”Tehtiin nyt tällainen laki…”


Maa- ja metsätalousministeriö selvensi eilen viestinnässään tulevaa vieraslajisäädöstöä koirasuden statuksen osalta. Ministeriö toteaa että ”Koska koirasutta ei ole ulkoisten tunnusmerkkien perusteella mahdollista varmuudella tunnistaa ja erottaa sudesta, koirasudeksi epäillyn eläimen lajimääritys on aina varmistettava yksilön DNA-analyysin perusteella. Yksilö voidaan vasta tällaisen varmistuksen jälkeen tappaa Suomen riistakeskuksen myöntämällä luvalla. Koirasusien poistamisesta huolehtivat suurriistavirka-aputoimijat.” Ohjenuorana tässä toimii metsästyslain 49 §, jonka mukaan rauhoittamattoman eläimen tappamisesta ei saa aiheutua vaaraa mm. riistalle. 

On erinomaista, että ministeriö pyrkii viestinnällään selventämään nyt statukseltaan hyvin epäselvän eläimen osalta menettelyjä. Jotta protokolla olisi selvä, ministeriön pitäisi kuitenkin pystyä selvittämään vielä muutama kysymys. 

Millä lupamenettelyllä poikkeuslupaa koirasudelle haetaan? Suomen riistakeskuksen poikkeusluvissa tällaista hakuprosessia ei ole. Metsästyslain 26 § mukaiset pyyntiluvat oikeuttavat hirvieläinten pyyntiin. ML 35 § mukaisissa luvissa voi pyytää muutosta metsästysaseen tai metsästysjousen kuljettamiseen, kun taas 41 a § 1 momentin mukaisella menettelyllä haetaan poikkeuslupaa ahman, suden, karhun, saukon, ilves, euroopanmajavan, hallin, kirjohylkeen, itämeren norpan, hillerin, näädän ja metsäjäniksen pyyntiin. Saman pykälän 3 momentti koskee niin sanottuja kannanhoidollisia lupia samojen eläinten osalta. ML 41 b § koskee vahinkoperusteisia lupia riistalinnuille ja rauhoittamattomille linnuille näiden pesimäaikana ja ml 41 c § koskee vahinkoperusteisia poikkeuslupia muille riistanisäkkäille. Mikään lupamenettely ei koske vieraslajilain 16 § tarkoittamaa menettelyä.

Ministeriön mukaan noudatetaan siis hoitosuunnitelman protokollaa koirasuden osalta, mutta sieltäkään ei selviä kuka voi toimia luvan hakijana. Onko se poliisi, maanomistaja vai muu metsästysoikeuden haltija? Koska Suomen riistakeskuksen päätökset ovat maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1463/2016) mukaisesti maksullisia, peritäänkö hakijalta tässä tilanteessa lupapäätöksestä maksu? Koska kyseessä on haitallinen vieraslaji, on varsin kohtuutonta, että eläin joka nyt on kansallisessa vieraslakisäädöstössä ilmeisen haitallinen ja määritelty myös rauhoittamattomaksi, vaatisi nyt maksullisen hallintopäätöksen. Onko päätös valituskelpoinen?

Koirasuden tunnistaminen luotettavasti vaatii DNA-näytteen. Kun näyte on otettu, mihin se lähetetään tutkittavaksi ja peritäänkö tutkimuksesta maksu? Jälleen, ei ole kohtuullista mikäli kansalaista veloitetaan haitallisen vieraslajin poistoon liittyvistä toimista. Miten myöhemmin tunnistetaan sama eläin, josta näyte on otettu, jotta se voidaan oletetun päätöksen nojalla poistaa? Oletettu koirasusi tuskin seisoo näytekasansa vieressä odottamassa testin valmistumista. Entä jos yksilöinti myöhemmin epäonnistuu ja ammutaan muu eläin, kuten susi? Tuleeko lupaehdoista tässä tapauksessa sitovat yksilöinnin suhteen, sillä metsästyslain ns. kannanhoidollisissa ja vahinkoperusteisissa luvissa ne ovat toistaiseksi olleet pääasiallisesti suosituksia, jotka eivät ole juridisesti sitovia. Lupasuositusten rikkomisesta ei siis tule sanktiota. 

Ministeriön mukaan haitallisen koirasuden poiston luonnosta hoitaa SRVA, joka on pääasiallisesti poliisille annettavaa suurriistavirka-apua. SRVA ei voi toimia itsenäisesti omalla päätöksellään, vaan tehtävään tarvitaan aina viranomaismääräys. Kenen viranomaisen vastuulla tehtävä on? Poliisin vai riistahallinnon? 

Nyt kun tarkastellaan metsästyslakia ja luonnonsuojelulakia, on poikkeuslupamenettely kuvattu aina laissa. Koirasuden osalta se on kuvattu hoitosuunnitelmassa, joka ei ole laintasoinen säädös vaan virallisohje. Virallisohjeeseen suhtautuminen tuomioistuimissa on seuraava: se ei ole oikeudellisesti sitova, mutta se voidaan ottaa huomioon (Vaasan HAO:n päätös DNRO: 02021/15/7305. Sivu 11).

Kun vieraslajisäädöstö nyt 1.6.2019 astuu voimaan, ei ole olemassa mitään hallinnollista protokollaa sille miten koirasuden poisto luonnosta onnistuu hoitosuunnitelmassa edellytetyllä tavalla. Yhdistys tiedusteli asiaa Suomen riistakeskuksesta saamatta selvää vastausta siihen miten, minkä lain nojalla ja millä menettelyllä asia hoituu. Loppukaneetti oli: ”Aika näyttää, miten tuo käytännössä toimii”. 

Meillä on nyt se tilanne, että periaatteessa toimintamalli on hyvä. Juuri tällainen tulee menettelyn olla kun koirasutta poistetaan luonnosta. Se ei ole olla ”jokamiehenoikeus”, koska vaara epäonnistuneeseen määritykseen on ilmeinen. Meiltä puuttuu nyt kuitenkin protokolla, jolla tämä asia hoidetaan. Kansalaisilla ja hallinnolla on periaatteessa ohje, mutta koko käytännön proseduuri ja etenkin säädöspohja puuttuvat. Näitä ei ministeriö tai valiokunta malttanut miettiä ollenkaan kun koirasutta runnottiin vieraslajilistalle. Vaikuttaa siltä että se ei ollut edes keskeistä. Vai miten muuten tämä floppi on selitettävissä, koska ministeriön ja valiokunnan mielestä kolme risteymätapausta koko 2000-luvun aikana on niin merkittävä uhka Suomen susien geneettiselle puhtaudelle, että koirasusi piti saada rauhoittamattomaksi vieraslajiksi?

Ministeri Leppä kommentoi YLE:llä: ”– Meillä on esimerkkejä siitä, että koirasusia on päässyt luontoon tavalla tai toisella. Se ei ole villin suden näkökulmasta missään nimessä hyvä asia, jos koirasusia siellä joukossa on. Ne saattavat olla hyvin eri tavalla käyttäytyviä kuin normaali susi, Jari Leppä sanoo.” Mitä nämä esimerkit ovat?  Missä nämä risteymät ovat, koska kuten sanottu, niitä on ollut koko 2000-luvun aikana Suomessa kolme?

-Tehdään nyt tällainen laki ja katsotaan, mitä siitä tulee. (Juha Sipilä)