Suden kannanhoitosuunnitelmaa päivitetään kolmannen kerran. Aiemmin työ on tehty vuosina 2005 ja 2015. Työn tavoitteena tulisi olla susikannan nostaminen elinvoimaiselle tasolle. Tavoitteessa on vuosi toisensa jälkeen pahoin epäonnistuttu ja ainoastaan konflikti asian ympärilla elää ja voi hyvin.
Lajin hallinnointi on Suomessa maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa. Muita keskeisiä viranomaistoimijoita ovat Suomen riistakeskus, joka on viranomaistatuksen riistahallintolain myötä saanut metsästäjäin keskusjärjestö, poliisi, jonka rooli asiaan nivoutuu yleisen turvallisuuden ylläpitäjänä ja Luonnonvarakeskus, joka tuottaa tutkimustiedon. Edellämainittujen avustavissa tehtävissä toimii mittava joukko vapaaehtoisia metsästäjiä. Tämä joukko muodostaa lähestulkoon ainoan siteen tavallisen asukkaan ja riistahallinnon kuin myös tutkimuksen rajapintaan.
Suurpetoja koskevan toiminnan keskeisiä vapaaehtoistoimijoita ovat n. 2 600 petoyhdyshenkilöä. Henkilöiden keskeisin tehtävä on koota ja kirjata suurpetoja koskevaa luotettavaa havaintotietoa tutkimuksen avuksi ja toimia alueellaan suurpetoasioiden asiantuntijana. Ehkä merkittävin ongelma nousee esiin tämän roolin omaksumisen kirjavuudessa. En nyt puutu niihin lukuisiin toimijoihin, jotka ovat roolinsa sisäistäneet ja hoitavat tehtävänsä esimerkillisesti. Puutun sen sijaan yhden tapausesimerkin kautta ilmiöön, joka syö koko järjestelmän luotettavuuden ja toimii vahvana perustana rakenteille, mitkä jatkuvaa konfliktia ylläpitävät.
Käännetäänpä katseet kohti Tuupovaaraa. Pienehkön susireviirin kokoinen entinen itsenäinen kunta Pohjois-Karjalassa, missä on ennen Joensuun kaupunkiin liittämistä 2004 asunut 2 217 ihmistä. Alue sijoittuu seudulle mitä on perinteisesti totuttu pitämään suden vahvana esiintymisalueena. Eittämättä se sitä jossain määrin myös on tai ainakin oli aina edellisen kannanhoitosuunnitelman voimaanastumiseen asti. 2018 sutta koskevan kanta-arviotiedotteen sanoma kiteytyi jo siihen, että susikannan painopiste on siirtynyt länteen. Asia on herättänyt kovasti hämmennystä, eikä sellaista merkittävää oivallusta ole ainakaan julkisuuteen kukaan rohjennut esittää mikä ilmiön kiistatta selittäisi. On esitetty hirvikannan pienuutta ja muita spekulatiivisia vaihtoehtoja, mitkä joko pitävät paikkansa tai sitten eivät, mutta ovat kuitenkin riittävän neutraaleja siihen nähden, että asiasta kukaan, tai ainakaan riistakonsernin vapaaehtoisvoimat eivät voi hermostua.
Koska susikannan painopiste on nyt lännessä, alkaa myös kuumin konfliktialue siirtymään länteen. Tämän hallintaan on pohdittu erilaisia keinoja ja maa- ja metsätalousministeriö myönsikin tutkimuslaitokselle 300 000 € lisäbudjetin, millä on mahdollista pannoittaa susia ja palkata alueelle henkilö, joka susitilannetta koordinoi. Suurpeto Politiikka nimiseen Facebookryhmään ilmestyi yksityishenkilön toimesta tiedote minkä mukaan Seinäjoella on tarkoitus järjestää asiasta medialle tiedotustilaisuus. Tässä vaiheessa aktivoitui Tuupovaara tarjoten paikallisille ideoita ja ajatuksia siitä miten tiedotustilaisuuteen tulisi suhtautua .
Alpo Turunen (petoyhdyshenkilö Tuupovaarasta):
“Aikaa on vähän tuohon tilaisuuteen! Tuonne voisi järjestää mielen ilmaisun, jossa medialle näytettäisiin kuvia susien raatelemista koirista ja kotieläimistä. Voisipa jonkun juuri revityn raadonkin raahata rappusille koristeeksi,ja kuvattavaksi medialle. Kylteissä 300000 rahat ensin korvauten maksamiseen! Tulisi näkyville koko kuva maassamme harjoitettavalle susipolitiikalle. (Kiitos vinkistä sen antajalle, keksintö ei ollut yksin minun,)”
“Joskus tulee tästä susipolitiikasta sellainen kuva, että se elättää kaikki “narsistisen” ajattelutavan omaavat? Vaikka kuinka yritätte sielläkin näistä pannoitus ja susimäärien eri laskennoista puhua, niin varmuudella lyötte metsästäjät vaan päätänne seinään! Aivan sama tuohonkin tilaisuuteen menettepä tai ette se 300.000 käytetään alueellanne susiin kohdistuvaan rääkkäykseen. Mutta niillä rahoilla voi Ronkainen kumppaneineen suorittaa laillistettua “ns.metsästystä”ilman että kukaan tuohon puuttuu! Tämä on fakta! Mutta jotakin ovat kuitenkin oppineet, kun nyt jo kahvit tarjoavat osallistujille. Meille kun Nurmeksessa pitivät tilaisuuden, niin itse olivat piikakoitten kanssa syödä mutustelleet ja juoneet presitentti kahvit painikkeksi. Vaikka useaan otteeseen asiasta mainitsin, “ettei se tuohesta ole meidänkään suu”,niin tuo 400 km reissu tuli tehtyä omin eväin? Kiitos siitä Luken tiimille!”
“Ken tuohon tilaisuuteen median edustajana menee, niin vaatikaa, että jokainen pannoitettu paskaturkki on oltava reaaliaikaisesti seurattavissa riista.fi sivuilla! Ja ympäri vuoden sama käytäntö!”
.
.
.
.
Tyhjäksi jätettyjen rivien kohdalla jokainen voi pohtia hetken sitä miten näkemyksissä toteutuu neutraali asenne, puolueeton asiantuntijuus. Millaista on se informaatio mitä Turunen sudesta paikallisesti tarjoaa?
Luonnollisesti tyhjien rivien kohdalla voi viettää hiljaisen hetken myös myötäeläen sitä ahdistusta minkä pullakahvin puuttuminen sai aikaiseksi ja sen myötä ehkä todeta, että suden syy…tai Luonnonvarakeskuksen. Niinhän sitä sanotaan, että hyvä ruoka parempi mieli.
Tietenkin on huomioitava, että 1/2600 ei ole kokonaisuuden kannalta isossa kuvassa kovinkaan merkittävä tekijä jos asiaa arvioidaan vaikkapa petoyhdyshenkilötehtävän kautta. Herra Turusen statistiikka alueellaan vuonna 2015, jolloin sudentappolupia ryhdyttiin jakamaan ja näitä pyydettiin Suomen riistakeskuksen toimesta havainnoin perustelemaan, ei ole kuitenkaan täysin merkitystä vailla. Tuupovaaran rhy:n alueella tehdyistä 249 havainnosta 104 on Turusen kirjaamia. Näistä vain 26 on tarkastettu. Luvanhakijana alueella toimi Turusen poika.
En tietenkään voi sanoa, että asiassa olisi tehty minkäänlaista vilppiä tai siinä olisi jotain epätavallista. Ympäri mennään ja yhteen tullaan tavalla tai toisella sen verran monen riistanhoitoyhdistyksen alueella, että ilkeämielisempi voisi puhua jo maan tavasta.
Toinenkin valovoimainen hahmo Tuupovaaran petoyhdyshenkilölistalta löytyy, joka niin ikään on päättänyt olla säästämättä vaivojaan, jotta konflikti läntisessä Suomessa räjähtäisi täyteen liekkiin.
Sulo Suhonen (petoyhdyshenkilö Tuupovaarasta):
“Alpo Turunen Jos jo seitsemisen kansallispuistoon metsäpeura aitauksen salassa kähmitty ja pikaisesti järjestetty kuulemistilaisuus haskahti, katkuaa seinäjoen järjestelyjen pikainen aikataulu vieläpä vastatuuleen tänne Tuupovaaraan saakka…
Susien suojelu on jo rauhoituksesta alkaen ollut härskiä kähmintää…
Tällainen toiminta on oiva esimerkki EU toimintojen järjestelykulttuurin läpileikkaus…
Tunnnus pilareihin kuuluu rehellisyyden ja avoinmuuden sijaan hekilökohtaisen eduntavoitteluun perustuva yleisen edun nimissä tapahtuva yletön kähmintä…
Lähes poikkeuksetta asioiden valmistelu tähtää pikaisesti järjestettävään kuulemiseen, eikä yleisölle anneta läpivietäväksi tarkoitettujen asioiden sulatteluun kuin ohikiitävä hetki…
No tähän seinäjoen tilaisuuteen sai edes 4 pv varoajan, kun se seitsemisen tilaisuuteen jäi 12 tunniksi…
Mietitään Ape tää amupäivä stragediaa, kuinka seinäjoelle iskettäisiin”
Ehkä jo ensiviikolla saamme lukea millaiseksi tämä isku on muodostunut. Sitä odotellessa voidaan tutustua herran aiempiin julkituloihin asiassa (Marssi susia vastaan “Susi-Sulon” johdolla – moni maksaisi venäläisille rajaseudun kannan vähentämisestä). Mies nauttii sekä Luonnonvarakeskuksen, että Suomen riistakeskuksen luottamusta ja vastaanottaa alueellaan tavallisten ihmisten susihavaintoja ja kirjaa niitä viralliseen TASSU-järjestelmään….ainakin mikäli riista.fi yhteystietohakua on uskominen.
Maa-ja metsätalousministeriöltä, Suomen riistakeskukselta ja Luonnonvarakeskukselta minä mielelläni kysyisin, että montako sudenhoitosuunnitelmaa te olette ajatelleet vielä päivittää ennen kuin oivallatte ihan tosiasiallisesti avata vähemmän asenteellisen rajapinnan riistakonsernin ja ruohonjuuritason kansalaisten välille? Ilman sitä nimittäin tämä oravanpyörä jatkaa pyörimistään, eikä mikään sitä pysäytä. Näiden voimakkaasti asenteellisten agitaattoreiden ja lakkokenraalien paikka vaan ei ole konsernin luottamustehtävissä. Nyt yhden käden sormilla voidaan laskea riistahoitoyhdistykset, jotka ovat näistä täysin vapaita.
