”Kymmenisen vuotta sitten t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sai kuljeksia pihoissa ja mets\u00e4ss\u00e4 pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 susia.\u201d<\/em><\/p>\n \u201dSusi ja sen n\u00e4keminen, sek\u00e4 j\u00e4lkien pihapiiriin ilmestyminen aiheuttaa pelkoa ja turvattomuuden tunnetta kyl\u00e4ss\u00e4 jossa naapurit eiv\u00e4t ole huutomatkan et\u00e4isyydell\u00e4, katulamput eiv\u00e4t valaise ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 eik\u00e4 lasten koulumatkat ole valaistuja…\u201d<\/em><\/p>\n \u201d <\/em>Mets\u00e4lenkitkin koiran kanssa ovat v\u00e4hentyneet, koska ei voi ottaa riski\u00e4 susien kohtaamisesta mets\u00e4ss\u00e4 ja mielell\u00e4ni en l\u00e4hde mets\u00e4\u00e4n yksin koiran kanssa.\u201d<\/em><\/p>\n \u201dOlettaisin jo t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 kaikkien ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n sen pelon tunteen, joka on sek\u00e4 aikuisella, joka joutuu laittamaan lapsen maaseudulla pime\u00e4ss\u00e4 liikenteeseen k\u00e4vellen kuten my\u00f6s kyseisell\u00e4 lapsella\u2026\u201d<\/em><\/p>\n \u201dNuorimmainen lapsista pelk\u00e4\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 susipainajaiset ovat tulleet h\u00e4nen uniinsa.\u201d<\/em><\/p>\n <\/p>\n Edell\u00e4 olevat lainaukset ovat autenttisia otteita Suomen riistakeskus Satakunnalle 21.1.2017 osoitetusta mets\u00e4styslain 41a\u00a7, 1 momentin, 3 kohdan mukaisesta poikkeuslupahakemuksesta sudelle (Anon. 1.2.2017). Lainaukset ovat hakemuksen liitetiedostoina olevia lausuntoja, joita on yhteens\u00e4 16 kappaletta eri kyl\u00e4yhdistyksilt\u00e4, harrasteseuroilta ja yksityisilt\u00e4 henkil\u00f6ilt\u00e4. Yhteist\u00e4 n\u00e4ille kaikille hakemuksen liitteille on, ett\u00e4 niiss\u00e4 jokaisessa kerrotaan ihmisten pelk\u00e4\u00e4v\u00e4n sutta.<\/p>\n Sutta siis pel\u00e4t\u00e4\u00e4n. Sen olemus ja ulkon\u00e4k\u00f6 muistuttavat meille niin tuttua koiraa, mutta el\u00e4imen\u00e4 susi on meille edelleen vieras, mets\u00e4n kaukainen peto, jonka paikka on ja tulee olla \u201dsaloilla\u201d ja jonka kohtaaminen saa ihmisen tuntemaan olonsa turvattomaksi. Suteen liitet\u00e4\u00e4n usein hyvin inhimillisi\u00e4kin adjektiiveja kuvailemaan sen luonnetta ja piirteit\u00e4: verenhimoinen, juonitteleva, kostonhaluinen, vaaniva, kyltym\u00e4t\u00f6n ja r\u00f6yhke\u00e4. Harvoin suteen liitet\u00e4\u00e4n kuitenkaan mit\u00e4\u00e4n positiivista. Vaikka tietomme ja luonnontuntemuksemme on avartunut sitten 1800-luvun, her\u00e4tt\u00e4\u00e4 susi edelleen suoranaista kauhua ilmestyess\u00e4\u00e4n ihmistoimintojen tuntumaan.<\/p>\n Susikeskustelua nettifoorumeilla seuraava ei voi v\u00e4ltty\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 ennustetta ensimm\u00e4isest\u00e4 ihmisuhrista. Ilmi\u00f6 on \u201dvain ajan kysymys<\/em>\u201d. Itse asiassa kyseess\u00e4 ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n 2000-luvulle ajoittuva ilmi\u00f6, vaan kysymys on liikkunut susiretoriikassa jo 60-luvulta l\u00e4htien: \u201dSusille rauhoitusta puuhaavien tulisi muistaa, ett\u00e4 viime vuosien aikana on ainakin kahdesti pikkulasten turvallisuus ollut vaarassa heit\u00e4 seurailleiden susien vuoksi<\/em>.\u201d Lainaus on per\u00e4isin Pohjois-Karjalan riistap\u00e4\u00e4llik\u00f6n Mikko Rantasen mielipidekirjoituksesta sanomalehti Karjalaisessa 2.8.1968 (M\u00e4ensyrj\u00e4 1974, s. 220).<\/p>\n Miksi sutta pel\u00e4t\u00e4\u00e4n? Enemm\u00e4n kuin itse sutta, n\u00e4yt\u00e4mme pelk\u00e4\u00e4v\u00e4n mielikuvaamme sudesta. Mielikuva sudesta on muodostunut l\u00e4hes eskatologiseksi pahuuden perikuvaksi. Mielikuvan syntyyn ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole vaikuttanut itse el\u00e4imen n\u00e4keminen, tai siihen tutustuminen, vaan suden oletettu 1800-luvun lopulta per\u00e4isin oleva historia, jonka taakkaa nykysusi edelleen kantaa.<\/p>\n Kun korostetaan susien vaarallisuutta, palataan tavanomaisesti 1880-1881 Varsinais-Suomen lastensurmiin. Tuolloin on l\u00e4hes kahden vuoden ajalta merkitty kirkonkirjoihin yhteens\u00e4 22 suden tappamaa lasta. Tapahtumatietojen selvittely\u00e4 helpottaa my\u00f6s se, ett\u00e4 tuolloin sanomalehdet yleistyiv\u00e4t ja tiedon kulku nopeutui, joten kirkonkirjat eiv\u00e4t ole ainoa dokumentti johon nojata. Kirkonkirjoihin on ymp\u00e4ri Suomen merkitty suden tappamiksi kaikkiaan 175 henkil\u00f6\u00e4 ik\u00e4ihmisist\u00e4 imev\u00e4isiin alkaen vuodesta 1710. (Lappalainen 2005, s. 156-160).<\/p>\n Kotimaisesta kirjallisuudesta kolme teosta k\u00e4sittelee Varsinais-Suomen tapahtumia riitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 laajuudessa, joten olen ottanut ne ty\u00f6ni l\u00e4hdeaineistoksi. Ensimm\u00e4inen Varsinais-Suomen lastensurmia k\u00e4sitellyt teos on toimittaja Pentti M\u00e4ensyrj\u00e4n 1974 kirjoittama \u201dHukka huutaa\u201d. Seuraavana aihetta k\u00e4sitteli Jouko Teperi kirjassaan \u201dSudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla\u201d. Kirja on ilmestynyt 1977. Uusin susisurmiin paneutunut kirja on dosentti Antti Lappalaisen: \u201dSuden j\u00e4ljet\u201d vuodelta 2005, joka on aineistonsa suhteen my\u00f6s kriittisin. Varsinaista tieteellist\u00e4 julkaisua aiheesta ei ole tehty, joskin tapahtumat on sellaisenaan hyv\u00e4ksytty ilman analyysi\u00e4 Norsk institutt for naturforskning julkaisussa: The fear of wolves: A review of wolf attacks on humans, 2002. Suomea laajassa tutkijajoukossa edusti Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, nykyisen Luonnonvarakeskuksen suurpetotutkija Ilpo Kojola. (Linnell ym. 2002)<\/p>\n Tappoiko susi Varsinais-Suomessa 22 lasta 1800-luvun lopulla? Ent\u00e4 millainen aineisto kuolinsyyselvittelyyn ovat kirkonkirjat? Ovatko puolestaan sanomalehtien tiedot luotettava l\u00e4hdeaineisto tapahtumien arviointiin? N\u00e4it\u00e4 kysymyksi\u00e4 pohditaan seuraavassa tekstiss\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n Vuonna 1686 annettiin kirkkolaki, jossa seurakuntia velvoitettiin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n luetteloa \u201dmajasta majaan ja talosta taloon<\/em>\u201d. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkoitti, ett\u00e4 Isak Rothoviuksen 1628 antama kehotus kirkkoherroille pit\u00e4\u00e4 \u201dp\u00f6yd\u00e4ll\u00e4\u00e4n kirkonkirja, jonka mukaan voitaisiin toimia<\/em>\u201d, vahvistettiin lailla. K\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 loi pohjan Suomen nykyiselle v\u00e4est\u00f6tietoj\u00e4rjestelm\u00e4lle. (Anon, Tilastokeskus) Papit siis merkitsiv\u00e4t kirkonkirjoihin kuolleet, kastetut, vihityt, muuttaneet ja rippikirjoihin henkil\u00f6t j\u00e4rjestettiin talouksittain siten, ett\u00e4 heid\u00e4n asemansa ilmoitettiin suhteessa talon tai talonosan is\u00e4nt\u00e4\u00e4n. Piikatyt\u00f6st\u00e4 oli t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kuin h\u00e4nen tarkka syntym\u00e4aikansa.<\/p>\n V\u00e4est\u00f6kirjanpito tuli kokonaisuudessaan valtion teht\u00e4v\u00e4ksi vasta vuonna 1999. V\u00e4est\u00f6rekisterikeskus perustettiin 1968 ja siviilirekisteri perustettiin seurakuntaan kuulumattomia varten 1919 (Anon: 2016). Seurakunnat ja papisto olivat siis vuosisatojen ajan vastanneet Suomen v\u00e4est\u00f6kirjanpidosta.<\/p>\n Kuolleiden ja haudattujen luetteloon merkittiin kuolin- ja hautausp\u00e4iv\u00e4, vainajan nimi, ik\u00e4, sosiaalinen asema ja asuinpaikka. Kuolinsyit\u00e4 alettiin merkit\u00e4 luetteloihin 1700-luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen ja kuolinsyy oli usein papin tai omaisten m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4. Kuolinsyyn toteaminen siirtyi l\u00e4\u00e4k\u00e4rien teht\u00e4v\u00e4ksi niinkin my\u00f6h\u00e4\u00e4n, kuin 1935 (Anon 2017). Papilla ei ollut l\u00e4\u00e4ketieteellist\u00e4 koulutusta, joten kuolinsyiden nime\u00e4minen onkin ollut varsin kirjavaa: \u201dnervfeber<\/em>\u201d, eli hermokuume saattoi tarkoittaa esimerkiksi lavantautia tai pilkkukuumetta, \u201dstyng<\/em>\u201d, eli pistokset oli mahdollinen keuhkokuumeen tai keuhkopussintulehduksen oire. Kuolinsyy saattoi olla my\u00f6s \u201d\u00e5lderdom och br\u00e4cklighet<\/em>\u201d eli vanhuuden \u201draihnaisuus\u201d tai \u201dvanhuudenheikkous\u201d. Kuolinsyyn kuvaus olikin papin kirjaamana usein l\u00e4hinn\u00e4 vain oireenkuva (Anon 1986).<\/p>\n P\u00e4ivi Happonen tarkastelee v\u00e4it\u00f6skirjassaan \u201dKaksi todellisuutta? Kirkonkirjat ja henkikirjat Sortavalan kaupungin v\u00e4est\u00f6llisen profiilin kuvaajina 1800-luvun alusta vuoteen 1940<\/em>\u201d, kirkonkirjojen ja muiden v\u00e4est\u00f6tietoj\u00e4rjestelmien yhtenev\u00e4isyytt\u00e4. Tutkimuksesta k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 esimerkiksi v\u00e4est\u00f6tietoj\u00e4rjest\u00e4\u00e4n on merkitty syntyneiksi henkil\u00f6it\u00e4, joita kirkonkirjoista ei l\u00f6ytynyt ja vastaavasti vihittyj\u00e4 l\u00f6ytyi kirkonkirjoista, mutta ei henkikirjoista. Happonen toteaakin sivulla 17 seuraavaa: \u201dSuomalaisissa v\u00e4est\u00f6historiallisissa tutkimuksissa ei ole systemaattisesti analysoitu l\u00e4hteiden luotettavuutta<\/em>.\u201d Oheinen kirkonkirjojen l\u00e4hdekritiikki puuttuu kokonaan sek\u00e4 M\u00e4ensyrj\u00e4n, ett\u00e4 Teperin kirjoista. T\u00e4m\u00e4 on tietysti ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 kumpikaan mainituista kirjoista ei ole tieteellinen esitys. Toisaalta dosentti Antti Lappalaisen olisi kuvitellut pureutuvan kirjassaan l\u00e4hdeaineiston luotettavuuden analysointiin. Lappalainen on selv\u00e4sti pit\u00e4nyt kirkonkirjoja luotettavana l\u00e4hteen\u00e4, joskin h\u00e4n mainitsee ettei \u201dhaudattavien kuolinsyit\u00e4 kirjoittaneita pappeja voida rinnastaa l\u00e4\u00e4ketieteellisen koulutuksen saaneisiin asiantuntijoihin.<\/em>\u201d Ep\u00e4tarkkuuksia siis kuolinsyiden tilastoinnissa on, tosin Lappalainen p\u00e4\u00e4tyy varsin subjektiiviseen p\u00e4\u00e4telm\u00e4\u00e4n: \u201dSuden tappoteko on kuitenkin aina ollut ihmisten kokemuspiiriss\u00e4 niin poikkeava tapahtuma ja uhrin kuoleman aiheuttaja todisteiden tai j\u00e4lkien perusteella niin selke\u00e4, ettei ep\u00e4ilyihin j\u00e4\u00e4nyt aihetta<\/em>.\u201d (Lappalainen 2005 s. 13-14.)<\/p>\n Viel\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4mpi on Kojolan (Linnell ym.2002) t\u00e4ysin kritiikit\u00f6n suhtautuminen Norsk instituutin tutkimuksessa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aineiston, eli kirkonkirjojen dokumentointiin. Mit\u00e4\u00e4n analyysi\u00e4 tai kriittist\u00e4 tarkastelua l\u00e4hdeaineistosta ei tutkimuksessa ole esitetty. Mik\u00e4li edell\u00e4 esitetty otetaan huomioon, ei kirkonkirjoja voida pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin kritiikitt\u00f6m\u00e4sti luotettavana dokumenttina sen suhteen mit\u00e4 kuolinsyiden ilmoittamiseen, toteamiseen ja kirjaamiseen tulee. Enemm\u00e4nkin kirkonkirjojen dokumentointia voi ja tulee pit\u00e4\u00e4 papin tai omaisten k\u00e4sityksen\u00e4 tai ilmoituksena siit\u00e4, mit\u00e4 oli tapahtunut.<\/p>\n Useiden p\u00e4ivien j\u00e4lkeen l\u00f6ytynytt\u00e4 ruumista on voinut sy\u00f6d\u00e4 monikin el\u00e4inlaji sek\u00e4 linnuista, ett\u00e4 nis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4. Niin ik\u00e4\u00e4n esimerkiksi suden ja koiran j\u00e4lkien erottaminen toisistaan ei ole aina kovin yksiselitteist\u00e4. Kainuussa j\u00e4rjestettiin 2008 suurpetolaskenta, jonka aikana noin puolet suden j\u00e4ljiksi m\u00e4\u00e4ritetyist\u00e4 j\u00e4ljist\u00e4 osoittautui tarkastuksessa ilveksen tekemiksi (Siira ym. 2009 s. 16). My\u00f6s Lappalainen mainitsee tunnistamisen vaikeuden kertoessaan Alexander Hintzen saapumisesta senaatin valtuuttamana 1880 joulukuussa Varsinais-Suomen susia tappamaan. Susien l\u00f6ytyminen osoittautui kuitenkin haasteelliseksi ja Hintze lupasikin suden j\u00e4ljist\u00e4 viiden markan l\u00f6yt\u00f6palkkion. Ilmoituksia tuli runsaasti, mutta yksi toisensa j\u00e4lkeen ne osoittautuivat poikkeuksetta ketun tai ilveksen j\u00e4ljiksi (Lappalainen 2005, s. 86-87).<\/p>\n <\/p>\n Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 kutsuttu lukasi, eli sudenmets\u00e4st\u00e4j\u00e4 Ivan Paklja ampui 2.1.1882 vanhan naarassuden Valpperin kyl\u00e4n l\u00e4hell\u00e4, Nousiaisissa. T\u00e4t\u00e4 naarasta ja my\u00f6hemmin torppari Matti Hillbergin ampumaa urosta pidettiin Varsinais-Suomen lasten surmaajina. My\u00f6hemmiss\u00e4 aineistoissa Varsinais-Suomen lastensurmien tekij\u00e4n\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n nimenomaisesti vanhaa naarasta. Susien aiheuttamat surmat p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t marraskuussa 1881 n\u00e4iden yksil\u00f6iden ampumiseen, mutta susien tappaminen sit\u00e4 vastoin jatkui. Tavoitteena oli yksiselitteisesti h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 susi Suomesta ja t\u00e4ss\u00e4 tavoitteessa miltei onnistuttiin.<\/p>\n Kirkonkirjojen l\u00e4hdetietojen mukaan susi tappoi Varsinais-Suomessa yhteens\u00e4 siis 22 lasta vuosina 1880-1881. Ensimm\u00e4inen surma tapahtui tammikuussa 1880 ja viimeinen marraskuussa 1881. Lumipeitteisen\u00e4 aikana, jollainen voidaan katsoa olevan marraskuusta maaliskuulle, tapahtui yhteens\u00e4 kaksi surmaa. P\u00e4\u00e4asiallinen surmakuukausi oli lokakuu, johon ajoittui yhteens\u00e4 viisi menehtymist\u00e4. Toisaalta joulukuussa, helmikuussa ja maaliskuussa yht\u00e4\u00e4n lasta ei ilmoitettu joutuneen suden surmaamaksi. T\u00e4m\u00e4 on merkityksellist\u00e4 siin\u00e4 suhteessa, ett\u00e4 susilauman ravinnontarve on loppusyksyst\u00e4 talveen suurimmillaan pentujen vartuttua l\u00e4hes aikuisten kokoon. Toisaalta ulkoleikit, pime\u00e4 vuodenaika, kylmyys ja paimenessa olon tarve lienev\u00e4t pit\u00e4neet lapset pitk\u00e4lti sis\u00e4tiloissa.<\/p>\n Suden aiheuttamia kuolemia oli vuonna 1880 yhteens\u00e4 yhdeks\u00e4n, joista valtaosa tytt\u00f6j\u00e4, kaikkiaan seitsem\u00e4n ja poikia kaksi. Seuraavana vuonna 1881 surmat keskittyiv\u00e4t poikiin, yhteens\u00e4 poikia menehtyi nyt kymmenen ja tytt\u00f6j\u00e4 kolme. Kaikkiaan susi tai sudet tappoivat vuonna 1881 yhteens\u00e4 13 lasta. Poikien keski-ik\u00e4 oli 6,2 vuotta ja tytt\u00f6jen 5 vuotta. Vanhin lapsista oli i\u00e4lt\u00e4\u00e4n 10 vuotias tytt\u00f6 ja nuorimmat kaksivuotiaita, sek\u00e4 tytt\u00f6j\u00e4, ett\u00e4 poikia. Surmattujen lasten keski-ik\u00e4 oli 5,6 vuotta, joten pojat n\u00e4yttiv\u00e4t joutuneen uhreiksi keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 vanhempina ja tyt\u00f6t hieman nuorempina.<\/p>\n Surmat keskittyiv\u00e4t Varsinais-Suomessa noin 2000 neli\u00f6kilometrin alueelle, mik\u00e4 on t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n susireviirin laajuutta ajatellen noin kaksinkertainen. Ajallisesti kaksi surmaa ei sovi yhden suden tekem\u00e4ksi, sill\u00e4 6.10.1880 menehtyi Ida Eufrosynentyt\u00e4r (4 vuotta) Paimiossa ja seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Serafina Granfors (5 vuotta) Laitilassa. Matkaa paikkakuntien v\u00e4lille tulee 85 kilometri\u00e4, mik\u00e4 kertoo siit\u00e4, ett\u00e4 kyseess\u00e4 ovat olleet eri el\u00e4imet. Lastensurmat painottuivat Nousiaisiin ja Myn\u00e4m\u00e4elle, joissa oli yhteens\u00e4 yhdeks\u00e4n uhria.<\/p>\n Yht\u00e4 lukuun ottamatta kaikki lapset olivat torpparien, itsellisten ja vuokraviljelij\u00f6iden lapsia. Vain yksi talollisen lapsi, kaksivuotias Konrad \u00c5kerman p\u00e4\u00e4tyi suden surmaamaksi hein\u00e4kuussa 1881. Ida Eufrosynentyt\u00e4r oli avioton lapsi ja lokakuussa 1880 menehtynyt Paul Gr\u00f6nroos oli torpparinlesken poika. P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti lapset ovat olleet muiden lasten seurassa: leikkim\u00e4ss\u00e4 ulkona, marjastamassa, hevosta hakemassa ja yksi lapsista, 7 vuotias Kaarle Forsstr\u00f6m Myn\u00e4m\u00e4elt\u00e4 paimenessa. Yhden lapsista susi on hakenut eteisest\u00e4 ja kaksi on ollut \u00e4idin l\u00e4hell\u00e4, yksi lapsista aikuisten joukossa. Huhtikuussa 1880 surmansa saaneesta Maria Tapom\u00e4est\u00e4 l\u00f6ydettiin vain hame ja toinen kenk\u00e4, toukokuussa kuolleesta 3 vuotiaasta Amanda Latvalasta \u201dvaatteenr\u00e4\u00e4p\u00e4leit\u00e4\u201d ja 4 vuotiaasta Matilda Heikkil\u00e4st\u00e4, jonka susi tappoi huhtikuussa 1881, l\u00f6ytyi niin ik\u00e4\u00e4n \u201dmuutamia riepuja\u201d. Hevosta haasta hakemassa olleesta 9 vuotiaasta Mauri Lepp\u00e4ojasta l\u00f6ydettiin my\u00f6hemmin jalkineet ja myssy. Pojan ilmoitettiin kuolleen suden tappamana Nousiaisissa kes\u00e4kuussa 1881. Tilallisen pojan Kondrad \u00c5kermanin j\u00e4ljilt\u00e4 l\u00f6ydettiin hein\u00e4kuussa kenk\u00e4, sukka ja v\u00e4h\u00e4isi\u00e4 j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4. Kirkonkirjojen mukaan elokuussa suden surmaamaa 8 vuotiasta Matilda Savenia ei haudattu, mutta l\u00e4\u00e4ninhallituksen dokumenttien mukaan ruumis olisi l\u00f6ytynyt. Kes\u00e4kuussa 1881 Myn\u00e4m\u00e4ell\u00e4 menehtynyt 4 vuotias torpparinpoika Kustaa Niittumaa oli haudattu ehj\u00e4n\u00e4 suohon, samoin Karjalassa my\u00f6hemmin elokuussa kuollut 5 vuotias Gustaf Nummelin oli peitetty sammalilla. N\u00e4iden tapausten tapahtumakuvausten osalta voidaan yht\u00e4l\u00e4isesti esitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s, ettei henkirikoksenkaan mahdollisuutta voida poissulkea.<\/p>\n L\u00e4hdeaineistossa esiintyy muutamien tapausten osalta suuria ristiriitoja. Edellisess\u00e4 kappaleessa mainittiin jo Matilda Savenin tapaus, josta ei kirkonkirjoista l\u00f6ydy hautausmerkint\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4n seikan tuo esiin dosentti Lappalainen, mutta muuta l\u00e4hdekriittisyytt\u00e4 ei h\u00e4nen kirjastaan l\u00f6ydy. M\u00e4ensyrj\u00e4 on koonnut Varsinais-Suomen kuolemantapaukset Satakunta-lehdest\u00e4, joka ilmestyi Porissa. Kaikkia lehden ilmoittamia susisurmia ei l\u00f6ydy kirkonkirjoista, kun taas Lappalainen on oman aineistonsa varmentamiseksi etsinyt sanomalehtiuutiselle vahvistuksen kirkonkirjoista. Lappalaisen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 sanomalehtiaineisto on monipuolisin ja k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 artikkelit seuraavista lehdist\u00e4: Sanomia Turusta, Morgonbladet, P\u00e4ij\u00e4nne, Suomen Wirallinen lehti, Huvudstadsbladet, \u00d6stra Finland ja Oulun lehti. Teperi taas k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti l\u00e4htein\u00e4\u00e4n Sanomia Turusta sek\u00e4 Huvudstadsbaldetia.<\/p>\n Uutisoinnin ristiriitaisuus nousee esiin useissa tapauksissa. Teperi kertoo Ida Eufrosynentytt\u00e4ren olleen paimenessa, Lappalaisen mukaan lapsi oli viety aikuisten joukosta ja lapsesta l\u00f6ytyneen vain j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4. M\u00e4ensyrj\u00e4 puolestaan kertoo Idan ruumiin olleen muutoin ehj\u00e4, vain sis\u00e4lmykset oli sy\u00f6ty. Paul Gr\u00f6nroosin Teperi ilmoittaa menehtyneen marraskuussa, kirkonkirjojen mukaan poika kuoli lokakuussa. Lappalaisen mukaan 4 vuotiaasta Matilda Heikkil\u00e4st\u00e4 l\u00f6ydettiin luita, Teperin mukaan vain muutamia riepuja. Hevosta hakemassa olleesta Mauri Lepp\u00e4ojasta Lappalainen kertoo l\u00f6ydetyn jalkineet ja myssyn, Teperin mukaan ei j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n ja M\u00e4ensyrj\u00e4n mukaan puukeng\u00e4t, suitset ja verisi\u00e4 vaatteita. Kustaa Niittumaa, 4 vuotta Myn\u00e4m\u00e4elt\u00e4 oli Teperin mukaan k\u00e4tketty ehj\u00e4n\u00e4 suohon, Lappalaisen mukaan pojasta oli suossa osia ja M\u00e4ensyrj\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tekstiss\u00e4\u00e4n monikkomuotoa ilmaisten pojan olleen \u201duseassa suossa<\/em>\u201d. Gustav Nummelinia ei Teperin ja M\u00e4ensyrj\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4mien l\u00e4hteiden mukaan l\u00f6ydetty, kun taas Lappalainen kertoo pojan olleen l\u00f6ydett\u00e4ess\u00e4 peitetty sammalilla. Viimeinen suden tappama lapsi, 5 vuotias Kalle Gr\u00f6nroos Vahdolta menehtyi marraskuussa 1881. Poika l\u00f6ydettiin Lappaisen mukaan keskiruumis raadeltuna, M\u00e4ensyrj\u00e4n mukaan poikaa oli purtu keskiruumiiseen, mutta muutoin lapsi oli ollut ehj\u00e4.<\/p>\n Tapahtumatietojen kirjavuus selittyy osaksi aikakauteen liittyv\u00e4ll\u00e4 tiedonkulun hitaudella. Toimittaja ei tietenk\u00e4\u00e4n ole voinut soittaa torppaan tai l\u00e4hett\u00e4\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postia varmistaakseen tapahtumatiedot. Tietojen saannin suhteen toimitus oli paikallisen kirjeenvaihtajan varassa ja tiedot tapahtumista p\u00e4ivittyiv\u00e4t hitaasti, jolloin uutisointiin saattoi hyvinkin sis\u00e4lty\u00e4 poikkeavia tietoja, jopa ristiriitaisuuksia. Osittain sanomalehtil\u00e4hteet ovat kuitenkin samoja, joten my\u00f6s my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 tulkinnanvaraisuutta ilmenee etenkin Teperin ja Lappalaisen kirjoissa. Itse asiassa tulkinnanvaraisuus ilmenee jo l\u00e4hdeaineiston valinnoissa: mink\u00e4 lehden uutisointiin kirjoittaja on p\u00e4\u00e4tynyt ja miksi. L\u00e4hdeaineistonsa valintaa kukaan kirjoittajista ei yksiselitteisesti perustele.<\/p>\n <\/p>\n Lastensurmien tapahtumatiedoissa on suuria ep\u00e4tarkkuuksia. Toki ruumiin l\u00f6yt\u00f6tiedot voivat vaihdella sen mukaan, onko lehti ehtinyt menn\u00e4 jo painoon ja tieto lapsen l\u00f6ytymisest\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt p\u00e4ivittym\u00e4tt\u00e4. Osa lapsista yksinkertaisesti katosi, j\u00e4tt\u00e4en etsij\u00f6illeen vain muutamia vaatekappaleita. Muutama lapsista oli peitetty tai haudattu l\u00e4hes koskemattomina. Yleisesti ottaen susi ei juurikaan peit\u00e4 tai k\u00e4tke saalistaan, joten ruumiin suohon hautaaminen tai sammalilla peitt\u00e4minen on sudelle hyvin ep\u00e4tyypillist\u00e4 k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Samoin ep\u00e4tyypilliselt\u00e4 vaikuttaa lapsen vieminen talon eteisest\u00e4. Susi ei mielell\u00e4\u00e4n hakeudu sis\u00e4tiloihin, toisin kuin esimerkiksi koira.<\/p>\n Kaikkiaan lastensurma-aineistosta nousee esiin v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yhdeks\u00e4n tapausta, joissa ei voida sulkea henkirikoksenkaan mahdollisuutta pois. T\u00e4t\u00e4 mahdollisuutta kukaan kolmikosta Lappalainen, Teperi ja M\u00e4ensyrj\u00e4 ei k\u00e4sitellyt kirjassaan. Ensimm\u00e4inen n\u00e4ist\u00e4 ep\u00e4selvist\u00e4 tapauksista on kolmas suden tappamaksi ilmoitettu Maria Tapom\u00e4ki Nousiaisista, i\u00e4lt\u00e4\u00e4n kuusi vuotta. Lasta ei koskaan l\u00f6ydetty, vain hame ja toinen kenk\u00e4 l\u00f6ytyiv\u00e4t. Toinen erikoinen tapaus on kolmevuotias torpparintyt\u00e4r Amanda Latvala, jonka susi vei pihasta ja jonka j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 ei \u201dmuutamia vaatteenr\u00e4\u00e4p\u00e4leit\u00e4<\/em>\u201d lukuun ottamatta koskaan l\u00f6ydetty. Kolmas on Matilda Heikkil\u00e4n tapaus toukokuussa 1881, jonka j\u00e4\u00e4nteiden osalta on selvi\u00e4 ristiriitoja. Seuraavat ep\u00e4selv\u00e4t tapahtumatiedot annetaan 9 vuotiaasta Mauri Lepp\u00e4ojasta Nousiaisista ja 4 vuotiaasta Kustaa Niittumaasta Myn\u00e4m\u00e4elt\u00e4. Niin ik\u00e4\u00e4n ep\u00e4selviksi j\u00e4\u00e4v\u00e4t tapahtumatiedot Juhani Matinpojan menehtymisest\u00e4 Nousiaisissa hein\u00e4kuussa 1881. Lappalaisen mukaan poika oli tulossa vierailulta set\u00e4ns\u00e4 luota ja katosi matkalla, M\u00e4ensyrj\u00e4 ja Teperi kertovat pojan l\u00e4hteneen vastaan kotiin palaavaa \u00e4iti\u00e4\u00e4n. My\u00f6s tilallisen pojan Konrad \u00c5kermanin tapaus on erikoinen, susi vei maskulaisen pojan hein\u00e4kuussa kello 15 aikaan eteisest\u00e4. Matilda Savenin kuolemaan Laitilassa elokuussa 1881 liittyv\u00e4t ristiriitaisuudet kirkonkirjoissa ja l\u00e4\u00e4ninhallituksen asiakirjoissa hautausmerkint\u00e4 puuttuu, mutta l\u00e4\u00e4ninhallituksen mukaan ruumis olisi l\u00f6ydetty. Elokuussa 1881 menehtyneen viisivuotiaan Gustav Nummelinin susi \u201dvei miltei \u00e4idin k\u00e4sist\u00e4<\/em>\u201d ja lapsen ruumis oli peitetty sammalilla.<\/p>\n Ep\u00e4selvist\u00e4 tapauksista kolme keskittyy Nousiaisiin, yksi Myn\u00e4m\u00e4elle ja kaksi Karjalan kyl\u00e4\u00e4n. Edell\u00e4 esitellyiss\u00e4 yhdeks\u00e4ss\u00e4 tapauksessa lasten keski-ik\u00e4 on 5,3 vuotta. Vanhin lapsista on 9 vuotias poika Mauri Lepp\u00e4oja ja nuorin 2 vuotias tilallisen poika Konrad \u00c5kerman.<\/p>\n Syntyvyys oli Suomessa suurimmillaan 1870-1890 luvuilla. My\u00f6s lapsenmurhat olivat yleisi\u00e4, etenkin maaseudulla. Ne olivat rikosoikeudellisesti huomattava ilmi\u00f6 aina 1700-luvulta 1900-luvun puoliv\u00e4liin saakka ja naisten suorittamista rikoksista nimenomaisesti tyyppirikos (Hietikko 2003 ja Saarim\u00e4ki 2005). En tietenk\u00e4\u00e4n v\u00e4it\u00e4 kaikkien suden surmaamiksi merkittyjen Varsinais-Suomen lasten joutuneen vanhempiensa tekem\u00e4n henkirikoksen kohteeksi. Muistutan kuitenkin, ett\u00e4 sellainenkin mahdollisuus oli olemassa, eik\u00e4 lapsenmurha ilmi\u00f6n\u00e4 ollut 1800-luvun lopun suomalaisessa agraariyhteiskunnassa kovinkaan poikkeuksellinen tapahtuma.<\/p>\n Edell\u00e4 esitettyyn nojaten on perusteltua t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa kyseenalaistaa kirkonkirjojen dokumenttiarvon todenper\u00e4isyys. Papisto merkitsi tapahtumatiedot ilman l\u00e4\u00e4ketieteellist\u00e4 diagnosointia, vanhempien ilmoitukseen, tai omaan arvioonsa perustuen. Samaa k\u00e4sityst\u00e4 tietojen ep\u00e4varmuudesta tukee lehdist\u00f6n uutisoimien tapahtumatietojen ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyys huomioiden osassa tapauksista suden \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen poikkeuksellinen k\u00e4yt\u00f6s. Osa lapsista yksiselitteisesti katosi. Ainoa looginen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s Varsinais-Suomen lastensurmista 1880-1881 on se, ett\u00e4 tosiasiallisesti tapahtumia ei voida vahvistaa, saati kumota. Kirkonkirjojen ja toisaalta sanomalehtiartikkelien dokumentit j\u00e4\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4n ajan kuvina, mutta sit\u00e4, tappoiko susi tuolloin kaikki 22 lasta, yht\u00e4\u00e4n lasta tai jotain silt\u00e4 v\u00e4lilt\u00e4, j\u00e4\u00e4 vaille lopullista varmuutta.<\/p>\n <\/p>\n Helsingin Sanomat uutisoi 1.3.1932 seuraavaa: \u201dSusi s\u00f6i tytt\u00f6sen. Puumalan Uikkaalassa tapahtui \u00e4skett\u00e4in mit\u00e4 j\u00e4rkytt\u00e4vin murhen\u00e4ytelm\u00e4 er\u00e4\u00e4n pienen lapsen joutuessa suden raadeltavaksi ja sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi. Mainittu lapsi, 6 vuotias tytt\u00f6nen\u2026.Muudan henkil\u00f6 nimitt\u00e4in l\u00f6ysi sen maantien varrelta, jota tytt\u00f6nen kotiin palatessaan oli kulkenut, lihojen ja luiden j\u00e4tteit\u00e4 sek\u00e4 verentahrimia vaateriekaleita<\/em>\u2026\u201d Uutinen levisi nopeasti ja sen julkaisivat ainakin Uusi Suomi, Karjala-lehti sek\u00e4 \u00d6sterb\u00e5tniska tidningen.<\/p>\n![\"screenshot.14-12-2017](\"https:\/\/tapiolary.com\/wp-content\/uploads\/2017\/12\/screenshot.14-12-2017-19.17.14.jpg\")
<\/a>Kirkonkirjat susisurmien l\u00e4hdeaineistona<\/h4>\n<\/a>Varsinais-Suomen lastensurmien kirjava l\u00e4hdeaineisto<\/h4>\n<\/a>Henkirikoksen mahdollisuus<\/h4>\nCase Puumala 1932<\/h4>\n