Lausunto Maa‐ ja metsätalousministeriön asetuksesta poikkeusluvilla sallittavasta ahman metsästyksestä metsästysvuonna 2019–2020 (Dnro:1598/01.03/2019)
Luonnonsuojeluliitto Tapiola (jäljempänä Liitto) kiittää maa- ja metsätalousministeriötä lausuntopyynnöstä ja lausuu asetusluonnoksesta seuraavaa:
Ministeriö esittää jälleen lukumääräisesti kahdeksan (8) ahman tappamista poronhoitoalueella porovahinkojen ennaltaehkäisemiseksi. Kiintiö on sama kuin kolmena aikaisempana metsästysvuonna.
Liitto pitää ahman metsästystä kestämättömänä ja esittää lausunnon pääasiallisena sisältönä, että ahmakannan hoidossa pitäisi poronhoitoalueella siirtyä reviiripohjaiseen korvausmenettelyyn, kuten Ruotsissa menetellään. Asetusmuistiossa ministeriö selittää miksi tähän ei nyt voida ryhtyä ja miten hankala prosessi on. Reviiripohjainen menettely on kuitenkin muuallakin käytössä, mistä voidaan päätellä, että jotenkin se on onnistunut, koska tahtotilaa asian järjestämiseksi on ollut. Ministeriöllä on ikävä tapa piiloutua EU:n selän taa silloin kun pitäisi miettiä jotain muita, kuin tappamiseen tähtääviä ratkaisuja.
Nykytilassa poronhoitoalueella maksetaan korvaukset suurpetojen tappamiksi väitetyistä poroista ja lisäksi kaikille suurpedoille myönnetään metsästyslain mukaisia poikkeuslupia. Poikkeuslupia ei syytä kutsua edes poikkeuksiksi. Luvan myöntäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kiintiömetsästyksellä on onnistuttu taittamaan hyvin käyntiin lähtenyt erittäin uhanalaisen (EN) ahmakannan elpyminen Suomessa. Asetusmuistion mukaan ahmakanta on ollut 8% suurempi 2017-2018 kuin viimeisimmässä arviossa ja kanta näyttäisi taantuneen myös poronhoitoalueen ulkopuolella. Liitto on varoittanut tästä kehityksestä jo aiemmissa lausunnoissaan. Tämä ei ole metsästyslain 20 § mukaista kestävää kannanhoitoa, vaan ministeriö toimii vastoin lakia vaarantaen valmiiksi harvalukuisen ahmakannan elpymisen. Se, että ”riistakolmiolaskennoista kertyneen pitkän aikasarjan perusteella on arvioitavissa ahmojen lukumäärien moninkertaistuneen viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana”, on suhteellisen merkityksetöntä, kun kyseessä on laji, jonka yksilömäärä on edelleen jopa alle 300 luokkaa. Liitto muistuttaa myös, että ahma on vielä vähän aikaa sitten luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR), mikä tarkoittaa sitä, että riski hävitä luonnosta on suuri. Ahmakanta on siis edelleen vasta toipumassa.
Liitto muistuttaa edelleen, että kannanhoidon tulisi pohjautua biologiaan ja tieteeseen. Ahma on hidas lisääntymään, sen pentueet ovat pieniä, eikä naaras välttämättä edes lisäänny vuosittain. Tähän mennessä poronhoitoalueella on kiintiömetsästyksessä ammuttu 32 ahmaa, mikä sopii hyvin kuvaamaan aiheutettua taantumaa. Lisäksi voidaan huomauttaa, että äänenpainot poronhoitoalueen ulkopuolella vaativat myös entistä äänekkäämmin ahmajahtiin pääsyä. Ahmasta ollaan tekemässä ”piha-ahmaa” ja ”häirikkö-ahmaa” muiden suurpetojen tapaan, koska tällä menettelyllä on totuttu saamaan poikkeuslupia. Nämä äänenpainot eivät tule laantumaan jatkossakaan.
Todellista säästöä poronhoitoalueen petovahinkojen suhteen voidaan saavuttaa sillä, että esitettyjen vahinkojen tarkastamiseen suhtaudutaan samoin kuin etelässäkin: vahingot tulee asianmukaisesti tarkastaa. Liitto on jo useana vuonna esittänyt, että kestämätön korvausmenettely asettaa poronhoitoalueen suosiolliseen asemaan muuhun Suomeen nähden. Muualla maassa karjankasvattajat joutuvat aitaamaan laitumensa ja petovahingon sattuessa ne kaikki tarkastetaan. Liitto on useasti viitannut Mauri Niemisen raporttiin, jossa on todettu noin kolmanneksen tarkastetuista vahingoista olevan aivan jotain muuta kuin on ilmoitettu.
Ministeriö teetti 2014 suurpetopolitiikan kehittämisarvioinnin[1], josta kannanhoidon välineiksi on valikoitunut lähes poikkeuksetta ainoastaan tappaminen, kaikkien suurpetojen osalta. Ahman osalta huomattavan paljon saaliiksi on kiintiömetsästyksessä valikoitunut naaraita, vaikka näitä olisi pitänyt välttää. Muistiossa ei ole minkäänlaista katsausta kolmen metsästysvuoden aikana kertyneeseen saalisrakenteeseen, jollainen ehdottomasti olisi pitänyt laatia. Liiton Suomen riistakeskukselta saamien tietojen mukaan kolmen metsästysvuoden aikana on poronhoitoalueen kiintiömetsästyksen saalisrakenteesta kolmannes (8 yksilöä) ollut naaraita. Ahman lisääntymistapa ja lisääntymisaika huomioiden metsästys on ollut biologisilta lähtökohdiltaan kestämätöntä. Kun huomioidaan viime talven tiedossa oleva kokonaiskuolleisuus (13 ahmaa), päästään nopeasti tilanteeseen, jossa hitaasti lisääntyvän, erittäin uhanalaisen lajin taantuminen ei ole enää kaukana, mihin suurpetopolitiikan kehittämisarvioinnissakin viitataan: ”Hitaasti lisääntyvästä ahmakannasta naaraiden poisto vaarantamatta ahmakannan kasvumahdollisuuksia voi olla ekologisesti tarkastellen riskialtista.” Mikäli luontodirektiivin edellyttämä ennalta varautumisen periaate huomioidaan, tällaista riskiä ei tulisi ottaa.
Koska asetusluonnos on aiempien luonnosten kaltainen, Liitto viittaa aiemmin antamiinsa lausuntoihin, mitä tulee ahman biologiaan, uhanalaisuuteen, tutkimustietoon ja tilastoihin.
Toimenpiteet:
Ahman metsästystä ei tule sallia vuodelle 2019-2020 edellä ja aiempiin lausuntoihin viitaten.
[1] https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/228377/Raportteja114.pdf?sequence=1&isAllowed=y