Sininen biotalous


Lausunto sinisen biotalouden kansallisesta kehittämissuunnitelmasta

 

6.8.2016

 

Luonnonsuojeluliitto Tapiola on tutustunut sinisen biotalouden kansalliseen kehittämissuunnitelmaan ja lausuu asiasta seuraavaa:

 

Aluksi yhdistys kiinnittää huomiota Suomen vesistöjen yleiseen tilaan: jokivesistöistä vain kaksi kolmannesta ja rannikkoalueista neljännes on hyvässä tilassa[1]. Suurin haaste on vesistöjen rehevöityminen. Jotta ”sininen biotalous” olisi toteutettavissa, tulee vesistöjen kunnostukseen erityisesti panostaa. Sininen biotalous ei saa olla uhkakuva vesistöille ja niiden ekosysteemeille ja sen tulee toteutua vain ja ainoastaan vesistöjen kuormitusta lisäämättä ja vesistöjen ehdoilla. Taloudellinen intressi on toissijainen intressi. Taloudellinen intressi toteutuu ja hyötyy kun vesistöjen hyvä tila saavutetaan.

 

Suunnitelma on aivan oikeassa siinä, että puhtaan veden merkitys on tulevaisuudessa ensiarvoisen tärkeässä asemassa myös globaalisti. Suomi on tässä etuasemassa, johtuen jo pelkästään

vesistöjen runsaudesta. Tämän vuoksi vesistöjen kunnostukseen on syytä ryhtyä ajoissa ja panostaa näin tulevaisuuteen.

Suunnitelma on etenkin globaalilta osuudeltaan hyvin yleispiirteinen. Maailman vesitalouden tuleviin ongelmiin olisi suunnitelmassa voinut käyttää enemmän pohdintaa. Suunnitelmassa vain todetaan sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen, mutta niiden vaikutukset on jätetty toisarvoisiksi. Veden saatavuus ja etenkin puhtaan veden saatavuus tulee jatkossa vaikuttamaan maailman ruokatuotantoon.

Niin ikään vesistöjen tilan globaali tarkastelu jää toisarvoiseksi. Öljyonnettomuudet, merien lämpeneminen, korallien kuoleminen, merten roskaantuminen, liikakalastus ja mahdolliset muutokset merivirroissa ovat tyystin tarkastelun ulkopuolella. Massiivisten ekosysteemien vaikutukset ulottuvat myös Suomeen. Vesiekosysteemiä ei niin ikään voida irrottaa maaekosysteemistä ja tarkastella näitä kahta erillisinä, koska ne ovat jatkuvassa toiminnallisessa vuorovaikutuksessa keskenään, esimerkiksi ravinteiden siirtyminen vesistöihin -> rehevöityminen ja umpeenkasvu. Tarkastelun tulisi olla kokonaisvaltaisempaa, jotta kaikki vaikutukset tulisi huomioitua. Tällaisenaan suunnitelma on riittämätön.

Liitteessä 1 on asiaa tarkasteltu pelkästään talousintressit huomioiden. Taloudellista intressiä ei voida erottaa biologisesta ja ekoloisesta intressistä. Kun varanto on käytetty loppuun, se ei hyödytä edes taloutta. Tämä pitäisi suunnitelmassa edes jollain tasolla yrittää ymmärtää. Innovaatioiden ja teknologioiden hyödyntäminen sinisessä biotaloudessa näyttää rajautuvan pelkästään taloudelliseen tuotantoon, mutta suotavaa olisi että teknologiaa hyödynnetään ensisijaisesti saavuttamaan ja ylläpitämään vesistöjen hyvä tila. Jälleen kerran: tämä on myös taloudellinen intressi. Konkreettisesti esitettynä: puhtaan veden käyttöarvo on suurempi kuin likaisen. Tavoitteissa on mainittu ”vesistöjen hyvän tilan ylläpitäminen”. Yhdistys muistuttaa, että hyvä tila tulee ensin saavuttaa ennen kuin sitä voidaan ylläpitää.

Erityisesti liitteessä mainittu kohta 6: resurssitehokkuus. Kilpailu vesiresurssista kiristyy, joten tärkeää olisi huolehtia jäljellä olevasta resurssista sekä saattaa jo pilaantumassa olevaa resurssia takaisin käyttöön. Ei siis siten, että resurssi toisensa jälkeen käytetään loppuun.

 

Vesibiotuotteet ja –tuotanto

Yhdistys pitää hyvänä leväbiomassan tuotantoa. Tuotanto tulee kuitenkin järjestää siten, että se ei lisää vesistön kuormitusta.

Erityisesti kiinnitetään huomiota uhanalaisten vaelluskalakantojen elvyttämiseen. Se ei tapahdu ilman velvoitetta vesivoimayhtiöille. Itämeren lohi nousee vain kahteen jokeen: Tornionjokeen ja Simojokeen. Positiivista kehitystä on nähty valvontaresurssien lisäämisellä[2] ja tätä on jatkossa ylläpidettävä sekä laajennettava. Uhanalaisten kalakantojen suojeluun tulee nyt panostaa. Myöhemmin se on mahdotonta.

 

Energia, ravinteet ja teolliset symbioosit

Suurin osa Suomen typpipäästöistä Itämereen, 47-74% on peräisin maataloudesta.[3] Fosforin osuus on vielä merkittävämpi, jopa 52-78%[4]. Maa- ja metsätalouden, sekä turvetuotannon kuormitus vesistöihin on nyt jos koskaan otettava tiukkaan tarkasteluun. Maa- ja metsätalouden ravinnekuormitusta voidaan tehokkaasti vähentää useilla tekniikoilla, mikäli niitä otetaan laajasti käyttöön. Tässäkään yhteydessä maa- ja vesiekosysteemiä ei voida erottaa toisistaan. Lukemat ovat tiedossa, ne tulisi nyt ottaa todellisesti huomioon.

Kestävä energiantuotanto on kannatettava asia. Samalla voidaan todeta, ettei ongelmatonta energiantuotantomuotoa juuri ole. Aaltovoiman hyödyntämisessä ei voida lähteä samasta kuin tuulivoimarakentamisella aikaansaaduista katastrofeista, jolla on pilkottu metsäluonto. Rakentamisessa tulee huomioida alueen kalasto ja sen säilyminen elinvoimaisena. Hupenevia kalakantoja ei voida enää kuormittaa rakentamalla kutupaikoille.

Teollisuuden prosessien tehostaminen vedenkulutuksen säästämiseksi on kaikin puolin kannatettava tavoite.

 

Kehittämissuunnitelman tavoitteet, strategia ja toimenpiteet

Sinisen biotalouden edellytys on puhdas, hyvinvoiva vesiekosysteemi. Tämä on koko suunnitelman lähtökohta. Visio sinisestä biotaloudesta ei saa olla yhtenevä metsien suhteen toteutuvan biotalouden suunnitelman kanssa, joka ainoastaan tähtää hakkuutavoitteiden kasvuun ja tuhoaa Suomen metsäluonnon monimuotoisuutta kiihtyvällä vauhdilla. Biotalous päättyy nopeasti kun resurssi on käytetty loppuun ja resurssin uudistumiskyky tulee vastaan. Sanassa biotalous, tulee tarkastella talouden ekologisuutta. Se että talous syö ekologista resurssia, ei ole kestävää. Se on viherpesua, kikkailua nimistöllä, mielikuvan luomista vailla todellisuuspohjaa. Ympäristön huomiointi, kuormittamattomuus tulee olla lähtökohta, ei sivutuote.

 

Vahva yhteinen näkemys ja tahtotila

Tämä ei saa tarkoittaa ainoastaan norminpurkutalkoita. Kansallisia ja kansainvälisiä normeja tarvitaan turvaamaan ympäristön säilyminen. Investointirahoitusta soisi löytyvän myös vesistöjen kunnostukseen. Vesistöjen hyvä tila tulee nähdä sijoituksena, joka mahdollistaa myös taloudellisen hyödyn saavuttamisen, ympäristönäkökohdat huomioiden. Hektiset pikavoitot jäävät kenties saavuttamatta, mutta pidemmällä aikavälillä sijoitus on sekä yhteisöjen, että yritysten etu.

 

Kokonaisuutena arvioiden sinisen biotalouden suunnitelma jättää ympäristökysymykset varsin löyhäksi taustahälinäksi, vaikka ne tulisi nostaa tarkastelun keskiöön. Koko biotaloussuunnitelma tulee toteuttaa vain ja ainoastaan ympäristönäkökohdat huomioiden.

 

[1] http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Meri/Vesien_tila_hyvaksi__ehdotukset_vesienho(31291)

[2] http://yle.fi/uutiset/parissa_viikossa_50_salakalastajaa_kiinni__uhanalaisen_lohen_pyytajat_puhkovat_aidat/9041906

[3] http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Meri/Mika_on_Itameren_tila/Itameren_typpikuorma_Suomesta(31457)

[4] http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Meri/Mika_on_Itameren_tila/Itameren_fosforikuorma_Suomesta(31444)