4 tai kasvatettu tarhoissa. Laaksonen kuitenkin huomauttaa, ett\u00e4 Suomessa sudet eiv\u00e4t ole k\u00e4ytt\u00e4ytyneet aggressiivisesti ruokinnan ja tottumisen seurauksena. Toisessa kategoriassa ovat suden k\u00e4ytt\u00e4ytymisen muutokset, jotka liittyv\u00e4t \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiin sosiaalisiin ja ymp\u00e4rist\u00f6olosuhteisiin. Vuosisatojen kuluessa tapahtuneet mets\u00e4hakkuut, rajoittamaton mets\u00e4stys sek\u00e4 karjanlaiduntaminen ovat johtaneet riistael\u00e4inkantojen romahtamiseen, jolloin susi on hakeutunut ihmisasutusten tuntumaan ravintoa hakemaan tai muusta syyst\u00e4. Ihmisi\u00e4 1800-luvulla tappaneet sudet ovat olleet ongelmayksil\u00f6it\u00e4; my\u00f6s tiikereiden muuttuminen ihmist\u00e4 saalistaviksi koskee vain osaa populaatiosta. Samoilla alueilla eli samaan aikaan paljon susia, jotka eiv\u00e4t saalistaneet ihmist\u00e4. (Laaksonen, 2013, 143\u2013145.)<\/p>\n

Laaksonen (2013, 145) rauhoittelee, ett\u00e4 uhkaavan suden kohtaaminen on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4. Todellisessa uhkatilanteessa, kun susi l\u00e4hestyy ihmist\u00e4 muristen tai muutoin aggressiivisesti, ei tule koskaan juosta pakoon tai k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sille selk\u00e4\u00e4ns\u00e4. Ihminen voi l\u00e4hesty\u00e4 uhkaavaa sutta k\u00e4si\u00e4 taputtaen tai huutaen tai vet\u00e4yty\u00e4 poisp\u00e4in k\u00e4ytt\u00e4ytyen itsekin aggressiivisesti. Sutta pit\u00e4\u00e4 katsoa silmiin. Mik\u00e4li se hy\u00f6kk\u00e4\u00e4, kannattaa pysy\u00e4 paikoillaan ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4den ulottuvilla olevia keppej\u00e4, kivi\u00e4 tai vaikka suksisauvoja puolustautumiseen. Jos mahdollista, voi kiivet\u00e4 puuhun.<\/p>\n

\"\"<\/a>SUDEN METS\u00c4STYKSEN TAVOITE<\/p>\n

Suden mets\u00e4styst\u00e4 puolustettaessa vedotaan l\u00e4hes poikkeuksetta mets\u00e4styksen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen suden (luontaisen) ihmisarkuuden s\u00e4ilytt\u00e4miseksi. Edell\u00e4 pohdin jo sit\u00e4, ett\u00e4 ihmisarkuus ei ole paikannettavissa suden geeneihin (ks. kuitenkin Laaksonen, 2013, 47). Jotta susi oppii pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja v\u00e4lttelem\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4, sen tulee oppia t\u00e4m\u00e4 negatiivisen kokemuksen my\u00f6t\u00e4. Jos sudesta tehd\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4isen pihavierailun perusteella lopettamisp\u00e4\u00e4t\u00f6s ja p\u00e4\u00e4t\u00f6s pannaan seuraavalla kerralla k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n, t\u00e4m\u00e4n suden kohdalla oppimista ei tapahdu. Tappamisen pit\u00e4\u00e4 olla aina viimeinen vaihtoehto. Ennen siihen p\u00e4\u00e4tymist\u00e4 tulee osoittaa, ett\u00e4 muita karkottamiseen k\u00e4ytett\u00e4vi\u00e4 keinoja on todella kokeiltu eiv\u00e4tk\u00e4 ne ole tuottaneet tehokkaasta yrityksest\u00e4 huolimatta tulosta.<\/p>\n

Sanonnan mukaan kukaan ei opi tapetusta sudesta. Siit\u00e4 eiv\u00e4t opi tapetun suden lis\u00e4ksi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sen lajitoverit. Mets\u00e4styksen avulla tuotettava ihmisarkuus on vailla n\u00e4ytt\u00f6\u00e4: sutta on mets\u00e4stetty pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n 2000-luvulla niin paljon, ett\u00e4 sen olisi kyll\u00e4 pit\u00e4nyt jo saavuttaa ihmisarkuus, mik\u00e4li sellainen mets\u00e4styksell\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n olisi saavutettavissa. Lis\u00e4ksi on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihminenk\u00e4\u00e4n ei opi tapetusta sudesta. Kun sutta sai mets\u00e4st\u00e4\u00e4 kannanhoidollisen mets\u00e4styksen aikana, asenteet sutta kohtaan eiv\u00e4t parantuneet, vaikka niin ajateltiin tapahtuvan, ja my\u00f6s salamets\u00e4stys jatkui. Esill\u00e4 susikeskustelussa on sellainen ajatustapa, jonka mukaan ihmisarkuutta pidet\u00e4\u00e4n yll\u00e4 kohdistamalla tappaminen rohkeisiin yksil\u00f6ihin ja antamalla arkojen el\u00e4\u00e4. N\u00e4inh\u00e4n suden mets\u00e4styst\u00e4 juuri toteutetaan, eli tappaminen kohdennetaan niihin yksil\u00f6ihin, jotka aiheuttavat eniten tuhoja. T\u00e4m\u00e4 on kuitenkin kuopan kaivamista itselle, sill\u00e4 pelokas el\u00e4in voi olla ihmiselle jopa vaarallisempi kuin peloton. Lis\u00e4ksi Laaksonen (2013, 153) toteaa, ett\u00e4 valikoiva mets\u00e4stys ei poista niit\u00e4 ongelmia, jotka johtuvat piittaamattomasta tavasta pit\u00e4\u00e4 el\u00e4imi\u00e4.<\/p>\n

Ihmisarkuuden tavoittelemisen ja menett\u00e4misen v\u00e4lill\u00e4 on kuitenkin suuri ristiriita, jota ei voi sivuuttaa. Seuraava esimerkki kuvaa hyvin tilannetta: Kannanhoidollisen mets\u00e4styksen aikana vuonna 2016 mets\u00e4st\u00e4ji\u00e4 harmitti suunnattomasti, kun sudet eiv\u00e4t kunnioittaneet en\u00e4\u00e4 lippusiimaa. Lippusiimat olivat Ilomantsissa pari viikkoa toimettomina ja muutama tappolupa oli viel\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, kun sudet py\u00f6riv\u00e4t it\u00e4rajan molemmin puolin eiv\u00e4tk\u00e4 osuneet lupa-alueille. Suomen puolelle tulleet sudet my\u00f6s palasivat useita kertoja Ven\u00e4j\u00e4lle turvaan saatuaan vihi\u00e4 mets\u00e4st\u00e4jist\u00e4. (MTV Uutiset 19.2.2016.) Miehi\u00e4 sapetti, mutta miksi ihmeess\u00e4? Heill\u00e4h\u00e4n olisi ollut syyt\u00e4 iloon ja juhlaan. Sudet oppivat v\u00e4lttelem\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4, ja seh\u00e4n oli kannanhoidollisen mets\u00e4styksen tavoitekin! \u2013 Vai eik\u00f6 ollutkaan?<\/p>\n

Suden mets\u00e4styksen ilmiselv\u00e4n\u00e4 tavoitteena on vain ja ainoastaan tappaa susia. Kuvatussa tilanteessa mets\u00e4st\u00e4j\u00e4t olivat harmissaan siit\u00e4, kun eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet tappamaan viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki saamansa luvat. Niin, mit\u00e4p\u00e4 ihminen en\u00e4\u00e4 tekee ihmisaralla sudella, joka v\u00e4lttelee ihmist\u00e4 ja pakenee, kun eih\u00e4n sit\u00e4 edes p\u00e4\u00e4se tappamaan? Joka tapauksessa lopputulema t\u00e4st\u00e4 on, ett\u00e4 olipa susi joko ihmisarkuuden menett\u00e4nyt tai s\u00e4ilytt\u00e4nyt, se n\u00e4hd\u00e4\u00e4n prikulleen samanlaisena luodin ruokana ja samalla tavalla sit\u00e4 my\u00f6s kohdellaan. Suden tilanteen mahdottomuutta todentaa hyvin my\u00f6s se, ett\u00e4 kannanhoidollisessa mets\u00e4styksess\u00e4 vuosina 2015\u20132016 tappaminen kohdentui asumusten l\u00e4hell\u00e4 liikkuvien \u201dihmisarkuuden menett\u00e4neiden\u201d susien sijaan er\u00e4maan \u201dihmisarkoihin\u201d susiin (ks. Iivonen, 2016).<\/p>\n

PIHAVIERAILUJEN TAUSTOJA<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 luvussa avaan viel\u00e4 susien pihavierailujen syit\u00e4. Yleens\u00e4 pihavierailuja tekev\u00e4 susi on t\u00e4ysin normaali susi, joka k\u00e4ytt\u00e4ytyy lajilleen tyypillisell\u00e4 tavalla. Sudet ovat k\u00e4yneet aina ihmisten asumusten tuntumissa ja pihoilla, mutta sen sijaan ihmisen suhtautuminen k\u00e4ynteihin on ollut vaihtelevaa. Pihak\u00e4yntej\u00e4 tekevien susien ep\u00e4normalisointi alkoi 1970- ja 1980-luvuilla siin\u00e4 vaiheessa, kun alkaneen suojelun vuoksi sutta ei voinutkaan en\u00e4\u00e4 tappaa vapaasti (L\u00e4hdesm\u00e4ki, 2020). T\u00f6rm\u00e4ykset ihmisen ja suden v\u00e4lill\u00e4 ovat suorastaan v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, sill\u00e4 Suomi on haja-asutettua aluetta, jossa ei ole paljoakaan muokkaamatonta luontoa en\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4. L\u00e4ntisess\u00e4 Suomessa asutustiheys on it\u00e4\u00e4n verrattuna viel\u00e4 moninkertainen.<\/p>\n

Susi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 yleens\u00e4 liikkumista p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ihmisten dominoimilla alueilla. Y\u00f6lliset vierailut pihoilla ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet siell\u00e4, miss\u00e4 susi on palannut vanhoille alueilleen. Y\u00f6ll\u00e4 on helpompi etsi\u00e4 pihoilta ruokaa ja v\u00e4ltell\u00e4 my\u00f6s kontaktia ihmisen kanssa. (Kojola, Hallikainen, Mikkola, Gurarie, Heikkinen, Kaartinen, Nikula & Nivala, 2016; ks. muiden maiden tutkimuksista my\u00f6s Fritts ym., 2006, 300 ja siin\u00e4 mainitut l\u00e4hteet. L\u00e4hdesm\u00e4en (2020) mukaan on kuitenkin harhaanjohtavaa puhua suden paluusta, koska susi ei ole ollut Suomessa mist\u00e4\u00e4n kokonaan poissa. Oikeampaa olisikin puhua susien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n lis\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4.) Ihmisasutuksen l\u00e4helle sutta tuovat my\u00f6s siell\u00e4 viihtyv\u00e4t valkoh\u00e4nt\u00e4kauriit; pihoille johtavat soratiet, joita sudet voivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 liikkuessaan reviirill\u00e4\u00e4n (Kojola ym., 2016 viittaavat Ruusila & Kojola, 2010 ja Gurarie ym., 2011) sek\u00e4 joskus my\u00f6s saaliin etsiminen pihoilta.<\/p>\n

Suden syyt pist\u00e4yty\u00e4 ihmisten pihoilla ovat kaikkineen moninaisia ja hyvin usein tulkinnanvaraisia. Toisinaan pihalla voi poiketa nuori ja naiivi, lapsuuden laumastaan erkanemassa oleva, kokematon susi. Nuori susi tutkii ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n ja etsii lis\u00e4\u00e4ntymiskumppania sek\u00e4 omaa reviiri\u00e4. Tyypillisesti nuoret j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t laumansa eli dispersoivat kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntymisaikaan tai sitten syksyll\u00e4, mutta vaellushaluinen nuori voi l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle kuitenkin mihin aikaan vuodesta tahansa. (Laaksonen, 2013, 39.) P\u00e4iv\u00e4saikaan tehdyt, y\u00f6llisi\u00e4 vierailuja harvinaisemmat vierailut voivat olla juuri kokemuksen puutteessa olevien nuorten susien tekemi\u00e4.<\/p>\n

Pannoitetuista susista nuoret tekev\u00e4t kes\u00e4ll\u00e4 Kojolan ym. (2016) havaintojen mukaan pihavierailuja noin kolme kertaa yleisemmin kuin aikuiset. Talvella pihak\u00e4yntien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 harvenee eik\u00e4 niiden m\u00e4\u00e4riss\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 eroa, koska nuoret sudet ovat oppineet tuntemaan reviirins\u00e4. Kyseisess\u00e4 tutkimuksessa ei oteta kantaa t\u00e4h\u00e4n, mutta dispersoinnin ajankohdasta riippuen nuorten tekem\u00e4t pihak\u00e4ynnit voivat ajoittua mihin vuodenaikaan tahansa. Esimerkiksi jos kes\u00e4ll\u00e4 pihavierailuja tekev\u00e4t nuoret ovat j\u00e4tt\u00e4neet laumansa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, syksyll\u00e4 lauman j\u00e4tt\u00e4neiden nuorten vierailut voivat ajoittua silloin talveen.<\/p>\n

Toisinaan pihassa k\u00e4ynniss\u00e4 on yksinkertaisesti kyse vain siit\u00e4, ett\u00e4 susi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pihaa l\u00e4pikulkuv\u00e4yl\u00e4n\u00e4\u00e4n siirtyess\u00e4\u00e4n reviirins\u00e4 osa-alueelta toiselle. Pannoitettujen susien liikkeit\u00e4 seurattaessa on edelleen havaittu, ett\u00e4 aikuiset sudet voivat liikkua hieman l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 asutuksia kuin vasta paikoilleen asettuneet nuoret sudet. Aikuiset eiv\u00e4t kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kulje pihoilla, ja ne my\u00f6s v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4t nuoria selvemmin alueita, joilla asumistiheys on suurta. Sit\u00e4, ett\u00e4 susi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 tihe\u00e4\u00e4n asuttuja alueita mutta voi liikkua l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 ihmisasutuksia tulematta kuitenkaan pihalle asti, voi my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyneen itsevarmuuden sek\u00e4 oppimisen ja kokemuksen tuloksina. (Kojola ym., 2016.)<\/p>\n

Pihavierailujen taustoissa on huomioitava my\u00f6s ihmisen osuus pihak\u00e4yntien \u201dtekij\u00e4n\u00e4\u201d. Ei ole tavatonta, ett\u00e4 ihminen houkuttelee suden tulemaan pihan tuntumaan esimerkiksi haaskan avulla tai j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 roskia suden saataville. My\u00f6s ulkona oleva suojaamaton, vailla turvaa oleva koira voi toimia kutsukorttina sudelle. Viime aikoina on uutisoitu vaihteeksi taas siit\u00e4, miten lopetetuista susista on l\u00f6ytynyt kapseloituneita hauleja (Yle Uutiset 5.2.2020). Kun sutta on vahingoitettu, se ei voi en\u00e4\u00e4 saalistaa terveen suden tapaan ja ehk\u00e4 sen on tultava sen vuoksi pihoille etsim\u00e4\u00e4n edes jotain henkens\u00e4 pitimiksi. Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kun sutta mets\u00e4stet\u00e4\u00e4n, ei oteta huomioon ollenkaan sit\u00e4, ett\u00e4 suden el\u00e4m\u00e4n yksikk\u00f6 on sen lauma. Lukum\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n pieness\u00e4 laumassa ei ole merkitykset\u00f6nt\u00e4 j\u00e4sent\u00e4, jonka tappaminen ei aiheuttaisi ongelmia laumalle. Esimerkiksi lauman parhaan saalistajan tappaminen aiheuttaa taatusti laumalle ahdinkoa, jolla on seurauksia.<\/p>\n

Mutta tunteeko ihminen my\u00f6t\u00e4tuntoa sutta kohtaan edes niiss\u00e4 tilanteissa, kun on aiheuttanut sille ongelmia? P\u00e4invastoin. Ihminen oikein nauttii siit\u00e4, kun saa ajettua el\u00e4imen nurkkaan ja voi viel\u00e4 syytt\u00e4\u00e4 el\u00e4int\u00e4 itse\u00e4\u00e4n sen tilanteesta. Ihminen saa my\u00f6s kipe\u00e4sti kaipaamansa huomiota muilta, kun voi vakuuttaa n\u00e4ille toimineensa \u201doikein\u201d ja saa olla uhrin roolissa (ja olla uhrina my\u00f6s silloin, kun ei edes aiheutunut tuhoja). Oikein toimiminen olisi kuitenkin sit\u00e4, ett\u00e4 suojaisi omaisuutensa ennakkoon, kantaisi vastuunsa ja arvostaisi my\u00f6s luontoa. Suojautuminen ei kuitenkaan t\u00e4yt\u00e4 ihmisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja tarpeita, koska tavoitteena on p\u00e4\u00e4st\u00e4 syytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sutta ja tappaa se, eik\u00e4 suinkaan vapauttaa sit\u00e4 ihmisen synneist\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>SUSIARKA IHMINEN<\/p>\n

Ehk\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi kuitenkin puhua ihmisaran suden sijaan susiaroista ihmisist\u00e4. Susi kyll\u00e4 osaa ja oppii el\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisen rinnalla, mutta ihmiselle yhteiselo n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan l\u00e4hes mahdotonta. Susi on silti kiistatta peto ja se kykenev\u00e4isyys aiheuttaa vahinkoa tulee ottaa huomioon. Ihmisen pelko sutta kohtaan on kuitenkin pahempi peto kuin itse susi.<\/p>\n

Sutta pelk\u00e4\u00e4v\u00e4 ihminen ei ole useinkaan itse syyllinen omaan pelkoonsa. Lapsi on altis vanhempiensa vaikutteille, ja monet ajattelumallit siirtyv\u00e4t helposti suupolvelta toiselle, ellei niit\u00e4 kyseenalaisteta tietoisella tavalla. N\u00e4emme ja kuulemme tuutin t\u00e4ydelt\u00e4 mediasta mielt\u00e4 j\u00e4rkytt\u00e4vi\u00e4 otsikoita, uutisia ja kuvia. Kaikkialla ymp\u00e4rill\u00e4mme puhutaan verenhimoisista, brutaaleista raatelijoista; ep\u00e4normaaleista, ihmisi\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 pedoista, jotka ovat p\u00e4\u00e4sseet ihmislihan makuun 1800-luvulla ja jotka sen j\u00e4lkeen ovat kyt\u00e4nneet jo toistasataa vuotta tilaisuutta hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 uudestaan ihmisen kimppuun. Paremman puutteessa n\u00e4m\u00e4 hirvi\u00f6m\u00e4iset elukat tappavat kotiel\u00e4imi\u00e4mme ja karjaamme. Ihmist\u00e4 on tunnetusti helppo manipuloida ja saada h\u00e4net tekem\u00e4\u00e4n aivan uskomattomaltakin tuntuvia tekoja. Terveen j\u00e4rjen k\u00e4ytt\u00e4minen on kuitenkin sallittua ja oikein toivottuakin.<\/p>\n

Ihminen ei ole sudelle p\u00e4\u00e4h\u00e4npinttym\u00e4, kuten ihminen luulee olevan. Sen sijaan susi on ihmiselle pelkk\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4npinttym\u00e4\u00e4, ja ihminen vetoaa aina vain samoihin vanhoihin asioihin p\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00e4 niiden yli. Ihmisen susijahdissa ei ole mit\u00e4\u00e4n sankarillista ja ihailtavaa, vaan se on loputon farssi, jossa ihmiset r\u00e4mpiv\u00e4t hallintoa my\u00f6ten ja jolla ei ole onnellista loppua. Susikannan hoitosuunnitelmassa mainittu Pohjoismainen yhteysty\u00f6kin n\u00e4hd\u00e4\u00e4n vain tappamiseen pyrkiv\u00e4n\u00e4 yhteisty\u00f6n\u00e4 (ks. Turun Sanomat 9.2.2020). J\u00e4rjet\u00f6n jahti puetaan suden valheellisten ominaisuuksien viittaan, vaikka todellisuudessa ihminen tyydytt\u00e4\u00e4 vain omaa kyltym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 verenhimoaan. Asioista voisi kuitenkin puhua ihan niiden omilla nimill\u00e4kin, eik\u00e4 piiloutua raukkamaisen hokeman, ihmisarkuuden menett\u00e4neiden susien taakse. Suden el\u00e4m\u00e4 on tarpeeksi rankkaa ja vaikeaa selviytymistaistelua luonnon armoilla jo ilman ihmist\u00e4kin.<\/p>\n

Susikeskustelu ei etene vain kuuntelemalla ihmisten pelkoja ja huomioimalla ne susia tappaen. Susien tappamisella pidet\u00e4\u00e4n yll\u00e4 ja edistet\u00e4\u00e4n niiden tappamista \u2013 t\u00e4m\u00e4h\u00e4n tuli jo selv\u00e4ksi kannanhoidollisen mets\u00e4styskokeilun ep\u00e4onnistuttua. Susien pelk\u00e4\u00e4minen, vihaaminen tai tappaminen eiv\u00e4t ole ratkaisuja siihen, ett\u00e4 ihmiset saisivat osakseen ymm\u00e4rryst\u00e4 asioistaan p\u00e4\u00e4tt\u00e4vilt\u00e4 tahoilta. Ihmisten tulee tehd\u00e4 valituksia oikeista asioista, jotka heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n ovat v\u00e4\u00e4rin ja jotka asettavat esimerkiksi maalla ja kaupungissa asuvat erilaisiin asemiin. Jos kukaan ei valita, oletetaan ihmisten olevan tyytyv\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n

Ainut keino sel\u00e4tt\u00e4\u00e4 susipelko on k\u00e4sitell\u00e4 ja hoitaa susipelkoa. H\u00f6l\u00f6np\u00f6l\u00f6n ja tappamisen yll\u00e4pit\u00e4misen sijaan tarvitaan keinoja onnistuneeseen pelkojen hoitamiseen.<\/p>\n

 <\/p>\n

Maaret R\u00e4s\u00e4nen
\nKirjoittaja on suden ja oikeudenmukaisuuden puolesta puhuja.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00c4HTEET:<\/p>\n

Fritts, S. H., Stephenson, R. O., Hayes, R. D., &; Boitani, L. (2006). Wolves and Humans. Teoksessa Mech, L. D., & Boitani, L. (Toim.) Wolves: behavior, ecology, and conservation (s. 289\u2013316). Chicago: University of Chicago Press.<\/p>\n

Iivonen, L. (2016). Mist\u00e4 Suomi tappoi sutensa \u2013 Er\u00e4maista. Blogi. Noudettu 16.1.2020 osoitteesta<\/p>\n

Mist\u00e4 Suomi tappoi sutensa – Er\u00e4maista<\/a><\/p><\/blockquote>\n