Sorsa kukkaruukussa ja muut ihmistä karttavat eläimet


Hirvi, valkohäntäpeura(kauris), metsäjänis, rusakko, heinäsorsa, telkkä, kettu ja supikoira. Siinä pitäisi olla luettelo kärjestä, jossa ovat Suomen pelokkaimmat eläimet. Luonnonvarakeskuksen riistasaalistilaston mukaan näitä kaikkia eläimiä metsästetään tuhansia vuosittain. 

Jos metsästyksellä saadaan eläimille aikaan ”luontainen ihmisarkuus”, olisi hirven kohtaaminen luonnossa harvinaista, samoin jäniksen, rusakon tai ketun. Sen sijaan että edellä mainitut eläimet karttaisivat ihmistä henkensä kaupalla viimeiseen saakka lymyten, piiloutuneina viimeisiin erämaihin, ne ovat varsin tavallinen näky myös hyvin urbaaneissakin ympäristöissä. Yllättäen rusakot ovat kansoittaneet puistot ja puutarhat ja siellä missä on syötävää, on myös syöjiä, sillä kaupunkien keskustoista löytyy myös kettuja. Myös sorsilta ihmisen välttely onnistuu huonosti, sillä vaikka niitä metsästetään vuosittain lähes 200 000 yksilöä, ne syövät puistoissa pullaa ja pesivät takapihojen kukkalaatikoissa.

– Hirvet elävät yllättävän lähellä meitä. Tuollakin pusikossa on todennäköisesti yksi, hän sanoo aseensa takaa.” Näin toteaa YLE:n artikkelissa hirvijahtiin osallistunut passimies. Hirven kohtaamisia on ollut vesillä ja pelloilla aina lähikontakteihin saakka. Ikävimmät kohtaamiset sattuvat illan tai aamun hämärissä teillä. Viime vuonna Suomen teillä sattui yhteensä 1773 onnettomuutta, jossa toisena osapuolena oli hirvi. 

Kuva: Liikennevirasto

Hirvi ei siis vuotuisesta metsästyksestä huolimatta pelkää ihmisen tiestöä ja autoja tai muita koneita tai niiden ääniä siinä määrin, että osaisi pysytellä pois vähintään valtateiltä, vaikka syytä olisi. 

Onko vuotuisella tuhansien eläinten metsästyksellä osattu luoda luontaista ihmispelkoa rusakoihin, kettuihin, hirviin, heinäsorsiin tai muihin lukuisiin riistaeläimiin?

Ei ole. 

 

Sudelle ja muille suurpedoille kannanoidon yhtenä tavoitteena on ”opettaa luontaista ihmispelkoa” tai ”ihmisarkuutta”. Tämä tapahtuu ampumalla niitä. Ihmisarkuuden vähentyminen on esitetty myös kannanhoitosuunnitelman päivityksessä 2015. Tämä todetaan kappaleessa 4: Puuttuminen toistuvaa haittaa tai ongelmia aiheuttaviin susiin. Tämä oli myös kaksivuotisen kannanhoidollisen kokeilun tavoite: ” Suden ihmisarkuuden lisäämiseksi sekä haittojen ja vahinkojen ehkäisemiseksi Suomessa kokeillaan susien kannanhoidollista metsästystä kaudella 2015 ja 2016 (ks. toimenpideosio kohta 4.2). Pyyntiä on tärkeää pyrkiä kohdistamaan yksilöihin, jotka liikkumisensa tai käyttäytymisensä perusteella ovat erityinen riski koirille.

Kaikki tiedämme että kokeiluhanke päättyi katastrofiin. Yksilöinti epäonnistui ja voden 2015-2016 kokonaiskuolleisuus ”yllätti” hallinnon toimijat. Ennätysmäärä susia kuitenkin tapettiin, lupapaperi taskussa. Kahtena kannanhoidollisena metsästysvuonna ihmisen toimesta ammuttiin Suomessa 107 sutta. Mikäli kokeiluhankkeen intensiivinen, koko maan kattava jahti olisi onnistunut tämän tavoitteen osalta, olisi susien pitänyt loogisesti ajatellen saavuttaa ”luontainen ihmisarkuutensa”? 

Koska kannanhoidollisten toimien vaikutusten arviointia ei ole tehty, tai se on puutteellinen, tehdään pikainen katsaus nyt viime metsästysvuoden poikkauslupahakemuksiin, poliisin tiedotteisiin ja median uutisointiin. 

20.11.2017:Kuhmon Lentiiran kylällä oli loka- marraskuun ajalta havaintoja asutuksen lähellä liikkuneesta yksinäisestä sudesta. Havaintojen perusteella suden käyttäytyminen oli lajille epätyypillistä ja susi vaikutti menettäneen osan ihmisarkuudestaan.” Susi ammuttiin. 

7.10.2017:Suomen riistakeskus on myöntänyt poikkeusluvan susien häirintään ja karkottamiseen Uudellamaalla Raaseporin eteläosissa ja Inkoossa sijaitsevalle susilauman reviirille. Jos erityisehdot täyttyvät, on alueella mahdollista myös ampua yksi ihmispeloton susi. Poikkeusluvan mukaisilla toimilla pyritään lisäämään susien ihmisarkuutta.”Susi ammuttiin. 

25.9.2018:– Eläin liikkuu keskellä rakennettua ympäristöä varsin pelottomasti, mutta toistaiseksi sen ei tiedetä aiheuttaneen koti- tai tuotantoeläinvahinkoja tai yrittäneen lähestyä ihmisiä, Itä-Suomen poliisilaitos kertoo Facebook-sivuillaan.” Susi ammuttiin. 

4.1.2018, poikkeuslupapäätös Pohjois-Savo: ”Osa susista käyttäytyy rohkeasti vailla ihmisarkuutta, tästä osoituksena mm. pihakäynnit ja asutuksen läheisyydessä liikkuminen.” Riistakeskus ei myöntänyt lupaa. 

30.1.2018, poikkeuspulapäätös, Pohjanmaa: ”Sudet ovat menettäneet arkuutensa eivätkä pelkää ihmisen läheisyyttä, vaan tekevät toistuvasti pihakäyntejä yksin tai laumana.” Riistakeskus ei myöntänyt lupaa.

26.1.2018, poikkeuslupapäätös, Varsinais-Suomi: ”Hakija perustelee hakemustaan susien ihmisarkuuden puutteella, sekä siitä seuraavalla turvattomuuden tunteella.” Riistakeskus myönsi yhden luvan. 

11.12.2017, poikkeuslupahakemus, Satakunta: ”Sudet menettäneet luontaisen ihmispelkonsa ja liikkuvat asuttujen asuntojen pihapiirissä myös päiväsaikaan.” Riistakeskus ei myöntänyt lupaa. 

2.3.2018, poikkeuslupahakemus, Satakunta: ”Katson tämän suden menettäneen täysin lajille tyypillisen ihmisarkuuden viitaten käyttäytymiseen karkoitusten yhteydessä ja mainittakoon esimerkkinä metsäkoneen kuljettajilta tippuneet eväspaperit, joita tämä yksilö meni repimään. Lajille tyypilliseksi käyttäytymiseksi olisin tulkinnut noiden ihmiseltä haisevien papereiden kiertämisen kaukaa.” Riistakeskus myönsi yhden luvan. 

Susi, tai mikään muukaan eläin ei ole tietoinen siitä mitä siltä odotetaan ja millaisia rajoja sille asetetaan. Kun eläin siirtyy reviirinsä alueilla, sen jättämät jäljet merkitään ”pihakäynniksi” jos ne ovat 100 metrin etäisyydellä asutusta rakennuksesta. Pihakäynti on ihmisen tulkinta tapahtumasta, jolla ei ole ollut mitään tarkoitusta varsinaisesti kiusata ihmistä tai aiheuttaa tälle haittaa toiminnallaan. Pitää kysyä myös jälleen kerran, onko pihapiirissä jotain mikä sutta saattaa kiinnostaa? Kuljetusta odottavaa eläinperäistä jätettä? Vailla valvontaa oleva koira? 

Viime vuonna tehtiin uudet hakkuuennätykset, yhteensä 72,1 miljoonaa kuutiota ja tänä vuonna tehdään uudet ennätykset. Ihmisen koneet möyryävät ympäri vuorokauden metsissä, soilla ja pelloilla. Eivät ne ole enää vieraita ääniä eläimille. 

Jos eläinten käyttäytymiseen toivotaan muutosta, sitä pitää konsultoida eläinten käyttäytymiseen erikoistuneilta asiantuntijoilta. Riistakeskus, poliisi tai metsäkoneen kuljettaja ei ole tällainen asiantuntija. Kun käyttäytymisen muutokseen tähtääviä karkotuspäätöksiä toteutetaan, niissä toivoisi olevan jonkinlaista tavoitteellisuutta tai suunnitelmallisuutta, ettei käy kuten Pelsolla viime kesänä, josta ote seuraavista arkuuttamistoimista27.6.2018 lampolan työnjohtaja ******** näki suden lohkolla 13 josta eläin juoksi lohkolle 15. ***** ajoi autolla sutta takaa lohkolla 14 ja suden hypättyä lohkolle 15 hän jatkoi lohkolla 14 ajoa siten että oli muutamasta sentistä kiinni, ettei auto suistunut kanavaan. Seurauksena oli ajajalle kahden päivän sairasloma ojaan ajon seurauksena.” Sekä sairasloma, suden tappaminen, että vahingot olisi voitu välttää sillä, että vankilan laitumelle olisi pystytetty petoaita. Siihen ei kuitenkaan ryhdytty koska ”susiaitaan investointi ei ole määrärahojen niukkuuden vuoksi etusijalla ja siksi sitä ei esitetty investointilistalle.”

Susi tapettiin. 

Mihin käsitys ihmisarkuuden lisäämisestä susia metsästämällä perustuu? Vuoden 2015 kannanhoitosuunnitelman taustaosiossa asia selitetään näin: ”Vuoden 2014 kyselyssä 18% kansalaisista (28 % susikuntien asukkaista) hyväksyi susien laittoman pyynnin, jos perusteena on se, että niitä on liikaa. Tämä näkemys yhdistyi usein siihen, että poikkeusluvan saaminen nähtiin liian vaikeaksi sekä siihen, että suden arveltiin menettävän ihmisarkuutensa, jos sitä ei metsästetä.” Kyseessä on siis ihmisten käsitys sudesta, sen ihmisarkuudesta ja siitä että susia tappamalla siitä saadaan pelokas ”erämaan eläin”. Siihen, mikä perustuu pelkästään ihmisten käsitykseen ja tulkintaan, ei voida vaikuttaa valitulla metodilla. Susia on ammuttu luvalla tai luvatta koko 2000-luvun ajan, joten on syytä kysyä miksi vaikutus ei ole ollut toivottu? Susi ei tiedä onko ampujalla lupapaperi taskussa, eikä se muuta asiaa miksikään suden kannalta joten sillä ei ole merkitystä onko metsästys ollut laitonta vai laillista. 

Jos metsästys lisäisi toivotulla tavalla eläinten ihmisarkuutta, se pitäisi näkyä myös verrokkiryhmässä. Hirvet, rusakot, ketut ja sorsat väistävät kyllä ihmistä. Eivät ne ole tyhmiä. Mutta ne ovat myös opportunisteja, koska niiden on pakko. Niiden on selviytyäkseen hyväksyttävä ihmistoiminnot omien elinpiiriensä jatkuvasti kaventuessa. Miksi susi olisi poikkeus?