M E T S Ä M A N I F E S T I


Luonnonsuojeluliitto Tapiola ilmaisee huolensa Suomen metsien tilasta ja tilan kehityksestä.

1.Suomi on sitoutunut valtioneuvoston periaatepäätöksellä vuonna 2012[1], pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden hupenemisen vuoteen 2020 mennessä. Tavoite umpeutuu alle kolmen vuoden kuluttua. Nyt jo on selvää, ettei tavoitteessa tulla pysymään. Valtioneuvoston strategian päätavoitteena oli tuoda luonnon monimuotoisuuden taloudelliset ja kulttuuriset arvot luonnonvarojen käyttöä koskevan päätöksenteon keskiöön. Tämän hetken tavoitteiden keskiössä on talous, mutta eivät monimuotoisuuden taloudelliset arvot, vaan monokulttuuriset arvot.

2.Suomen maapinta-alasta on metsää 219 350 neliökilometriä (Tilastokeskus)[2]. Suojeltua metsäpinta-alaa on luonnonvarakeskuksen raportin[3] mukaan 1,6 miljoonaa hehtaaria (osuus metsäpinta-alasta). Neliökilometreiksi muutettuna luku on 16000 neliökilometriä, eli 7,29% koko maan metsäpinta-alasta. Yksikön muunnos on tärkeä, sillä miljoonilla hehtaareilla luodaan aivan eri mielikuvaa kuin tuhansilla neliökilometreillä. Määrä poikkeaa 5 prosenttiyksikköä Luonnonvarakeskuksen ilmoittamasta metsäpinta-alan suojellusta määrästä. Suojeltu metsäpinta-ala painottuu pohjoiseen. Etelässä suojelualueet ovat pieniä ja hajallaan (kuva 1). Todellinen suojeltu pinta-ala lienee vieläkin pienempi, mikäli huomioidaan reunavaikutus ja tiheä metsäautotieverkosto.

Valtaosa suojelualueista on luonnontilaisen kaltaisia, etenkin eteläisessä Suomessa: metsät ja suot on ojitettu, järviä ja vesistöjä säännöstellään ja Pohjois-Suomessa laidunnetaan poroja myös suojelualueilla.

screenshot.28-05-2017 17.47.38

Kuva 1: Suojelualueet Suomessa. Kartassa ei eritelty vain metsäluonnon suojelualueita. (Lähde: Peda.net)

3.Metsien ikärakenne on muuttunut voimakkaasti[5]. Yli 100-vuotiaat metsät ovat vähentyneet radikaalisti etenkin Pohjois-Suomessa, mutta myös etelässä. Vanhoja, yli 200-vuotiaita metsiä on Suomessa noin 5% ja Etelä-Suomessa vain 0,1% metsäpinta-alasta[6]. Liitto huomauttaa myös, että etenkin vanhoista metsistä löytyy koko ajan uutta, tieteelle vielä tuntematonta lajistoa[7].

4.Suomen metsäluonnon lajisto uhanalaistuu. Vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnin mukaan 36% uhanalaisista lajeista esiintyy metsissä[8]. Kaikkiaan arviossa oli 814 uhanalaista metsälajia, joista valtaosa vanhojen metsien ja lehtojen lajeja. Lukumäärään on tullut nisäkkäiden ja lintujen osalta muutoksia, sillä näiden lajiryhmien luokitukset valmistuivat jo 2015. Metsät ovat uhanalaisten nisäkkäiden keskeinen elinympäristö. Viimeisimmässä nisäkkäiden uhanalaisuustarkastelussa (2015) muutamien nisäkäslajien luokituksen muuttuminen parempaan suuntaan selittyy osaltaan myös rauhoituksilla ja metsästyksen säännöstelyllä. Esimerkiksi karhu pystyy käyttämään erilaisia elinympäristöjä, mikä on välttämätöntä Suomen topografiassa, joka koostuu maaseudun, soiden ja metsien mosaiikista. Sen sijaan alkujaan runsaslukuisten metsälintujen radikaali väheneminen on hälyttävä merkki.[9]

Metsien tavanomaiset lintulajit, kuten töyhtötiainen, hömötiainen ja punatulkku ovat käyneet harvalukuisiksi. Lintujen pesimäaikaisten hakkuiden[10] vaikutuksia Suomen lajistoon on myös selvitetty[11]. Dosentti Raimo Virkkalan populaatiomuutoksista tekemän tutkimuksen mukaan ” Talousmetsäalueella lintujen kokonaisparimäärä väheni 18 prosenttia vuodesta 1993 vuoteen 2015, eli vajaan prosentin (0,9 %) vuosittain. 12 runsaimmasta lajista seitsemän taantui, neljällä lajilla ei havaittu muutoksia ja yksi laji runsastui. Taantuneista lajeista peipon, vihervarpusen ja hippiäisen populaatiot eivät vähentyneet suojelualueilla. Näiden lajien väheneminen talousmetsissä johtui ensisijaisesti lajien suosimien vanhojen kuusivaltaisten metsien avohakkuista.” Myös metsäkanalintujen runsaudessa on suuria vaihteluita ja mm. riekko on 1900-luvun puolivälistä siirtynyt kohti pohjoista. Samoin vanhojen metsien indikaattorilaji, kuukkeli.

Muuta tehometsätaloudesta kärsivää lajistoa löytyy sammalista, jäkälistä, hyönteisistä (etenkin kovakuoriaiset) ja perhosista. Huomionarvoista on, että 72% uhanalaisista sienistä on metsien lajistoa. Lisäksi nykyinen rajausmenettely ei riitä turvaamaan liito-oravakannan säilymistä. Ensisijaisesti liito-orava hyötyisi metsien jatkuvasta kasvatuksesta[12].

Kuva 2: Lännenliekosammal on vanhan metsän indikaattorilaji.

Kuva 2: Lännenliekosammal on ehjän metsäekosysteemin opaslaji.

5.Vapaaehtoiseen suojeluun perustuvan METSO-ohjelman rahoitusta on leikattu noin 70%[13]. Ohjelman tavoitteena oli suojella metsiä 96 000 hehtaaria vuoteen 2025 mennessä. Tavoite ei tule toteutumaan. Lisäksi METSO-ohjelman tarjoamisessa maanomistajille on puutteita. Esimerkiksi Lounais-Suomen metsäkeskus ei viranomaisroolissaan ole ottanut asiakseen aktiivisesti kertoa asiakkaalle METSO-vaihtoehdoista tai tarjota METSO-ohjelmaa. Kuitenkin lain mukaan Suomen metsäkeskuksen tehtäviin kuuluu: ” 1) metsien kestävään hoitoon ja käyttöön liittyvistä suunnittelu- ja selvitystehtävistä sekä muusta vastaavasta metsiin perustuvien elinkeinojen, ilmasto- ja energiatavoitteiden, metsien monimuotoisuuden säilymisen ja metsätalouden muun ympäristönsuojelun edistämisestä vastaaminen…;”[14]

6.Metsäluonnon biodiversiteetti vähenee kiihtyvällä vauhdilla. Uusi uhanalaisten luontotyyppien tarkastelu on käynnissä. Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden (2008[15]) mukaan: ” Uhanalaisten luontotyyppien pinta-alan osuus metsäpinta-alasta on Etelä-Suomessa 49 %, Pohjois-Suomessa 27 % ja koko maassa 48 % metsäluontotyyppien kokonaispinta-alasta. Uhanalaisuusluokista pinta-alaltaan suurin on vaarantuneiden luokka (VU), Etelä-Suomessa 46 %, Pohjois-Suomessa 26 % ja koko maassa 45 % luontotyyppien kokonaispinta-alasta. Tätä uhanalaisempien luokkien pinta-alaosuudet ovat huomattavan pieniä.” Tarkastelun mukaan lehdot ovat uhanalaisin metsätyyppi ja suurin syy metsäluontotyyppien uhanalaistumiseen on metsätalous.

Lisäksi uhanalaisia luontotyyppejä ovat rehevät, puustoiset suot, esimerkiksi kangaskorvet VU, ruohokangaskorvet EN, mustikkakangaskorvet VU, puolukkakangaskorvet VU (etelässä EN)[16]. Merkittävimmät suoluonnon uhkatekijät ovat tehometsätalous ja turvetuotanto.

7.Hallituksen tavoitteena on lisätä hakkuita. Kansallinen metsästrategia tähtää 80 miljoonan kuutiometrin hakkuisiin vuonna 2025[17]. Tavoitteet ovat kuitenkin kovin optimistisia ja keinot kyseenalaisia. Biotalous[18] on lanseerattu mielikuvalla puhtaasta energiasta ja hiilinieluista. Pitää kuitenkin muistaa, että avohakkuu on jopa 30 vuotta hiilen lähde, ennen kuin se alkaa sitoa hiiltä ja tase muuttuu ilmaston kannalta edulliseksi[19]. Tutkijat ovat varoittaneet hallitusta tästä kehityssuunnasta[20]: ”68 tutkijan allekirjoittamassa kannanotossa varoitetaan, että Suomen metsäpohjaisen bioenergian käyttöön nojaava ilmastopolitiikka ei tuota vaadittuja päästövähennyksiä ja uhkaa tappaa sukupuuttoon metsissä eläviä lajeja.” Kestävä raja on jo ylittymässä[21]. Liitto moittii ministeriöitä ja hallitusta siitä, ettei tutkijoiden asiantuntemukselle anneta sen ansaitsemaa huomiota.

Kuva 3: Hakkuut ovat lisääntyneet kautta Suomen.

Kuva 3: Hakkuut ovat lisääntyneet kautta Suomen.

8.Käytännön toteutuksessa on ilmennyt useita puutteita ja vakavia virheitä mm. Lounais-Suomessa. Maastokäyntien perusteella Lounais-Suomen metsäkeskus tekee puutteellisia ja suorastaan virheellisiä metsäinventointeja. Metsälain 10§ rikotaan toistuvasti. Arvokkaita elinympäristöjä ei tunnisteta tai niistä ei välitetä. Metsäkeskus ei ota vastaan ilmoituksia virheellisistä menettelyistä ja laiminlyö näin viranomaisvelvollisuutensa. Lain mukaan metsäkeskuksen keskeisiä julkisia hallintotehtäviä ovat muun muassa:

1) metsien kestävään hoitoon ja käyttöön liittyvistä suunnittelu- ja selvitystehtävistä sekä muusta vastaavasta metsiin perustuvien elinkeinojen, ilmasto- ja energiatavoitteiden, metsien monimuotoisuuden säilymisen ja metsätalouden muun ympäristönsuojelun edistämisestä vastaaminen; tehtävät liittyvät muun muassa kansallisen metsäohjelman laatimiseen, alueellisten metsäohjelmien laatimiseen ja edellä mainittujen ohjelmien seurantaan ja toteuttamiseen;

6) metsätalouden ja metsien tilan ja kehityksen seuraaminen sekä niihin liittyvien esitysten ja aloitteiden tekeminen;[22]

Metsälain [23] mukaan metsäkeskuksella on oikeus asettaa käsittelykielto, mikäli säädöksiä rikotaan. Metsälain 10§ mukaisia arvokkaita elinympäristöjä tuhoutuu jatkuvasti. Ensisijaisesti vakavin puute on niiden tunnistamisessa. Tästä on runsaasti esimerkkejä esimerkiksi Lounais-Suomesta. Kohteet tulisi tarkistaa ennen hakkuutoimia ja kiinnittää hakkuiden suunnitteluun enemmän huomiota. Kohdassa 4 mainitut lintujen pesimäaikaiset hakkuut toteutetaan kesällä ja näin ollen ne vaurioittavat helposti myös juurakoita ja lisäävät sienitartuntojen riskiä jättöpuihin. Kesähakkuista tulisi luopua kokonaan.

9.Metsien tuottamat ekosysteemipalvelut ja virkistyspalvelut on lähestulkoon sivuutettu kaikissa laskelmissa. Metsien tuottamat hyödyt ovat moninaiset ja korvaamattomat: puiden yhteyttäminen tuottaa happea ja sitoo hiiltä. Metsät kierrättävät vettä ja ravinteita. Oheispalveluna metsät tuottavat marjoja ja sieniä ja pitävät yllä luonnonvarataloutta ja erilaisia luontomatkailu- ja luontoyrittäjäpalveluita. Yksistään puolukkaa poimitaan Suomen metsistä noin 100 miljoonaa kiloa vuosittain[24].

Kuva 4: Monimuotoinen metsäluonto takaa elinympäristöjen säilymisen.

Kuva 4: Monimuotoinen metsäluonto takaa elinympäristöjen säilymisen.

Luontomatkailu on lisääntynyt ja metsiin perustuvien hyvinvointipalveluiden kysyntä kasvaa jatkuvasti[25]. Hakkuut kuitenkin muuttavat voimakkaasti metsäkasvillisuutta[26] ja esimerkiksi mustikan peittävyys on vähentynyt hälyttävästi 1950-luvulta[27]. On myös muistettava, että metsämarjat ovat tärkeää ravintoa myös kanalinnuille, karhuille, mäyrille, ketuille ja oraville.

10.Metsien talouskäytössä tulisi siirtyä enenevässä määrin kohdassa 4 mainittuun jatkuvaan kasvatukseen. Tämä mahdollistaisi lehti- ja lahopuun, metsärakenteen ja -maiseman, sekä elinympäristöjen säilymisen. Nykyistä päätehakkuumallia suosivat metsänhoitoyhdistykset nauttivat vielä liian suurta monopoliasemaa, eikä jatkuvan kasvatuksen osata tai haluta tarjota metsänomistajille. Jatkuva kasvatus tosin sopii huonosti hallituksen pikavoittoja suosivaan politiikkaan. Metsänhoidon vaihtoehtona jatkuva kasvatus mahdollistaa sekä biodiversiteetin säilymisen, metsän ekosysteemipalveluiden jatkumisen ja luonnonvara-alan yritysten elinkeinon turvaamisen.

 

 

 

 

Toimenpiteet:

  1. Suomen on luovuttava biotalouden varjolla tehtävästä metsien laajamittaisesta hävityksestä.
  2. Suomen tulee turvata metsälajiston säilyminen ja pysäyttää biodiversiteetin hupeneminen.
  3. Suomen hallituksen tulee huomioida tutkijoiden esittävät varoitukset ja linjaukset sekä ryhtyä suositeltuihin toimenpiteisiin.
  4. Metsälain 10§ toimeenpanoon ja valvontaan tulee varata riittävät resurssit.
  5. Sekä valtion mailla, että yksityismailla tulee ennen hakkuita suorittaa riittävät rajaukset, jotta arvokkaat elinympäristöt tunnistetaan ja voidaan säilyttää.
  6. Arvokkaiden elinympäristöjen tunnistamista tulee lisätä riittävällä koulutuksella.
  7. Metsän jatkuva kasvatus tulee tehdä metsänomistajalle todelliseksi vaihtoehdoksi.
  8. Liito-oravametsää tulee käsitellä ainoastaan jatkuvan kasvatuksen hoitotoimilla.
  9. Massiivisista kesäaikaisista ja lintujen pesimäaikaan sijoittuvista hakkuista tulee luopua.
  10. PEFC sertifikaatin minimin sijasta pitäisi kehittää kannustimia ja panostaa hyvän metsänhoidon suosituksiin. Näitä löytyy mm. Tapiolta[28] ja WWF:ltä[29].
  11. Biotaloudessa käyttöön otettava hiili tulee sitoa pitkäaikaisiin tavoitteisiin ja pitkäkestoisiin tuotteisiin.

 

 

Luonnonsuojeluliitto Tapiolan edustajina Manifestin allekirjoittavat ja julkituovat 30.5.2017

Reija Laurila                                                                                            Sari Kantinkoski

varapuheenjohtaja                                                                                  sihteeri

 

 

[1] http://valtioneuvosto.fi/paatokset/periaatepaatokset/voimassa-olevat

[2] http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_01_03_metsat.html

[3] http://stat.luke.fi/metsien-suojelu

[4] https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/verkkokauppa/yläkoulu/metsien-biologia2/1msk/kuvamappi2/ks/sl:file/download/417d11662009e45bc09d137f9b3c8c58a6c233c0/Suomikarttapohja.jpg

[5] https://www.luonnontila.fi/fi/elinymparistot/metsat/me8-metsien-ikarakenne

[6] http://www.oulu.fi/northnature/finnish/Suomi/lusu1.html

[7] http://www.metsa.fi/-/sipoonkorvesta-loytyi-tieteelle-uusi-sienilaji

[8] https://www.luonnontila.fi/fi/elinymparistot/metsat/me13-metsien-uhanalaiset-lajit

[9] https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159435/Suomen_lintujen_uhanalaisuus_2015.pdf?sequence=1 s.33

[10] http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsä/talvileimikoita-hakataan-jatkossa-kesälläkin-koneyrittäjät-kehuvat-kaivurilapputeloja-1.171936

[11] http://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Tiedotteet/Etelasuomalaiset_metsalintuyhteisot_yksi(37528)

[12] http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kainuu/metsanhoidon-emeritusprofessori-vaatii-luopumaan-avohakkuista/

[13] http://yle.fi/uutiset/3-8805003

[14] http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110418#L3P8 8§:1mom:1 kohta

[15] https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37930/SY_8_2008_Osa_1.pdf?sequence=16

[16] http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppiryhmat/Suot

[17] https://www.luke.fi/puuta-on-nyt-enemman-kuin-koskaan/

[18] http://yle.fi/uutiset/3-8838860

[19] Tarmo Virtanen, Helsingin yliopisto, luentosarja: Ihmisen kytkennät luontoon, bio-geo-kemialliset kierrot. Helmikuu 2017

[20] http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005140565.html

[21] http://yle.fi/uutiset/3-9602583

[22] http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110418

[23] http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961093#L5

[24] http://yle.fi/uutiset/3-6301157

[25] http://yle.fi/uutiset/3-7154290

[26] http://www.metla.fi/uutiskirje/kv/2013-01/uutissivu-2.html

[27] http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/arkiston-aarteita-mustikka-on-metsan-tarkein-marja/

[28] http://tapio.fi/wp-content/uploads/2015/06/Metsanhoidon_suositukset_ver3_netti_1709141.pdf

 

[29] https://wwf.fi/mediabank/8468.pdf