Totuus hukassa: uskossa vahva ja toivossa väkevä.


Riistahallintolain mukaan Suomen riistakeskuksen lakisääteisiä tehtäviä ovat mm: ”kestävän riistatalouden edistäminen sekä riistatalouteen liittyvän yleisen edun valvonta; riistaeläinkantojen tilan, kehityksen, kestävyyden ja elinvoimaisuuden seuraaminen sekä näihin liittyvien toimintojen kehittäminen yhdessä tutkimuksen kanssa; riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisen edistäminen; kestävän, turvallisen ja eettisesti hyväksyttävän metsästyksen edistäminen;  metsästykseen, riistatalouteen ja riistaeläimiin liittyvien asiantuntija-, koulutus- ja neuvontapalveluiden tuottaminen; Suomen riistakeskuksen tehtäviin liittyvä tiedotus ja viestintä

Suomen riistakeskus Rannikko-Pohjanmaan riistapäällikkö Stefan Pellas on medialle antamissaan lausunnoissa esittänyt mm. sanomalehti Ilkalle seuraavaa:

– Susia on nyt tosi paljon ja melkein joka kylässä.”

”– Kartta on aivan mustana, toteaa Pellas tutkiessaan kartasta susien esiintymistiheyttä.

Laumat ovat itärajalta länteen vaeltaneita susia. Alun perin ne tulivat Suomeen Venäjältä parikymmentä vuotta sitten.”

– Täällä rannikon tuntumassa ne ovat alkaneet lisääntyä kovaa tahtia.

Maaliskuun alusta alkanut susien lisääntymisaika tietää yhä pelottavampaa kevättä niille, joita susi kavahduttaa.”

”– Viime kevään pennut potkitaan pois, ja ne lähtevät liikkeelle etsimään itselleen omaa reviiriä. Ne levittäytyvät yhä rohkeammin ja yhä laajemmalle alueelle.”

Tämä kevät on Pellaksen mukaan vasta alkua.”

”– Susien määrä kaksinkertaistuu kolmessa vuodessa. Sudet haluavat vain syödä ja lisääntyä.

Pellaksen mielestä Suomen nykyinen susitilanne pitäisi nosta esille Euroopan komissiossa.”

”– Meidän pitää kysyä, kuinka paljon susia meillä on 10 vuoden kuluttua ja miten lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa siihen, miten susikanta meillä kehittyy.

Tänään Keski-Pohjanmaa24 siteeraa Pellasta pääkirjoituksessaan: ”Nyt susikanta on räjähtänyt ja susilla on pulaa ravinnosta. Ilman toimenpiteitä susikanta tuplaantuu kolmessa vuodessa. Ravinnon perässä ne hakeutuvat länteen eikä susien tarvitse pitkällä itärajalla olla huolissaan ”rajamuodollisuuksista””

Suomen riistakeskus on itsenäinen, julkishallinollinen toimija, jonka tehtävä on toteuttaa maa-ja metsätalousministeriön ohjaamaa politiikkaa edellä mainituin lakisääteisin toimin. Riistapolitiikan laatiminen on ministeriön tehtävä, ei riistakeskuksen. Tiedotusvastuunsa Suomen riistakeskus Rannikko-Pohjanmaa on suurpetoihin liittyen hoitanut vuodesta 2015 alkaen seuraavasti: 

2015                                                                                       2016

10 tiedotetta, jakauma:                                                          4 tiedotetta, jakauma:

hirvi: 3 tiedotetta                                                                    hirvi: 2 tiedotetta

hallinto: 2 tiedotetta                                                              itämerennorppa: 1 tiedote

koirashaahka: 1 tiedote                                                          ilves: 1 tiedote

majava: 1 tiedote                                                                     petovahinkojen ennaltaehkäisy: 0 tiedotetta

Itämerennorppa: 1 tiedote

Ilves: 2 tiedotetta

petovahinkojen ennaltaehkäisy: 0 tiedotetta

 

2017                                                                                        2018

1 tiedote, jakauma:                                                                 1 tiedote, jakauma:

hirvi: 1 tiedote                                                                          hirvi: 1 tiedote

petovahinkojen ennaltaehkäisy: 0 tiedotetta                         petovahinkojen ennaltaehkäisy: 0 tiedotetta

 

Susia käsittelee riistakeskus Rannikko-Pohjanmaan tiedotearkistossa ainoastaan yksi tiedote, liittyen kannanhoitosuunnitelman päivitykseen 20.3.2014. 

Viime kannanarvion jälkeen (maaliskuu 2017, annettu viime kesäkuussa) Suomen susikanta on painottunut länteen ja etelään perinteisten Itä-Suomen seutujen sijaan. Samaa tuntuu ihmettelevän Pellas. Ihmetykselle ei kuitenkaan ole sijaa, mikäli tarkastellaan sudenhoitosuunnitelman toimeenpanoa talvesta 2015 alkaen: ajanjaksolla 2015-2017 tapettiin erinäisin luvin, määräyksin tai luvatta yhteensä vähintään 157 sutta. Kaksivuotisessa kannanhoidollisessa metsästyksessä (2015-2016) susia tapettiin 60 ja sosiaalisperusteisesti (2017) 27 sutta. Pantaseurannassa olleita ammuttiin 16. Lisääntyviä yksilöitä (alfoja) kolmen vuoden periodissa tapettiin vähintään 28. Lukuja voi tarkastella seuraavista taulukoista:

 

 

 

 

 

 

 

                    

 

 

 

Luvut auttavat ymmärtämään Suomen susikannan tilaa kannanhoidollista ja sosiaalisperusteista metsästystä seuraavana vuonna ja vastaavat kysymykseen miksi susikanta painottuu tällä hetkellä länteen. Susisaaliin jakauma metsästysvuodelta 2015-2016 näyttää tapettujen susien kannanhoidollisen osuuden painottuvan itään. Samaa linjaa noudattelevat poliisin 15 tappomääräystä kyseisenä vuonna: 

 

Riistapäällikkö Pellas voi siis rauhassa riisua foliohatun, sillä kyseessä ei ole mikään entisen Nevostoliiton invaasio, vaan aivan perus tilastomatematiikkaan ja grafiikkaan perustuva looginen päättelyketju. Lukaseille (lukasi= venäläinen sudenmetsästäjä, 1800-luvun lopulla heitä kutsuttiin Varsinais-Suomeen susijahtiin) ei ole tarvetta. Itse asiassa geenivirta Venäjältä ei ole tutkimuksen mukaan niin vahva kuin sen tulisi olla, jotta Suomen susipopulaatio säilyisi pitkällä aikavälillä elinvoimaisena. Rajan ylittävän yksilön täytyy ensinnäkin löytää puoliso Suomesta ja toisekseen päästä menestyksekkäästi lisääntymään, jotta tulijan geeniperimä voisi hyödyttää Suomen susipopulaatiota. 

Niin ikään on vaikea käsittää mistä Pellas on repinyt käsityksen siitä, että sudet jotenkin näkisivät nälkää Pohjanmaan metsissä. Suden pääasiallista ravintoa ovat hirvieläimet, johtuen siitä, että sudet elävät laumassa. Kun lauman ravinnontarve pentujen varttuessa kasvaa, ei pienriista riitä sitä tyydyttämään. Sudelle lajityypillisesti laumassa saalistaminen mahdollistaa suuremman ravintoeläimen pyynnin. Tämä on normaalia biologiaa. Suomen riistakeskuksen viimeisimmän tiedotteen mukaan hirviä on Pohjanmaalla ja Rannikko-Pohjanmaalla siinä määrin runsaasti, että ”Asetetut tavoitteet edellyttävät hirvitalousalueilla hirvikannan pienentämistä tai pitämistä vähintään samalla tasolla.” Pellas näyttää itse olleen mukana laatimassa tiedotetta, ainakin nimellisesti. Ruokaa siis on, eikä hirvikantakaan näytä susien toimesta jäävän sikäli alakanttiin, että tulevan syksyn jahti olisi mitenkään uhattuna.

KP24 pääkirjoituksen mukaan Pellas ennustaa, että susien aiheuttamat vahingot turkistarhoilla tulevat lisääntymään. Pellas unohtaa mainita, että Rannikko-Pohjanmaalle jätettyjen poikkeuslupahakemusten mukaan vahinkoa kärsineet tarhat olivat suojaamattomia. Ensisijaisena toimenpiteenä tulisikin olla tarhojen suojaaminen petoaidoin. Aitaaminen on myös pysyvämpi ratkaisu, kuin minkä tahansa suden yksilöimätön pyynti alueella. 

Mitä tulee taas riistapäällikön ennustukseen suden tulevasta apokalypsistä alueella, voidaan tarkastella tilannetta valtakunnallisesti viimeisen kymmenen vuoden jaksolta: 

Luonnonvarakeskuksen grafiikka näyttää Suomen susikannan kehityksen viimeisen kymmenen vuoden jaksolta. Voidaankin todeta, että kehitystä ei juuri ole tapahtunut, vaan susikanta on pysytellyt 120-200 yksilön tuntumassa, uhanalaisuusluokituksessa erittäin uhanalaisena koko 2000-luvun ajan. Mitään räjähdysmäistä muutosta ei siis ole odotettavissa. 

Pellas uskoo susien länteen hakeutumisen syyksi saaliseläinten määrää.” Pellakselle voidaan nyt ystävällisesti kertoa, ettei suden hakeutumisessa länteen ole mitään suurta mystiikkaa. Seuraava karttakuva on peräisin Kojolan, Aspin, ym. tutkimuksestaDispersal in an Expanding Wolf Population in Finland”, vuodelta 2006. 

Kuvasta voidaan havaita, miten laumansa jättäneet nuoret yksilöt ovat vaeltaneet. Matka tai suunta ei suinkaan ole mikään ihmeellinen sudelle, vaan lännessä on potentiaalisia reviirejä. Suomen riistakeskuksen 2014 laatiman tiedotteen mukaan Norjassa GPS-pannoitettu nuori urossusi teki maailmanennätyksen vaeltamalla synnyinreviiriltään linnuntietä yli 1000 kilometrin päähän Suomen Lappiin. Voidaan siis todeta, että sudet pystyvät taittamaan pitkiäkin matkoja.

 

Riistahallintolain mukaan Suomen riistakeskuksen toimihenkilöihin sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta mm. silloin, kun he hoitavat julkisia hallintotehtäviä. Virkamieslain (19.8.1994/750) 14§ 2 momentin mukaan ”Virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.” Susi on metsästyslain mukaan aina rauhoitettu. Se on kansallisen uhanalaisuusluokituksen mukaan erittäin uhanalainen ja se on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivin 12 artilan mukaisesti, kuten direktiivin liite IV edellyttää, poronhoitoalueen ulkopuolella.

Tuo ”20 vuotta vanha” direktiivi todettiin juuri EU:n teettämässä selvityksessä erittäin toimivaksi. Puutteita on ainoastaan sen toimeenpanossa ja suojelun rahoituksessa. Toimeenpanon osalta mennään juuri sille tontille, mitä Rannikko-Pohjanmaan riistapäällikkö edustaa. ”Pellaksen mielestä Suomen nykyinen susitilanne pitäisi nosta esille Euroopan komissiossa.” Stefan hyvä, se on jo siellä. Asiat ovat hallinnon osalta varsin huonolla tolalla, kun virallinen riistakonserni julkisesti osoittaa varsin alkeellista tietämystä asiantuntijuuteensa liittyvissä kysymyksissä ja liittyy samaan EU:ta parjaavien riekkujien joukkoon. Vai mitä, Stefan?