{"id":1918,"date":"2017-12-02T16:52:37","date_gmt":"2017-12-02T16:52:37","guid":{"rendered":"http:\/\/tapiolary.com\/?p=1918"},"modified":"2024-10-29T19:52:08","modified_gmt":"2024-10-29T19:52:08","slug":"hybriditeorian-sudenkuopat-suden-pohjola-kaj-granlund-2017","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/tapiolary.com\/?p=1918","title":{"rendered":"Hybriditeorian sudenkuopat: Suden Pohjola \u2013 Kaj Granlund (2017)"},"content":{"rendered":"

\"screenshot.27-05-2016<\/a><\/h4>\n

V\u00e4liotsikointi blogin toimituksen.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kirja-arvostelu: Suden Pohjola \u2013 Kaj Granlund (2017) ISBN 978-952-93-8278-1 \/ 264.<\/h4>\n

T\u00e4m\u00e4 kirja on ehk\u00e4 h\u00e4mment\u00e4vin teos mink\u00e4 olen koskaan lukenut. Se on outo sekoitus sik\u00e4li ihan ajankohtaista yl\u00e4astebiologiaa, mutta my\u00f6s t\u00e4ynn\u00e4 perustelemattomia mielipiteit\u00e4, virheellist\u00e4 tietoa, olettamuksia ja henkil\u00f6kohtaisia tulkintoja. Kirjaa kuvaa paikoin huono ja tietokirjallisuudelle ep\u00e4tyypillinen kieli (kirjoitusvirheet, v\u00e4itteiden l\u00e4hdeviitteiden puute ja toisaalta my\u00f6s viittaukset l\u00e4hteisiin joita ei mainita l\u00e4hdeluettelossa, sek\u00e4 luonnontieteelliselle kirjallisuudelle tuntemattomat el\u00e4inlajit kuten suomisudet, smurffit jne.) ja voimakas vastakkainasettelu \u201dmaaseudun ihmisten\u201d ja \u201dkaupunkien parvekebiologien\u201d v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Lis\u00e4\u00e4ntymisteoriaa ja outoja sopeumia<\/h4>\n

Johdanto k\u00e4sittelee sutta oikeusobjektina, suden v\u00e4h\u00e4ist\u00e4 merkityst\u00e4 luonnolle ja evoluutiolle, susikannan tuhoisaa vaikutusta riistakannoille, suden vaarallisuutta sek\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntymiskyky\u00e4. Kuva 1.1. kuvaa susikannan teoreettista logistista kasvua eri kasvuprosenteilla (17%, 30% ja 47%) 19 vuoden aikana vuodesta 2014, jolloin susikannan on arvioitu olevan noin 250 \u2013 300 yksil\u00f6\u00e4 (vuonna 2016 susikannan kooksi arvioitiin 150 \u2013 180 yksil\u00f6\u00e4, LUKE 2016). Pienimm\u00e4ll\u00e4 kasvuprosentilla susikanta saavuttaisi vuoteen 2032 menness\u00e4 noin 1500 suden kannan, 30% kasvulla 3000 yksil\u00f6n ja suurimmalla noin 4000 suden kannan. Biologisessa mieless\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei voi olla mahdollista, sill\u00e4 arvioiden mukaan Suomessa eli vain runsas 1000 sutta 1800-luvun huippuvuosina, sill\u00e4 kannan kasvua rajoittaa ravinnon lis\u00e4ksi soveltuva elinymp\u00e4rist\u00f6 ja vapaat reviirit (Ermala 2003, MMM 2005, Mykr\u00e4 & Pohja-Mykr\u00e4 2015). T\u00e4m\u00e4 kuvaaja kuvaa ehk\u00e4 parhaiten kirjoittajan parasta osaamisalaa, mik\u00e4 ei suinkaan ole biologia vaan tietojenk\u00e4sittely.<\/p>\n

Luku 2 alkaa h\u00e4mment\u00e4v\u00e4ll\u00e4 spekulaatiolla suden adaptaatiosta eli sopeutumisesta luontoon, jos ne ryhtyisiv\u00e4t sy\u00f6m\u00e4\u00e4n lihan sijaan perunoita ja lanttuja. Samoin v\u00e4itet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 arka harmaasusi v\u00e4istyisi luonnossa r\u00f6yhke\u00e4n koirasuden tielt\u00e4, vaikka tutkimusten mukaan koirasuden selvi\u00e4minen luonnossa on heikompaa (Godinho ym. 2011, Niskanen 2014, Pacheco ym. 2016). My\u00f6skin v\u00e4ite, jonka mukaan tiede m\u00e4\u00e4rittelisi mink\u00e4 n\u00e4k\u00f6isen se (kuka?) haluaisi<\/em> suden olevan on kertakaikkisen v\u00e4\u00e4r\u00e4 tai kirjoittaja ei ymm\u00e4rr\u00e4 miten tiedett\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n. Tiede on my\u00f6s avointa \u2013 jokainen voi saavuttaa tiedemiehen p\u00e4tevyyden ja tutkia kiinnostavaa asiaa itse. Muuten kappaleessa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n suden ominaispiirteit\u00e4. Esimerkiksi turkinv\u00e4ri\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 osiossa on j\u00e4tetty l\u00e4hteet lukematta kunnolla, sill\u00e4 Heptner & Naumovin (1998) mukaan suden yksil\u00f6kohtainen v\u00e4rivaihtelu on suurta k\u00e4sitt\u00e4en harmaan, keltaisen ja punaisen eri s\u00e4vyt, ja Bibikovin (1990) mukaan v\u00e4rivaihtelu on harmaasudelle tyypillist\u00e4 ja vaihtelee esimerkiksi Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 tummanharmaasta hiekankeltaiseen, joista j\u00e4lkimm\u00e4inen on tyypillist\u00e4 Etel\u00e4-Ven\u00e4j\u00e4n susille. Skandinavian susista taas kerrotaan, ett\u00e4 niiden alkuper\u00e4 olisi selvitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ja turkinv\u00e4rin perusteella luotu laittomilla siirtoistutuksilla, mik\u00e4 ei sek\u00e4\u00e4n pid\u00e4 paikkaansa, vaan tutkimuksilla on osoitettu kannan kuuluvan suomalais-ven\u00e4l\u00e4iseen susikantaan ja saavan aika-ajoin my\u00f6s t\u00e4ydennyst\u00e4 rajan yli vaeltavista yksil\u00f6ist\u00e4 (Ellegren ym. 1996, Sundqvist ym. 2001).<\/p>\n

 <\/p>\n

Fenotyyppi ja genotyyppi<\/h4>\n

Ruumiinrakennetta k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 luvussa rungon suhteiden saatikka kallonmittauksessa esitetyille arvoille ei l\u00f6ydy l\u00e4hdett\u00e4: esimerkiksi k\u00e4ytetty ForeHead Slope -arvoa ei l\u00f6ydy my\u00f6hemmin viitatusta Okarmanin & Buchalczykin (2003) tutkimuksesta. Lis\u00e4ksi kuvassa 2.29. esitetyt suden ja Perhossa 2013 kaadetun \u201dkoirasuden\u201d kallot on kuvattu eri asennossa, joten vertailu on hataraa. Kraniologisessa, kuten yleisesti morfologisessa, tutkimuksessa k\u00e4ytetyt kuvat pit\u00e4isi ottaa samassa asennossa mittakaavan kera, mielell\u00e4\u00e4n viel\u00e4p\u00e4 samalla kameralla ja erikoisohjelmaa apuna k\u00e4ytt\u00e4en, jos vertailun haluaa suorittaa kuvien kautta. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi mm. kraniologiasta on luovuttu biologian useilla osa-alueilla (mm. ihmistutkimuksessa), sill\u00e4 lajinsis\u00e4inen fenotyyppinen muuntelu on suurta ja siihen vaikuttavat esimerkiksi ik\u00e4 ja sukupuoli (kts. edell\u00e4 mainittu tutkimus). My\u00f6s v\u00e4ite, ett\u00e4 suden kynnet ovat aina mustat ja kaikki muu viittaisi hybrideihin on tarkemmin perustelematta ja oletus on ilmeisesti johdettu yhdest\u00e4 lauseesta (Heptner & Naumov 1998). Suden p\u00e4\u00e4st\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 se pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 selk\u00e4linjan alapuolella, mutta tarkkaillessaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 kohottaa sen yl\u00f6s. My\u00f6s h\u00e4nn\u00e4st\u00e4 sanotaan, ettei susi koskaan nosta sit\u00e4 selk\u00e4linjan yl\u00e4puolelle. T\u00e4m\u00e4 on ristiriidassa seuraavan k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4n kappaleen kanssa miss\u00e4 \u201dylempiarvoinen\u201d susi nimenomaan nostaa h\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 selk\u00e4linjan yl\u00e4puolelle uhkaillessaan \u201dalempiarvoista\u201d. My\u00f6s v\u00e4ite, ett\u00e4 h\u00e4nn\u00e4n piirteet periytyv\u00e4t helposti koiralta j\u00e4\u00e4 ilman perusteluja \u2013 ilmeisesti johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s on vedetty kuvissa esiintyvist\u00e4 nelj\u00e4st\u00e4 Kuusamon Suurpetokeskuksen koirasusista (?).<\/p>\n

Kappale, jossa tulkitaan suden kasvojenilmeit\u00e4 \u201dihmisen tavoin\u201d sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 runsaasti kirjoittajan omaa tulkintaa. Ilmeisesti t\u00e4m\u00e4 johtuu vuoden 2013 Mets\u00e4st\u00e4j\u00e4lehden nro. 2:n kansikuvasta, josta kirjoittaja ei pid\u00e4 vaan tulkitsee sen sympaattisena ja apua pyyt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Lis\u00e4\u00e4 kuvia halauksia kaipaavista ihmissy\u00f6j\u00e4susista (?) l\u00f6ytyy kuvasta 2.50. Suden piirteiden dokumentointia k\u00e4sittelev\u00e4 osio taas esitt\u00e4\u00e4, ettei kameran laadulla ja asetuksilla ole v\u00e4li\u00e4. Kuten aikaisemmin totesin, niin morfologisissa tutkimuksissa sill\u00e4 on ja paljonkin v\u00e4li\u00e4. Tekstist\u00e4 l\u00f6ytyy my\u00f6s virheellist\u00e4 tietoa koskien kuvan 2,51. Perhon kannanhoidollisessa mets\u00e4styksess\u00e4 kaadetun suden genetiikkaa, joka on kirjoittajan mukaan sek\u00e4 geneettisesti ett\u00e4 morfologisesti koirasusi (kuvissa el\u00e4imell\u00e4 on mm. mustat kynnet, harmaasudelle kirjoittajan esitt\u00e4m\u00e4 tyypillinen v\u00e4ritys etujalkajuovineen, riippuva h\u00e4nt\u00e4 jne.). My\u00f6s Lestij\u00e4rven sutta k\u00e4sittelev\u00e4 osio ei erittele esimerkiksi ik\u00e4\u00e4 tai sukupuolta. P\u00e4\u00e4n pituus on 222 mm, mik\u00e4 sopii hyvin Okarman & Buchalczykin (1993) tutkimien susien vaihteluv\u00e4liin (216,2 \u2013 243,0 mm naarailla ja 214,1 \u2013 263.4 mm uroksilla). Kirjoittaja ilmoittaa kirjassa vain Karpaattien susien keskiarvon mik\u00e4 vaikuttaa tarkoitushakuiselta, koska samassa julkaisussa on saatavilla my\u00f6s Bia\u0142owie\u017can<\/em> susien keskiarvot ja vaihteluv\u00e4li, sek\u00e4 koko datan vaihteluv\u00e4li. Kuva 2.54 taas osoittaa eritt\u00e4in selv\u00e4sti, miten suomalaiset n\u00e4ytteet – sis\u00e4lt\u00e4en Perhon, Lestij\u00e4rven ja Auli -suden – sijoittuvat erilleen amerikkalaisten susien populaatioista (en kyll\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 mik\u00e4 merkitys t\u00e4ll\u00e4 sik\u00e4li itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4ll\u00e4 asialla hybridien kannalta on?). Sen sijaan tulkinta, ett\u00e4 populaation keskittym\u00e4st\u00e4 johtava \u201dh\u00e4nt\u00e4\u201d johtuisi hybridisaatiosta eik\u00e4 esimerkiksi immigraatiosta on outo, ellei aineistoa verrata koiriin.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"screenshot.27-05-2016<\/a><\/p>\n

Kirkonkirjoista Punahilkkaan<\/h4>\n

Kolmas luku k\u00e4sittelee suden k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 \u2013 tai sit\u00e4, mit\u00e4 siit\u00e4 tiedettiin viel\u00e4 70-luvulla. Alfat, betat, \u201dkeskikasti\u201d ja omegat muodostavat dynamiikan, mit\u00e4 johdetaan aggressiolla ja dominanssilla. Alfojen aiheuttama paine puretaan kurmottamalla omegayksil\u00f6it\u00e4. Lauman sis\u00e4ll\u00e4 k\u00e4yd\u00e4\u00e4n jatkuvaa kilpailua paremmasta asemasta eiv\u00e4tk\u00e4 edes pennut s\u00e4ily hengiss\u00e4 ensimm\u00e4isest\u00e4 elinvuodestaan kun joutuvat sisarustensa tai vanhempiensa sy\u00f6miksi… Taikka sitten ei. Jos haluaa ajantasaista tietoa laumadynamiikasta, niin suosittelen lukemaan esimerkiksi David Mechin uudempia artikkeleita (esim. 1999). Kaikki kunnia Schenkelille (1947), mutta villiss\u00e4 luonnossa sudet k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t toisin kuin tarhaolosuhteissa, miss\u00e4 eri laumojen susia laitetaan yhteen. Kannibalismia k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 kappaleessa taas esitet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 sudet sy\u00f6v\u00e4t lauman sairaita yksil\u00f6it\u00e4 \u2013 todisteena t\u00e4st\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n Kolm\u00e5rdenin susih\u00e4kkiin laskettu kuulovammainen lapsi (en tiennytk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ihmiset ovat sukua susille?) ja talvella sudet saattavat sy\u00f6d\u00e4 lauman terveit\u00e4kin j\u00e4seni\u00e4 s\u00e4\u00e4dellen kannan kokoa suhteessa riistael\u00e4inten m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n \u2013 mik\u00e4 taas on ristiriidassa Johdannossa esitetyn kannankasvumallin kanssa. Toisaalta muualla v\u00e4itet\u00e4\u00e4n susien tyhjent\u00e4v\u00e4n metsi\u00e4 riistasta tappamalla el\u00e4imi\u00e4 my\u00f6s huvikseen, joskin suojelun seurauksena p\u00e4\u00e4asiallinen saalisel\u00e4in hirvi vaihtuisikin kotiel\u00e4imiin (?). L\u00e4hdett\u00e4 ei t\u00e4llek\u00e4\u00e4n v\u00e4itteelle esitetty. Er\u00e4s mielenkiintoinen yksityiskohta koskee supikoiraa, joka kirjoittajan mukaan ei ole siirtynyt susien ruokalistalle, vaikka kirjassakin l\u00e4hteen\u00e4 k\u00e4ytetyn Heptner & Naumovin (1998) teoksen mukaan susi on supikoiran p\u00e4\u00e4asiallinen saalistaja (tutkituista kuolleista supikoirista 55,6% oli suden tappamia).<\/p>\n

Nelj\u00e4s luku alkaa otsikolla \u201dIhminen ja susi\u201d, ja se k\u00e4sittelee suden vaarallisuutta ihmisille ja kotiel\u00e4imille. Esitetyt yleistykset, kuten esimerkiksi se, ett\u00e4 30 % Keski-Ven\u00e4j\u00e4n susista olisi ihmisille potentiaalisesti vaarallisia sen perusteella, ett\u00e4 Bibikovin tutkimista 22 el\u00e4intarhasudesta yhdeks\u00e4n osoitti aggressiivisuutta ihmist\u00e4 kohtaan kahden vuoden i\u00e4ss\u00e4, ovat todistusvoimaltaan heikkoja. Muuten k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 1800-luvun kirkonkirjoja ja Punahilkkaa sek\u00e4 Kolm\u00e5rdenin tragediaa. V\u00e4itet\u00e4\u00e4n my\u00f6s, ettei susi vaihtaisi hirvest\u00e4 kotiel\u00e4imiin ravinnonpuutteen takia ja ett\u00e4 historialliset dokumentit eiv\u00e4t tukisi oletusta, ett\u00e4 vain jotkut sudet erikoistuisivat ihmisiin, vaikka aikaisemmin kirjassa (Luvussa 3: Susi saalistajana) esitetiin, ett\u00e4 susi on tapojensa orja ja vain pakotettuna vaihtaa saaliskohdettaan. Kappaleessa \u201dSusi nykymaailmassa\u201d kerrotaan, miten susi l\u00e4hestyy r\u00f6yhke\u00e4mmin my\u00f6s ihmist\u00e4, vaikka kirjassa perustellaan, ettei t\u00e4m\u00e4 ole sudelle tyypillist\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 ja \u201dr\u00f6yhke\u00e4t sudet\u201d olisivat hybridej\u00e4 (paitsi Turun 1880-luvun tappajasudet, jotka kirjoittajan mielest\u00e4 eiv\u00e4t voineet olla hybridej\u00e4?). Kappale \u201dSuden mets\u00e4stys\u201d on hieman kyseenalainen, sill\u00e4 siin\u00e4 on esitetty keinoja, jotka ovat Suomessa kiellettyj\u00e4 (haaskapyynti, myrkytt\u00e4minen, raudat) eik\u00e4 asiaa ole aina muistettu mainita. Luvusta puuttuu my\u00f6s t\u00e4ysin petovahinkojen ennaltaehk\u00e4isymenetelmien esittely.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"10913730_10153042426959182_629088585_n\"<\/a><\/p>\n

Aidot Mooseksen sudet?<\/h4>\n

Viidenness\u00e4 luvussa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n itse asiaan, eli susiin ja hybrideihin. Tarinat Mooseksesta, kultaisista susista ja sudesta syyllisen\u00e4 maaseudun autioitumiseen ja biodiversiteetin v\u00e4henemiseen ovat l\u00e4hinn\u00e4 absurdeja (katso esim. Ripple & Beschta 2003). Kappaleessa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n my\u00f6s koirasusi-Ransua, mik\u00e4 todettiin Oulun ja Helsingin yliopiston geenitesteill\u00e4 koirasudeksi \u2013 siis samoilla aineistoilla, mill\u00e4 koirasusia ei kirjan kirjoittajan mukaan voida havaita \u201dverrokkiaineiston saastumisen\u201d vuoksi (kts. YLE Kainuu 2010). Kappaleessa my\u00f6s sanotaan 1970-luvun susien olevan ns. aitoja susia \u2013 n\u00e4iden sijoittumista yliopiston aineiston geenikartalla voi tarkastella vaikkapa Mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 -lehden vuosikerran 2012 numerossa 6 sivulta 44 (Aspi 2012). N\u00e4m\u00e4 ns. \u201daidot sudet\u201d sijoittuvat nykysusien kanssa samaan klusteriin FCA-analyysin perusteella.<\/p>\n

Kirjan kuvassa 5.2. n\u00e4kyy riistakamerakuva susista peurojenruokintapaikalla. T\u00e4ss\u00e4 ei sik\u00e4li pit\u00e4isi olla mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4, sill\u00e4 sudet seuraavat saalisel\u00e4imi\u00e4\u00e4n, mutta kirjoittajan mukaan sudet sy\u00f6v\u00e4t ruokintapaikan omenia \u201dsaavuttaakseen sis\u00e4isen homeostaasin\u201d mik\u00e4 taas kertoo, ett\u00e4 asialla eiv\u00e4t ole aidot sudet vaan hiilihydraatteja hamuavat hybridit. T\u00e4ss\u00e4 lauseessa on jo niin moni asia pieless\u00e4, etten asiaa viitsi edes kommentoida kuin ehk\u00e4 sen verran, ett\u00e4 sudet napsivat ihan luonnostaan jonkin verran my\u00f6s kasviravintoa (esim. Andersone & Ozoli\u0146\u0161 2003). Luvussa \u201dHybridit ja evoluutio\u201d v\u00e4itet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 hybridisoinnilla on keskeinen rooli Euroopan susipolitiikassa ja totuutta salataan. Oletusten mukaan tavoitteena on luoda sudesta oma alalaji eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n Euroopassa el\u00e4v\u00e4 susi k\u00e4ytt\u00e4ydy kuten aito susi ja j\u00e4lleen palataan teoriaan, ett\u00e4 Ruotsin susikantaa ei saatu kasvatettua tarpeeksi nopeasti tarhasusilla vaan kantaa t\u00e4ydennettiin koirasusilla. Todisteita t\u00e4llek\u00e4\u00e4n v\u00e4itteelle ei kuitenkaan esitet\u00e4. Kappaleessa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n my\u00f6s suden ja koiran risteytymist\u00e4 geenitasolla, ja kuvassa 5.5. osoitetaan yhden geenin siirtyminen koiran ja suden risteymiss\u00e4 ja ett\u00e4 takaisinristeymiss\u00e4 on aina mahdollisuus, ett\u00e4 j\u00e4lkel\u00e4inen perii 50% tai 100% suden geeneist\u00e4. Kuitenkin jopa kirjoittaja itse toteaa leip\u00e4tekstiss\u00e4 olevan todenn\u00e4k\u00f6isemp\u00e4\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4lkel\u00e4isten perim\u00e4 l\u00e4hestyisi sutta kuin ett\u00e4 jakauma s\u00e4ilyisi ennallaan. Hieman erikoisen n\u00e4k\u00f6kulman kirjan p\u00e4\u00e4v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4n (arat sudet ovat susia, rohkeat hybridej\u00e4) tuo kojootti, joka on sopeutunut el\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisen l\u00e4hettyvill\u00e4. Sudelle ilmeisesti t\u00e4llainen sopeutuminen ei ole mahdollista, vaikka sudesta on kesytetty koira. My\u00f6s punasuden elvytt\u00e4mishanke 1970-luvulla otettiin esiin el\u00e4imen m\u00e4\u00e4rittelemisest\u00e4 morfologian kautta \u2013 huomioimatta, ett\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 oleva DNA-tekniikka lajien m\u00e4\u00e4rittelyss\u00e4 oli viel\u00e4 70-luvulla lapsenkengiss\u00e4. Kuitenkin loppukaneettina viitaten Wayne ym. (2016) artikkeliin my\u00f6s punasudet olivat 75% hybridej\u00e4 – eli mik\u00e4 oli jutun pointti: morfologinen m\u00e4\u00e4rittely on DNA:takin kehnompi keino lajin tunnistamisessa?<\/p>\n

 <\/p>\n

Tarhasusiteoria<\/h4>\n

Muuten kappaleessa jatketaan tuttua morfologialinjaa. Esimerkiksi kuvassa 5.14 on verrattuna el\u00e4v\u00e4n koiran ja kuolleiden susien p\u00e4it\u00e4 eri kuvakulmasta todisteena siit\u00e4, miten koiralla on py\u00f6re\u00e4t silm\u00e4t ja sudella vinot (suden silm\u00e4t eiv\u00e4t edes n\u00e4y kuvissa). Samoin esitet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 vuoden 2016 kannanhoidollisen mets\u00e4styksen yhteydess\u00e4 olisi tapettu suden ja laikan hybridej\u00e4, mutta n\u00e4ist\u00e4 ei ole kuvia tai muutakaan dokumentaatiota, sill\u00e4 kuvassa 5.17 esiintyy t\u00e4ytetty Darwin -museon el\u00e4in ja tarhael\u00e4in, ei maastossa ammuttuja el\u00e4imi\u00e4. Kuvassa 5.18 taas on nyljettyn\u00e4 kaksi vuoden 2015 kannanhoidollisessa mets\u00e4styksess\u00e4 tapettua sutta (ik\u00e4, sukupuoli?), jotka niin ik\u00e4\u00e4n on kuvattu eri asennoissa ja on vedetty johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s, ett\u00e4 ylempi susi olisi koirasusi (my\u00f6s geneettisesti \u2013 kenen testaama? Sik\u00e4li erikoista, sill\u00e4 kyseinen nyljetty el\u00e4in on l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 teoriaa rungon pituus\/korkeus -m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4st\u00e4, kuin alempi). Kuten aikaisemmin totesin, t\u00e4llainen vertailu on virheellisesti tehty. My\u00f6hemmin puhutaan naarassuden kiimasta syksyll\u00e4 (= hybridi), mutta edelleen tieteellinen todistusaineisto puuttuu.<\/p>\n

Luvun lopussa puhutaan j\u00e4lleen el\u00e4intarhoista vapautetuista susista ja koirasusista, sek\u00e4 Erkki Pulliaisen kymmeni\u00e4 vuosia vanhoista synneist\u00e4. Tarhasusiteoriaa jatketaan seuraavassa kappaleessa miss\u00e4 L\u00e4nsi-Suomen nopeasti kasvavan susipopulaation alkul\u00e4hteen\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4\u00e4n Ranuan el\u00e4intarhaa. T\u00e4m\u00e4kin on helposti todistettavissa v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi, sill\u00e4 el\u00e4intarhasudet muodostavat erillisen populaation suhteessa villeihin susiin ja tarhat ovat sitoutuneet tiukasti EAZA:n normeihin kantakirjoineen. Niiden lis\u00e4\u00e4ntyminen on s\u00e4\u00e4delty\u00e4 ja el\u00e4inten siirt\u00e4minen on luvanvaraista. Emmeh\u00e4n me n\u00e4e Korkeasaaren paviaanipopulaationkaan lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 Suomen luonnossa. Asian voi tarkistaa milt\u00e4 tahansa el\u00e4intarhalta (lue lis\u00e4\u00e4: http:\/\/www.ahtarizoo.fi\/index.php\/fi\/zoo\/elainten-pitonormeista<\/a>). Kirjoittaja my\u00f6s esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vuosina 1993-1998 siirtoistutettiin koirasusia Perhoon, ja ett\u00e4 vuonna 1994 koirasusien ja 2013 salamets\u00e4styksen yhteydess\u00e4 ammuttujen susien v\u00e4lill\u00e4 olisi sukulaisuussuhde. Sen kummempia perusteita ei t\u00e4llek\u00e4\u00e4n v\u00e4itteelle esitet\u00e4. Kappaleessa \u201dSuomi palaa keskiajalle\u201d k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n mm. salamets\u00e4stysep\u00e4ilyj\u00e4 ja Perhon oikeudenk\u00e4ynti\u00e4, jotka kirjoittajan mukaan ovat uuden ajan noitavainoa. J\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 tapauksessa t\u00e4m\u00e4 on sik\u00e4li erikoista, ett\u00e4 jos mets\u00e4st\u00e4j\u00e4t olisivat olleet varmoja, ett\u00e4 kyseess\u00e4 olisivat olleet hybridit, niin miksi todistusaineisto oli yritetty h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 polttamalla? Tarkemmin tapauksesta voi lukea oikeudenk\u00e4yntiasiakirjoista (VaaHO 2015:14).
\n\"10807710_807611339301117_161968586_o<\/a><\/p>\n

 <\/h4>\n

Mik\u00e4 ihmeen DNA?<\/h4>\n

Kuudes luku k\u00e4sittelee suden loistauteja kuten rabiesta ja ekinokokkia. Kirjoittaja v\u00e4itt\u00e4\u00e4 susien my\u00f6s levitt\u00e4v\u00e4n suu- ja sorkkatautia sek\u00e4 ruttoa (?). Seitsem\u00e4s, ja viimeinen luku k\u00e4sittelee genetiikkaa ja susia. Kirjoittajan mukaan kukaan ei tied\u00e4 mit\u00e4 DNA on ja miten sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n valtaapit\u00e4vien ja diktaattorien v\u00e4lineen\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kansa hiljaisena. Saanen olla eri mielt\u00e4, sill\u00e4 aivan jokaiselle kansakoulun tai peruskoulun k\u00e4yneelle DNA:n pit\u00e4isi olla tuttu asia. Edes uutisissa ei voi v\u00e4ltty\u00e4 altistumasta DNA:lle, sill\u00e4 sen avulla selvitet\u00e4\u00e4n rikoksia ja tehd\u00e4\u00e4n isyystutkimuksia. \u201dSusitutkimus\u201d -kappaleessa viitataan italialaistutkimukseen (Randi ym. 2014), joka kuitenkin on joko tahattomasti tai tahallisesti k\u00e4sitetty v\u00e4\u00e4rin. Toisin kuin kirjoittaja v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 87% Italian susista olisi hybridej\u00e4, tutkimuksessa todetaan, ett\u00e4 tutkituista hybrideist\u00e4 87% oli takaisinristeymi\u00e4 eik\u00e4 esimerkiksi ensimm\u00e4isen polven risteymi\u00e4 (\u201dThe frequency of backcrosses or introgressed individuals (87.5%) between wolf and dog is far higher than the frequency of F1 and F2 hybrids (12.5%)\u201d). Tulkintaa on k\u00e4ytetty my\u00f6s Fanin ym. (2016) tutkimuksessa, ett\u00e4 jopa 25% eurooppalaisista susista olisi hybridej\u00e4 (vaihteluv\u00e4li 7% – 25%). Huomionarvoista on, ett\u00e4 samaisessa tutkimuksessa mainitaan, ett\u00e4 my\u00f6s ihmisen perim\u00e4st\u00e4 5% kuuluu neandertalinihmiselle. Kopalianin (2014) Kaukasian susia k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa kolme 102 sudesta oli todenn\u00e4k\u00f6isesti ensimm\u00e4isen polven hybridej\u00e4 (ja koirista kaksi tutkitusta 66 n\u00e4ytteest\u00e4).<\/p>\n

Sitten p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4nkin suomalaiseen susitutkimukseen ja sen kritisoimiseen. Vil\u00e1 ym. (2003) vertasivat Skandinavian susien DNA:ta yhdysvaltalaisten koirien n\u00e4ytteisiin. Kirjoittaja on sanojensa mukaan tiedustellut Ven\u00e4j\u00e4n tiedeakatemialta mahdollisuutta selvitt\u00e4\u00e4 Auli -suden perim\u00e4\u00e4, mutta olisi tarvittu tieto mist\u00e4 koiraroduista vastaavuutta pit\u00e4isi hakea ja t\u00e4m\u00e4n takia Skandinavian susikantaa koskeva hybriditutkimus ei pit\u00e4isi paikkaansa. Kuitenkin, jos palataan esimerkiksi Fanin ym. (2016) tutkimukseen, niin koirien geenist\u00f6 on omaleimainen suhteessa susiin, koska se periytyy sukupuuttoon kuolleen suden populaatiolta. T\u00e4ten on melko hassua v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 eri mantereiden ja -rotujen koiran\u00e4ytteet eiv\u00e4t olisi kesken\u00e4\u00e4n samanlaisia ja vertailu suhteessa nykysusiin olisi mahdotonta. Noh, niinkin paljon kuin vertailun arvosteluun on k\u00e4ytetty huomiota niin koirat puuttuvat my\u00f6s kirjoittajan omasta kuvasta 7.10, miss\u00e4 toistuu ero suomalaisen susikannan ja yhdysvaltalaisten susien v\u00e4lill\u00e4. Kuvassa my\u00f6s Perhon 1993 kaadettu ja Kuusamon suurpetokeskuksen koirasusi eroavat selke\u00e4sti Suomen susien klusterista, ja v\u00e4itetyt koirasudet Auli ja Perhon 2015 kannanhoidollisessa mets\u00e4styksess\u00e4 tapettu \u201dkoirasusi\u201d ovat itseasiassa kauimpana todennetuista koirasusista. Itseasiassa et\u00e4isyyden mukaan jopa yhdysvaltalaiset sudet olisivat hybrideille l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 sukua, jos tulkintaa tehd\u00e4\u00e4n ilman vertailudataa koirista. Jatkotarinat suursmurffeista j\u00e4t\u00e4n omaan arvoonsa. Mit\u00e4 laboratorion sertifikaatteihin tulee (koskien \u201dKansalaisen oikeusturva\u201d -kappaletta), niin Oulun yliopiston n\u00e4ytteet on testattu ISO5 -luokan puhdastilalaboratoriossa. T\u00e4m\u00e4kin tieto l\u00f6ytyy artikkeleista (esim. Jansson ym. 2014).<\/p>\n

 <\/p>\n

Mit\u00e4 me t\u00e4st\u00e4 opimme? Ainakin sen, ett\u00e4 l\u00e4hdeaineisto on syyt\u00e4 tarkistaa, jos asia yht\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilytt\u00e4\u00e4. Jokainen voi itse painattaa \u201dtietokirjan\u201d ilman alan p\u00e4tevyytt\u00e4, ja saada osa ihmisist\u00e4 uskomaan huuhaata, kun v\u00e4h\u00e4n ripottelee tieteelliselt\u00e4 kuulostavia termej\u00e4 sekaan edes k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 niiden tarkoitusta. Oikeaa, perusteltua tietoa etsiville kansanomaisesti kerrottuna suosittelen ennemmin biologi Mervi Laaksosen kirjoittamaa kirjaa Susi (2013).<\/p>\n

 <\/p>\n

Edit: 11.12.2017 Korjattu l\u00e4hteeksi Zhenxin tilalle Fan, joka on saman kirjoittajan sukunimi. Kirjassa Suden Pohjola k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n etunimiviitett\u00e4: Zhenxin.
\nL\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n

Andersone \u017d. & Ozoli\u0146\u0161 J. (2004) Food habits of wolves Canis lupus<\/em> in Latvia. Acta Theriologica 49(3): 357 \u2013 367. URL: https:\/\/link.springer.com\/article\/10.1007%2FBF03192534?LI=true<\/a><\/p>\n

Aspi J. (2012) Suden ja koiran genetiikka. Mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 5: 42 \u2013 44.<\/p>\n

URL: http:\/\/www.lehtiluukku.fi\/lue\/metsastaja-5-2012\/37144.html<\/a><\/p>\n

Bibikov D. I.  (1990) Der Wolf. Die Meue Brehm-B\u00fccherei. A. Ziemsen Verlag, Wittenberg Lutherstadt. 198 s.<\/p>\n

Ellegren H., Savolainen P. & Rosen B. (1996) The genetical history of an isolated population of the endangered grey wolf Canis lupus<\/em>: a study of nuclear and mithochondrial polymorphisms. Philosophical Transactions of the Royal Society London, Series B 351: 1661 \u2013 1669.<\/p>\n

URL: http:\/\/rstb.royalsocietypublishing.org\/content\/351\/1348\/1661<\/a><\/p>\n

Ermala, A. (2003) A survey of large predators in Finland during the 19th<\/sup> and 20th<\/sup> century. Acta Zoologica Lithuanica 13: 15 \u2013 20.<\/p>\n

Fan Z., Silva P., Gronau I., Wang S., Armero A. S., Schweizer R. M., Ramirez O., Pollinger J., Galaverni M., Del-Vecchyo D. O., Du L., Zhang W., Zhang Z., Xing J., Vil\u00e0 C., Marques-Bonet T., Godinho R., Yue B. & Wayne R. K. (2016) Worldwide patterns of genomic variation and admixture in gray wolves. Genome research 26(2): 163 \u2013 173.<\/p>\n

URL: https:\/\/www.ncbi.nlm.nih.gov\/pmc\/articles\/PMC4728369\/<\/a><\/p>\n

Godinho R., Llaneza L., Blanck J. C., Lopes S., \u00c1lvares F., Garcia E. J., Palacios V., Cort\u00e9s Y., Taleg\u00f3n J. & Ferrand N. (2011) Genetic evidence for multiple events of hybridization between wolves and domestic dogs in the Iberian Peninsula. Molecular Ecology: 5154 \u2013 5166.<\/p>\n

URL: http:\/\/webpages.icav.up.pt\/ptdc\/BIA-BIC\/2745\/2012\/Godinho_etal-ME2011.pdf<\/a><\/p>\n

Granlund K. (2017) Suden Pohjola. Bookwell Oy. 261 s.<\/p>\n

Heptner V. G. & Naumov N. P. (1998) Mammals of Soviet Union, Volume II. Smithsonian Institution Libraries and The National Science Foundation, Washington D. C., 750 s.<\/p>\n

URL: https:\/\/archive.org\/stream\/mammalsofsov211998gept\/mammalsofsov211998gept_djvu.txt<\/a><\/p>\n

Jansson E., Harmoinen J., Ruokonen M. & Aspi J. (2014) Living on the edge: reconstructing the genetic history of the Finnish wolf population. Evolutionary Biology 14: 64.<\/p>\n

URL: https:\/\/www.ncbi.nlm.nih.gov\/pmc\/articles\/PMC4033686\/<\/a><\/p>\n

Kopaliani N., Shakarashvili M., Gurielidze T., Qurkhuli T. & Tarkhnishvili D. (2014) Gene Flow between Wolf and Shepherd Dog Populations in Georgia (Caucasus). Journal of Heredity 105(3): 345 \u2013 353.<\/p>\n

URL: https:\/\/academic.oup.com\/jhered\/article\/105\/3\/345\/2960052\/Gene-Flow-between-Wolf-<\/a>and-Shepherd-Dog<\/a><\/p>\n

Laaksonen M. (2013) Susi. Maahenki Oy, Helsinki. 231 s.<\/p>\n

LUKE (2016) Suomen susikannan kooksi arvioidaan 150\u2013180 sutta.<\/p>\n

URL: https:\/\/www.luke.fi\/uutiset\/suomen-susikannan-kooksi-arvioidaan-150-180-sutta\/<\/a><\/p>\n

Mech D. (1999) Alpha status, dominance, and division of labor in wolf packs. Canadian Journal of Zoology 77(8): 1196 \u2013 1203.<\/p>\n

MMM \/ Maa- ja Mets\u00e4talousministeri\u00f6 (2005) Suomen susikannan hoitosuunnitelma. Vammalan kirjapaino Oy. 65 s.<\/p>\n

URL: http:\/\/mmm.fi\/documents\/1410837\/1721050\/MMMjulkaisu2005_11.pdf\/fd37a248-18e1-4c7a-a6b3-c0abfa39a212<\/a><\/p>\n

Mykr\u00e4 S. & Pohja-Mykr\u00e4 M (2015) Back-calculation of large carnivore populations in Finland in 1865 \u2013 1915. Annales Zoologici Fennici 52: 285 \u2013 300.<\/p>\n

URL: https:\/\/www.researchgate.net\/profile\/Sakari_Mykrae\/publication\/284273197_Back-Calculation_of_Large_Carnivore_Populations_in_Finland_in_1865-1915\/links\/56505a7008aeafc2aab6e164\/Back-Calculation-of-Large-Carnivore-Populations-in-Finland-in-1865-1915.pdf<\/a><\/p>\n

Niskanen, A. (2014) Selection and genetic diversity in the major histocompatibility complex genes of wolves and dogs. University of Oulu, 58 p.<\/p>\n

URL: http:\/\/jultika.oulu.fi\/files\/isbn9789526205960.pdf<\/a><\/p>\n

Okarma H. & Buchalczyk T. (2003) Craniometrical characteristics of wolves Canis lupus<\/em> from Poland. Acta Theriologica 38 (3): 253 \u2013 262.<\/p>\n

URL: http:\/\/rcin.org.pl\/Content\/12112\/BI002_2613_Cz-40-2_Acta-T38-nr21-253-262_o.pdf<\/a><\/p>\n

Pacheco C., L\u00f3pez-Bao J. V., Garcia E. J., Lema F. J., Llaneza L. L., Palacious V. & Godinho R. (2016) Spatial assessment of wolf-dog hybridization in a single breeding period. Scientific Reports 7.<\/p>\n

URL: https:\/\/www.nature.com\/articles\/srep42475<\/a><\/p>\n

Randi E., Hulva P., Fabbri E., Galaverni M., Galov A., Kusak J., Bigi D., Volf\u00edkov\u00e1 B. C., Smetanov\u00e1 M. & Caniglia R (2014) Multilocus detection of wolf x dog hybridization in Italy, and guidelines for marker selection. PloS One 9(1).<\/p>\n

URL: http:\/\/journals.plos.org\/plosone\/article?id=10.1371%2Fjournal.pone.0086409<\/a><\/p>\n

Ripple W. J. & Beschta R. (2003) Wolf reintroduction, predation risk, and cottonwood recovery in Yellowstone National Park. Forest Ecology and Management 148: 299 \u2013 313.<\/p>\n

URL:https:\/\/www.researchgate.net\/profile\/William_Ripple\/publication\/222838819_Wolf_reintroduction_predation_risk_and_cottonwood_recovery_in_Yellowstone_National_Park\/links\/0c96052e005d02f07b000000\/Wolf-reintroduction-predation-risk-and-cottonwood-recovery-in-Yellowstone-National-Park.pdf<\/a><\/p>\n

Schenkel R. (1947) Expressions Studies on Wolves \u2013 Captive observations. Zoological Garden, Basle and the Zoological Institute of the University of Basle. 59 s.<\/p>\n

URL: http:\/\/www.davemech.org\/schenkel\/index.html<\/a><\/p>\n

Sundqvist A. K., Ellegren H. & Vil\u00e0 C. (2001) Y chromosome haplotyping in Scandinavian wolves (Canis lupus<\/em>) based on microsatellite markers. Molecular Ecology 10(8): 1959 \u2013 1966.<\/p>\n

URL:http:\/\/consevol.org\/pdf\/Sundqvist_2001_MolEcol.pdf<\/a><\/p>\n

VaaHO \/ Vaasan Hovioikeus (2015) 14. URL:https:\/\/oikeus.fi\/hovioikeudet\/vaasanhovioikeus\/fi\/index\/hovioikeusratkaisut\/hovioikeusratkaisut\/1447917399092.html<\/a><\/p>\n

Vil\u00e0 C., Walker C., Sundqvist A-K., Flagstad \u00d8.,  Andersone Z, Casulli A., Kojola I., Valdmann H., Halverson J. & Ellegren H. (2003) Combined use of maternal, paternal and bi-parental genetic markers for the identification of wolf\u2013dog hybrids. Heredity 90: 17 \u2013 24.<\/p>\n

URL: https:\/\/www.nature.com\/hdy\/journal\/v90\/n1\/full\/6800175a.html<\/a><\/p>\n

Wayne R. K., von Holdt B. M., Cahill J. A., Fan Z., Gronau I., Robinson J., Pollinger J. P., Shapiro B. & Wall J. (2016) Whole-genome sequence analysis shows that two endemic species of North American wolf are admixtures of the coyote and grey wolf. Science Advances 27(2:7). URL:http:\/\/advances.sciencemag.org\/content\/advances\/2\/7\/e1501714.full.pdf<\/a><\/p>\n

YLE Kainuu (2010) Kainuulaisessa koiralaumassa koirasusi. URL:https:\/\/yle.fi\/uutiset\/3-5575605<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

V\u00e4liotsikointi blogin toimituksen.   Kirja-arvostelu: Suden Pohjola \u2013 Kaj Granlund (2017) ISBN 978-952-93-8278-1 \/ 264. T\u00e4m\u00e4 kirja on ehk\u00e4 h\u00e4mment\u00e4vin teos mink\u00e4 olen koskaan lukenut. Se on outo sekoitus sik\u00e4li ihan ajankohtaista yl\u00e4astebiologiaa, mutta my\u00f6s t\u00e4ynn\u00e4 perustelemattomia mielipiteit\u00e4, virheellist\u00e4 tietoa, olettamuksia ja henkil\u00f6kohtaisia tulkintoja. Kirjaa kuvaa paikoin huono ja tietokirjallisuudelle ep\u00e4tyypillinen kieli (kirjoitusvirheet, v\u00e4itteiden l\u00e4hdeviitteiden puute ja toisaalta […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":1203,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"categories":[10,75,15],"tags":[48,120,84,121,123,119,122],"class_list":["post-1918","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogit","category-tutkimus","category-vieraskyna","tag-dna","tag-geeni","tag-genetiikka","tag-hybridi","tag-punahilkka","tag-suden-pohjola","tag-teoria"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tapiolary.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1918","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tapiolary.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tapiolary.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tapiolary.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tapiolary.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1918"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/tapiolary.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1918\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3602,"href":"https:\/\/tapiolary.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1918\/revisions\/3602"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tapiolary.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1203"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tapiolary.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1918"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tapiolary.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1918"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tapiolary.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1918"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}