Lausunto susikiintiöasetukseen 12.1.2015


Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola ry on tutustunut asetusluonnokseen ja asetusmuistioon Dnro
2334/13/2014 ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola ry moittii hallintokäytäntöä, jossa 41a.3§ mukaiset poikkeusluvat
on ilmoitettu Suomen riistakeskuksen toimesta haettavaksi ja hakuaika päättyväksi ajanjaksolla,
jossa kannahoitosuunitelma ja asetus ovat vasta luonnoksina lausuntokierroksella ja jokseenkin
kaikki kannanhoitosuunnitelmassa esitetyt muut toimenpiteet toteuttamatta. Menettelyssä eivät
toteudu hyvän hallinon periaatteet siltä osin, että luvanhakijalla tulisi olla tiedossa seikat jotka
vaikuttavat lupahakemuksen käsittelyyn. Menettely ei myöskään ole omiaan lisäämään
luottamusta lausuntojen tosiasialliseen merkitykseen.

Kannanhoidolliset 41a.3§ mukaiset luvat

Metsästyslain 41a.4§ mukaan ML41a.3§ mukainen pyynti on mahdollista järjestää alueellisen
kiintiön perusteella ainoastaan poronhoitoalueella. Ei poronhoitoalueen ulkopuolella. Silloin kun
asetuksella säädettävät rajoitteet luvan myöntämisen ehdoista ja edellytyksistä ovat
sudenhoitosuunnitelman mukaiset ja riittävän täsmälliset, ei erityisellä kiintiöllä asetettavalla
ylärajalla ole merkitystä, koska laumojen määrä joihin lupia voidaan kohdentaa on voimakas
rajoittava tekijä.

Vuosittaisen kiintiön sijaan asetuksella tulee säätää riitävän täsmällisesti
myöntämisen erityiset edellytykset ja se, että 41a.3§ mukaisia lupia ei voida myöntää lainkaan
mikäli todennettavien suomen puolella kokonaisuudessaan olevien vakiintuneiden laumojen, joihin
suojelutoimia on mahdollista kohdentaa, määrä on tai laskee jostain syystä metästyskauden
aikana alle 25:n. Luvan myöntäjälle on asetettava jokaisen luvan harkinnassa asiasta
varmistumisvelvoite.

Sudenhoitosuunnitelmassa tai asetusmuistossa ilmenevät rajoitukset tai suositukset eivät
sellaisenaan ole laintasoisen säädöksen veroisia, eivätkä näin ollen oikeudellisesti luvan
myöntäjää tai hakijaa sitovia. Asetusta on täsmennettävä niin, että se sisältää selkeät säädökset
asetusmuistiossa ja sudenhoitosuunnitelmassa esitettyihin suotuisan suojelun tason
varmistamiseen tähtääviin rajoituksiin joita ovat lauman elinvoimaisuuden määrittely johon lupa
voidaan kohdistaa, laumaa kohti myönnettävien lupien määrä, metsästyksen käytännöt ja
edellytys siitä, että reviirialueella on tehty jokin tai joitakin sudenhoitosuunnitelmassa listattuja
konkreettisia toimenpiteitä, joilla suden sietoa on pyritty nostamaan.

Asetuksella on säädettävä myos siitä, että alfayksilön kaatamisen välttämistä on suosituksen
sijaan lupaehdoissa edellytettävä. Edellytys ei ole mahdoton toteutettavaksi silloin kun suteen
kohdistuva kannanhoidollinen metsästys järjestetään loppusyksyn/alkutalven aikana, joka
muutoinkin vastaa paremmin siihen tarkoitukseen jota metsästyksellä tavoitellaan. Tällöin nuoret
yksilöt ovat vielä metsästystilanteessa erotettavissa silmämääräisesti, eivätkä ne ole vielä lähtenee
vaeltamaan. Sijoittuessaan tähän ajankohtaan metsästys mahdollistaa myös nopean reagoinnin
laidunvahinkoihin, sekä myös pelotevaikutus koiran kanssa metsästystä silmällä pitäen tuottaa
parhaan mahdollisen tuloksen suhteutettuna yleiseen metsästysaikaan.

Koska sudenpyynti kannanhoidollisin luvin ei edellytä katkeamatonta jäljitystä vahinkoa
aiheuttaneen yksilön tunnistamiseksi, ei myöskään lumipeitteisyys ole pyynnissä välttämättöntä,
eikä tämän tule olla syy sallia metsästystä ajankohtana, jolloin se on suden biologiset erityispiirteet
huomioiden haitallista. Sutta esiintyy ja sitä pyydetään myös maissa, jotka kuuluvat sellaiselle
ilmastovyöhykkeelle, ettei lunta sada lainkaan.

Luonnonsuojeludirektiivin 92/43/EEC tulkintaohjeessa kappaleessa II.3.2b erityisen herkäksi
ajaksi härinnälle määritellään eläinten lisääntyminen, horros ja muutto. Lisääntymisajaksi
katsotaan parinmuodostus, parittelu, pesiminen ja pentujen kasvattaminen. Ohjeessa kiinnitetään
huomiota myös siihen, että tässä on suuria lajikohtaisia eroja ja määräaikojen määrittely on
mahdollista ainoastaan lajikohtaisen biologian perusteella

Suden parinmuodostus alkaa tammikussa*, parittelu helmi –maaliskuun taitteessa ja maaliskuun
loppupuolella osa naaraista on jo tiineenä. Susi ei lajina ole sellainen, että se valitsee välittömästi
uuden kumppanin, mikäli jompi kumpi alfaparista lisääntymiskäyttäytymisen alettua kaadetaan tai
kuolee. Susi on myös pentujen kasvatuksessa varsin pitkälti riippuvainen parista, ellei laumassa
ole muita aikuisia susia.

Asiassa tulee huomioida myös vallitseva voimakas tahtotila kannan vähentämiseen sen
elinvoimaisuuden tavoittelemisen sijasta ja tämä on omiaan kohdentamaan kaadot nimenomaan
kantaviin tai tiputteleviin naaraisiin. Laumaan kohdentuvaa suden metsästystä ei näin ollen tule
missään olosuhteissa sallia kannanhoidollisin perustein 1.1- 30.9 välisenä aikana ja metsästyksen
ajankohdasta on edellä olevat huomioiden asetuksella säädettävä ja nykyinen säädös kumottava.

41a.3§ mukaisia poikkeusluvat eivät ole luonteeltaan sellaisia, että ne voisi panna täytäntöön vailla
lainvoimaa olevina. Tämä asiaintila olisi tarpeellista saattaa lainsäädäntöön.

Mikäli Maa ja metsätalousministeriö katsoo, että alueellinen kiintiö on kuitenkin asetuksella
säädettävä, tulisi sen perustua aineistoon, joka vastaa luotettavuudeltaan vähintään aiemmin
Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimittamaa vuotuista kanta-arviota. Asetuksen pohjana
käytettävästä lauma-arviosta on tutkimuslaitos jo arviossaan todennut sen sisältävän huomattavan
määrän epävarmuustekijöitä, eikä sitä silloin voida pitää sellaisenaan varovaisuusperiaatteen
huomioon ottaen laadullisesti riittävänä .

Arviosta on osoitettavissa epävarmaksi jo lähtökohtaisesti merkittyjen laumojen lisäksi selkeitä virheellisyyksiä myös varmoiksi merkittyjen laumojen osalta. Keuruu-Virrat-Ähtäri alueelle on laumaksi merkitty reviiri, jossa tämän hetkisen tiedon mukaan ei ole lisääntyvää paria. Niin ikään Alavus-Ähtäri alueelle merkityn lauman naaraan seurantapanta on löytynyt epäselvissä olosuhteissa ja on erittäin todennäköistä, että alueella ei ole lisääntyvää naarasta. Toholammille merkityn lauman alfanaaraaseen kohdentuu parhaillaan poliisin virka-apuna eläinsuojelullisista syistä määräämä poisto-operaatio, joten tätäkään laumaa ei voida katsoa tällä hetkellä varmuudella lisääntyväksi laumaksi.

Vahinkoperusteiset 41a.1§ ja 41a.2§ mukaiset luvat

Vahinkoperusteiset poikkeusluvat useinmiten kohdentuvat yksikseen liikkuvaan suteen tai
reviirialuetta etsivään pariin ja näitä on mahdotonta rajoittaa lauma-tai yksilöasemamäärittelyin ja
säilyäkseen suotuisan suojelun tasolla tarvitsee populaatio myös dispersoivia yksilöitä. Myös
vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntämisen edellytykseksi on asetuksella säädettävä
konkreettisia toimia joilla vahinkoja on tosiasiallisesti pyritty estämään

 

* E.Pulliainen Studies on the wolf (Canis lupus L.) in Finland 1965 s.235Page 3 of 3

Lausunto .pdf-tiedostona