Lausunto luonnoksesta maa- ja metsätalousministeriön asetukseksi metson, teeren, pyyn ja riekon metsästyksen kieltämisestä metsästysvuonna 2017–2018 (Dnro 1401/01.03/2017):
Luonnonsuojeluliitto Tapola (jäljempänä Liitto) on tutustunut asetusluonnokseen, sekä -muistioon liitteineen ja lausuu asiasta seuraavaa:
- Yleistä riistalinnuista
- Riekko
- Metso
- Teeri
- Pyy
- Yleistä riistalinnuista:
Metsästyslain 20§ mukaan metsästystä on harjoitettava seuraavasti: ”Metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että riistaeläinkannat eivät vaarannu, luontoa ei tarpeettomasti vahingoiteta, riistakantaa ei vaaranneta eikä eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä.”[1] Viimeisen 15 vuoden aikana uhanalaisuustilastoja[2] tarkastellessa voidaan havaita seuraava kehitys metsästyslaissa lueteltujen riistalintujen[3] osalta (Taulukko 1):
Laji luokitus v. 2015 2010 2000 yksilömäärä 2015
Metsähanhi (Anser fabalis) VU NT NT 2000–5000
Haapana (Anas penelope) VU LC LC 100000–166000
Jouhisorsa (Anas acuta) EN VU LC 16000–32000
Heinätavi (A. querquedula) EN VU LC 2600–9800
Punasotka (Aythya ferina) EN VU LC 20000–32000
Tukkasotka (A. fuligula) EN VU LC 80000–120000
Haahka (S. mollissima) VU NT LC 188000–265200
Alli (Clangula hyemalis) NT LC LC 3000–4000
Tukkakoskelo (M. serrator) EN NT LC 50000–70000
Isokoskelo (M. merganser) VU NT LC 40000–60000
Riekko (Lagopus lagopus) VU NT LC 180 000
Kiiruna (Lagopus muta) NT LC LC 13 000
Nokikana (Fulica atra) EN LC LC 7600–18200
Taulukko 1: Riistalintujen uhanalaisuuskehitys 2000-2015. Merkkien selitykset: LC= elinvoimainen, NT= silmälläpidettävä, VU= vaarantunut, EN= erittäin uhanalainen.
Kuten kehityksestä selvästi nähdään, metsästettävien riistalintujen osalta taantuma on ollut viimeisen 15 vuoden aikana huomattava. Riistalinnuista jopa puolet lajeista, eli 50% on vähintään silmälläpidettäviä ja metsähanhea lukuun ottamatta kaikki edellä mainitut lajit ovat olleet elinvoimaisia vielä vuoden 2000 luokituksessa. Tällä hetkellä jopa 23% lajeista on erittäin uhanalaisia (EN).
Ministeriön kannanottoa asiaan: “- Metsästys ei ole näiden lintukantojen vähenemisen syynä. Siksi rajoituksia ei ole nähty tarpeellisina, sanoo ylitarkastaja Janne Pitkänen maa- ja metsätalousministeriöstä[4]“, ei voida pitää validina tai metsästyslain 20§ mukaisena. Riistakantoja ei voida hoitaa hyvän tahdon mukaisilla suosituksilla ja toivomuksilla, vaan velvoittavalla lainsäädännöllä ja asetuksilla. Ministeriön näkemys asiaan on lähinnä naiivi sekä piittaamaton ja tuo esiin vain asiantuntemattomuutta.
Kaikkiaan rauhoitusten osalta metsästettävien lintujen tilaa tulisi tarkastella kokonaisvaltaisemmin, jotta Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen saadaan pysäytettyä. Vaikka hallitus on nyt luopunut tavoitteesta[5], ei Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä tule kuitenkaan EDESAUTTAA piittaamattomin toimenpitein!
- Riekko
Riekon pyytäminen Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa kaulanarua käyttämällä, perinteeseen vedoten, on eläinsuojelulain 32§[6], sekä metsästyslain 20§ vastaista. Eläinsuojelulain mukaan: ” Eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla.” Metsästyslain 20§[7] mukaan: ” Metsästystä on harjoitettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että riistaeläinkannat eivät vaarannu, luontoa ei tarpeettomasti vahingoiteta, riistakantaa ei vaaranneta eikä eläimille tuoteta tarpeetonta kärsimystä.” Siten metsästysasetuksen 10§[8] on huomattavassa ristiriidassa sekä metsästyslain, että eläinsuojelulain kanssa ja vaatisi pikaista korjaamista. Linnun hidas tukehduttaminen pakkasessa täyttää eläinrääkkäyksen tunnusmerkistön, eikä siten ole nykyaikaista metsästystä. Brutaaleista ja tarpeettomista ”perinteistä” pitää osata tarvittaessa myös luopua. Eläintä julmasti kohtelevan ”perinteen” vaalimisessa ei ole mitään kunniakasta tai tavoittelemisen arvoista. Kanalintujen ansapyyntiin tarkoitetut välineet kuuluvat museoon, eivät enää käytäntöön.
Liitto esittää seuraavaa: sekä riekko (VU) että kiiruna (NT) tulee rauhoittaa myös Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa, kunnes kannat saadaan kestävälle tasolle. Ansapyynnistä tulee luopua. Ensiarvoisen tärkeää olisi ryhtyä myös elinympäristöjen ennallistamistoimiin etenkin riekon eteläisillä esiintymisalueilla. Ennallistamistyötä ei voida hallinnon toimesta jättää pelkästään luonnonsuojelusektorin vapaaehtoistyön harteille.
- Metso
Liitto myös muistuttaa, että metsästyspaineen ohella myös lisääntyneet hakkuut vaikeuttavat metsäkanalintujen pesintää: soidinalueita tuhoutuu ja pirstaloituu jatkuvasti. Mikäli metsätaloutta hoidettaisiin painottuen jatkuvan kasvatuksen menetelmään, voitaisiin turvata paremmin myös metsäkanalintujen pesinnät. Liitto puuttui elinympäristöjen tilaan jo lausunnossaan 13.8.2016.
Riistakolmiolaskentojen mukaan metsokanta on pienentynyt Kanta- ja Päijät-Hämeen, Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Keski-Suomen itäisillä alueilla, sekä Pohjois-Pohjanmaan etelä- ja länsiosissa ja Pohjois-Karjalassa eteläisiä kuntia lukuun ottamatta. Toimenpiteenä esitetään metsästysajan lyhentämistä.
Liitto katsoo, että toimenpide on riittämätön ja esittää että metso tulee kokonaan rauhoittaa vähintään näillä alueilla, joilla kanta on pienentynyt, kunnes kanta saadaan elpymään.
- Teeri
Liitto yhtyy Suomen riistakeskuksen esitykseen urosteeren latvalinnustuksen kieltämisestä 1.-20.1. koko maan kattavasti. Latvalinnustukseen ei ole olemassa mitään edellytyksiä.
Koska teeritiheydet ovat edelleen pääosin pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella, Liitto katsoo, ettei metsästystä tule harjoittaa olleenkaan ennen kuin keskiarvotaso saavutetaan. Täysrauhoitukseen tulee ryhtyä vähintään niillä alueilla, joilla on tapahtunut laskua: Etelä-Hämeessä, Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Kuten Pohjois-Karjalassa on osoitettu, ei lyhennetty metsästysaika riitä elvyttämään kanalintukantoja.
- Pyy
Liitto yhtyy Suomen riistakeskuksen näkemykseen pyyn rauhoituksen jatkamisesta Keski- ja Ylä-Lapissa. Eteläisen Lapin osalta tulee myös tarkastella, onko rajoitusaika riittävä? Metsästyspaineen lisääminen alueella välittömästi vähäisen elpymisen jälkeen on kyseenalaista. Niin ikään on tarkasteltava kriittisesti, onko rajoitusaika riittävä turvaamaan pyykanta Pohjois-Karjalasta keskiseen Lappiin ulottuvalla vyöhykkeellä.
Liitto muistuttaa, että kanalintukantojen elvyttäminen on aina helpompaa, kun taantuma on vielä suhteellisen kevyin toimenpitein hallittavissa. Siksi tarvittaviin rauhoituksiin on syytä ryhtyä hyvissä ajoin, eikä vasta siinä vaiheessa, kun juuri mitään ei ole enää tehtävissä.
[1] http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615#L3P20
[2] https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159435/Suomen_lintujen_uhanalaisuus_2015.pdf?sequence=1
[3] http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615#L1P5
[4] http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708172200333460_u0.shtml
[5] https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/KKV_209+2017.pdf
[6] http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247#L2-2P32
[7] http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615#L3P20
[8] http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930666#P10a