Ilvesasetus 2017–2018 (Dnro 1454/01.03/2017)


Lausunto luonnoksesta maa- ja metsätalousministeriön asetukseksi poikkeusluvalla sallittavasta ilveksen metsästyksestä metsästysvuonna 2017–2018 (Dnro 1454/01.03/2017)

 

Luonnonsuojeluliitto Tapiola (jäljempänä Liitto) kiittää maa- ja metsätalousministeriötä lausuntopyynnöstä ja esittää asetusluonnokseen seuraavaa:

  1. Metsäpeura
  2. Ilveksen aiheuttamat vahingot
  3. Muut esityksen perustelut
  4. Muuta

 

  1. Metsäpeura

Metsäpeura Life-hankkeesta on tulossa odotetusti yksi peruste kiintiöiden ja lupaperusteluiden taustalle. Hanke tähtää suurpetojen määrän vähentämiseen tarhausalueilla. Suurimmat ongelmat metsäpeuran kannalta ovat kuitenkin, kuten toistuvasti ilmoitettu eri yhteyksissä, sopivien elinympäristöjen puute ja pirstaleisuus.

” Metsäpeura suosii erämaisia alueita, joista löytyy sopivia elinympäristöjä sekä talvi- että kesälaitumiksi. Kesällä peurat viihtyvät reheväkasvuisilla soilla ja talvella jäkälikkökankailla.”[1] Etenkin eteläisessä Suomessa ruohoiset (vrt. reheväkasvuiset) suot ovat pieniä ja pirstaleisia johtuen soiden ojituksesta (muuttuma turvekankaaksi) ja tehometsätaloudesta. Ravinteisuuden valuessa vuosikymmenet ojituksen kautta vesistöihin näiden suoalueiden ennallistaminen on haastavaa. ” Suurin yksittäinen metsäpeurakantaan vaikuttava tekijä on ihmisen vuosisatojen kuluessa aikaansaama laajamittainen maisemanmuutos. Soita on kuivatettu, metsät on hakattu muutamaan kertaan, sähkölinjaa on vedetty tuhansia kilometrejä ja tieverkosto ulottuu erämaihinkin.[2]

Tosiasiallisesti metsäpeura hyötyisi metsien ja soiden ennallistamisesta, monien muiden lajien ohella (esim. riekko, kolopesijät). Metsäpeura tulisi huomioida kokonaisvaltaisemmin juuri maankäyttöä koskevassa kaavoituksessa, jolloin peuralle soveltuvat elinympäristöt voitaisiin rauhoittaa turvetuotannon ulkopuolelle. Myös tuulivoiman suunnittelussa ja rakentamisessa tulisi peura huomioida paremmin, kuten kaiken infrastruktuurin suunnittelussa ja rakentamisessa. Liitto on useissa lausunnoissaan painottanut kokonaisvaltaiseen näkemykseen pohjaavan päätöksenteon tärkeyttä.

Metsäpeuran suojelussa petojen hävitystä merkityksellisempi asia on poronhoitoalueen etelärajan nostaminen, jolloin peuralle saataisiin lisää elintilaa. Tunturipeuran puolikesy, vapaana laiduntava nykymuoto poro on alkujaan nimenomaan tunturien laji, kun taas metsäpeura nimensä mukaisesti sijoittuu etelämmäs, metsiin.

Kuten Luonnonvarakeskuksen riistasaalistilastosta[3] (taulukko 1) nähdään, metsäpeuraa on metsästetty koko 2000-luvun ajan. Metsästys oli voimallisinta vuosina 2001-2008. Kuten taulukosta käy ilmi, 2000-luvulla on metsästetty yhteensä 1125 metsäpeuraa, mikä vastaa lukemaltaan lähestulkoon koko Suomenselän tämänhetkistä kantaa. Voidaan siis perustellusti myös kyseenalaistaa metsästyksen ajoitus, mikä metsäpeuran kannalta on ilmiselvästi tapahtunut liian aikaisin, ottaen huomioon, että metsäpeura saattaa saavuttaa jopa 20 vuoden iän.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lajien suojelu tapahtuu parhaiten elinympäristöjä suojelemalla, ei muita lajeja hävittämällä.

 

 

  1. Ilveksen aiheuttamat vahingot

Poronhoitoalueen petovahinkojen korvaussummia alentaisi oleellisesti asianmukaiset vahinkotarkastukset. Kuten Liitto on useasti jo todennut, vain murto-osa poronhoitoalueen petovahingoista tarkastetaan, jolloin ne perustuvat säännönmukaisesti ilmoitukseen. Ilmoituksissa on ollut puutteita ja viiveitä ja jopa vilpillistä toimintaa on ilmennyt.[1]

 

  1. Muut esityksen perustelut

Muut esityksen perusteet ovat aikaisemmista perusteluista tuttu kokoelma erilaisia skenaarioita ”ilveskonfliktista”, ilveksen statuksesta ”arvokkaana riistaeläimenä” ja lisäksi todetaan: ” Vaikka ilvestä yleisesti pidetään arvokkaana riistaeläimenä, ihmisiä ärsyttää ilveksen tapa saalistaa valkohäntäpeurojen, metsäkauriiden tai jäniksien ruokintapaikoilla, jolloin riistanhoitotyön koetaan valuvan hukkaan.”

Liitto toteaa edellä olevaan, kuten aiemmissakin lausunnoissaan, ettei konfliktia pidä luoda sinne missä sitä ei ole. Ilveksen kohdalla ei voida puhua konfliktista samoin kuten esimerkiksi suden tai poronhoitoalueella ahman osalta. Perusteena saaliseläimen arvon nostaminen metsästyksellä on hatara, eikä ole toteutunut viime talvina kannanhoidollisen tai sosiaalisperusteisen metsästyksen avulla sudenkaan kohdalla.

Valkohäntäpeura on vieraslaji, joka on mainittu kansallisen vieraslajistrategian luettelossa Suomessa tarkkailtavista tai paikallisesti haitallisista vieraslajeista (taulukko 6, s. 66). [2] Vieraslajia ei ole tarpeen ryhtyä suojelemaan alkuperäislajia tappamalla. Ministeriön tulisi vihdoin kiinnittää huomiota asetuksen perusteluihin, jossa vuodesta toiseen toistuvat samat irrelevantit teemat.

 

  1. Muuta

Maa- ja metsätalousministeriö esittää metsästysvuoden 2017-2018 ilveskiintiöksi 404 yksilöä, joka on sama lukema kuin viime vuonna. Kuten Luonnonvarakeskuksen kannanarviosta voidaan todeta, ilvespentueita on vuonna 2016 Etelä-Savoa, Pohjois-Savoa ja Kaakkois-Suomea lukuun ottamatta vähemmän kuin edellisenä vuonna 2015. Kannan koko on laskenut 5%, mutta tätä ei huomioida kiintiössä mitenkään.

Edellä mainituin perustein Liitto esittää, että nyt asetettava kiintiö (404 yksilöä) on liian suuri metsästysvuodelle 2017-2018.

 

[1] https://yle.fi/uutiset/3-9356964

[2] http://vieraslajit.fi/sites/default/files/Vieraslajistrategia_web.pdf#overlay-context=fi/node/27

[1] http://www.suomenpeura.fi/fi/metsapeura/elinymparistot.html

[2] http://www.suomenpeura.fi/fi/uhat/elinympariston-muutokset.html

[3] http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__06%20Kala%20ja%20riista__02%20Rakenne%20ja%20tuotanto__16%20Metsastys/5_Mets_saalis.px/table/tableViewLayout1/?rxid=61ae8652-2a26-41c0-ab11-996566cbdb43